Ydinperheenä ollaan, minä mies ja 2 poikaa. Yhdessä oltu 12v. Omat vanhempani erosivat kun olin pieni ja siskoni on jo eronnut ja ottanut uuden miehen ja tehnyt sen kanssa lapsen.
On kasassa. Samoin omat ja mieheni vanhemmat ovat yhä yhdessä, ja heillä ei ole ollut edes muita suhteita kuin avioliittoon johtanut.
Olen kiitollinen omasta tilanteestani, mutta en pidä eronneita huonompina/ epäonnistuneempina ihmisinä. Sellaisia ihmisiä pidän vähän erikoisina, joilla on lapsia yli kahden eri kumppanin kanssa lyhyillä aikaväleillä. Paitsi, jos kyseessä on leski tms.
On. Ollaan oltu jo lähes lapsesta saakka yhessä. 2 lasta 10 vuoden välein. Olen myös törmännyt samanlaisiin kyselyihin. =) Epäilty usein, että meidän esikoinen olisi mieheni aiemmasta suhteesta tms.
Ei ole. Erosin lasteni isästä n. 2 vuotta sitten. Mun vanhemmat on edelleen naimisissa keskenään ja samoin eksäni vanhemmat. Että ei ole mitään opittua taustalla, ehkä sen verran että mä tajusin lähteä enkä jäädä paskaan suhteeseen loppuelämäkseni katkeroitumaan toisin kuin äitini ja ex-anoppi. Anteeksi nyt vaan mutta ei musta koskaan olisi sellaisessa suhteessa elämään kuin missä he elävät... :/
Ystäväperheetkin (lähimmät) ovat vielä kasassa. Samoin työtovereista ihan jokainen on ensimmäisessä liitossaan vielä, vaikka osa tapasi jo yläasteikäisinä (nyt 30-45v). Lasten kavereissa alkaa olla eroperheitä koko ajan enemmän ja enemmän.
Meillä on ydinperhe; 23v-liitto, lapsia 6, ikähaitarilla 22-6v. Itse olen erolapsi, ja kokenut myös uusioperheen molempien vanhempieni puolelta, sisarpuolineen.. Mieheni taas äitinsä kasvattama, kun isänsä kuoli mieheni ollessa alle 2-vuotias.
Ydinperhe, 3 lasta ja naimisissa yli 10 vuotta. Molempien vanhemmat myös vielä siinä ensimmäisessä liitossa. Myös kaikki sisarukset. Ja suurin osa kavereista.