Kellään norjalaista metsäkissaa?

[Kylkiluu]

Meille olis sellainen tulossa lokakuun lopussa ja tässä fiilistellessä ajattelin kysäistä, millaisia kokemuksia täältä ehkä löytyisi ko. rodusta... =) Ihanan oloisia otuksia tuntuvat olevan.

Löytyskös ketään onnellista omistajaa? :wave:

 

[PölyHousu]

Mulla ei ole puhdas rotuista.Emä on norjalainen ja isä?Ihan viti valkoinen

 

[jep]

Mulla ei ole ollut itsellä, mutta olen tuntenut muita joilla on. Kovasti ovat kehuneet kissaansa -- ei siinä mitään niin kummallista ole ollut (tai sitten eivät ole kertoneet)

Onnea uudesta kissasta. Mun tekis mieli ragdollia, mutta meille ei valittettavasti enää voi ottaa kissa..

 

[SuperÄiti-]

En mä muista tiedä kuin omista otuksistani...

Uskomattoman villejä ja ketteriä otuksia olivat ainakin mun yksilöni ja vielä vanhuudenpäivilläänkin ja tykkäsivät nukkua mitä omituisimmissa paikoissa ja asennoissa... mm, vessanpöntön takana, ikkunan välissä, kumisaappaassa, sängyssä petauspatjan alla jne . Mutta sellasia sylikissoja ne ainakin oli... paitsi kun iski ne villityskohtaukset päälle, sillon meinasivat saada saappaan kuvat hännän juureen

 

[Kylkiluu]

Kiitosta kommenteista =) Täällä kärvistelen kissakuumeen kourissa kaikki päivät Pelkkää hyvää olen kyllä tähän mennessä mettiksistä kuullut... Mahtaa tuo 1v7kk tyttökin olla ihmeissään kun sellainen saapuu perheeseen, tuntuu kovasti tykkäävän elukoista ja erityisesti kissoista...
Kun vaan sais sen sitten innostumaan raapimispuun kynsimisestä sohvan sijaan Noh, sen näkee sitten.
Mulla ei ole aikaisemmin ollut kissaa ja täällä nyt täpinöissäni tuumailen kaikenlaista

 

[Bree]

minulla on norjalaisen metsäkissa/maine cooni coctail.

Ihana kissa mutta tosi tempperamenttinen, ikää sillä on jo 11v.
Asuu nykyään äidilläni kun ei tullut juttuun koirien kanssa, oli koirien kannalta armeliaampaa toimittaa se terrorisoiva ruokakuppeja vahtiva (ja yöllä kimppuun hyökkivä) otus omiin oloihinsa "mummun " hellään huomaan ja täysihoidosta nauttimaan.

Maalla lomaillessan maistoi hetken vapautta ja joutui parin terroriteon jälkeen takaisin valjaisiin. Meni pusikkoon kytikseen ja karautti ohi lenkkeilevien koirien persuuksiin kiinni. Meinasi jo mökkisopu siinä mennä..

Että jos sulla hyvät hermot on ja huumorintajua niin varmasti on hyvä valinta lemmikiksi

 

[Jätkä]

Meillä oli osaksi metsäkissa. Ihana otus, todella älykäs(osasi tosin piilottaa sen hyvin ).
Tottelevainenkin, joskus käyttäytyi kuin koira.
Värinä oli mattamusta, hieman punertava. Älyttömän kokoinen häntä ja tuuhea. Kissa oli aikamoisen kokoinen muutenkin, ajoi kerran kettua takaa huvikseen.

 

[Kylkiluu]

Että jos sulla hyvät hermot on ja huumorintajua niin varmasti on hyvä valinta lemmikiksi

Hermoista en tiedä, mutta huumorintajua ainakin löytyy

:xmas: Entinen siivousfriikki saa ainakin luultavasti väistyä hieman taka-alalle kisun saapuessa karvoineen. Tai sitten soitan imuria joka päivä (tuskin).

 

[Bree]

Meillä oli osaksi metsäkissa. Ihana otus, todella älykäs(osasi tosin piilottaa sen hyvin ).
Tottelevainenkin, joskus käyttäytyi kuin koira.
Värinä oli mattamusta, hieman punertava. Älyttömän kokoinen häntä ja tuuhea. Kissa oli aikamoisen kokoinen muutenkin, ajoi kerran kettua takaa huvikseen.

mikähän ihme kettuvietti niillä on?
Tuo meidän mirri teki saman, paitsi että kettupa pyörsi ympäri ja viittä vaille siinä kissa menetti henkensä.
Sisäkissa on pääsääntöisesti ollut aina, lukuunottamatta lukuisia karkaamisia (kyllä tää hyttysverkko tästä irti lähtee..) ja lähes joka kerta se on itsensä vaikeuksiin retkillään saattanut.

Yksi eläinlääkäri erehtyi kerran Roosalle nauramaan, ja sai kissan käsivarteensa.
Samoin mun jalkaan kerran hyppäsi kiinni kun sille nauroin (putosi unissan pianon päältä)
Luulenpa vaan että tämä tulisuus sen luonteessa tulee maine coonin puolelta, nehän saattaa olla ihan vihaisiakin vieraille ym.

 

[Jätkä]

Meillä oli osaksi metsäkissa. Ihana otus, todella älykäs(osasi tosin piilottaa sen hyvin ).
Tottelevainenkin, joskus käyttäytyi kuin koira.
Värinä oli mattamusta, hieman punertava. Älyttömän kokoinen häntä ja tuuhea. Kissa oli aikamoisen kokoinen muutenkin, ajoi kerran kettua takaa huvikseen.

mikähän ihme kettuvietti niillä on?
Tuo meidän mirri teki saman, paitsi että kettupa pyörsi ympäri ja viittä vaille siinä kissa menetti henkensä.
Sisäkissa on pääsääntöisesti ollut aina, lukuunottamatta lukuisia karkaamisia (kyllä tää hyttysverkko tästä irti lähtee..) ja lähes joka kerta se on itsensä vaikeuksiin retkillään saattanut.

Yksi eläinlääkäri erehtyi kerran Roosalle nauramaan, ja sai kissan käsivarteensa.
Samoin mun jalkaan kerran hyppäsi kiinni kun sille nauroin (putosi unissan pianon päältä)
Luulenpa vaan että tämä tulisuus sen luonteessa tulee maine coonin puolelta, nehän saattaa olla ihan vihaisiakin vieraille ym.

Meilläkin oli tuo kattimus osaksi Maine coon. Siinä varmaankin selitys temperamentille. :saint: