N
"niinpäniin"
Vieras
Tuota samaa oiretta on ilmassa meilläkin. Me ollaan opeteltu tätä yrityksen ja erehdyksen kautta... Jos todella haluan, että joku asia hoidetaan, puhun siitä järkevänä hetkenä. En heitä asiaa ilmaan kun ollaan menossa nukkumaan, ollaan muuten kiireisiä tms. Vaan sellaisena, että mies on paikalla & kuuntelee. En myöskään sano että "tee", vaan mietitään yhdessä, kuka tekee ja milloin. Jos mies lupaa tehdä, pyydän siltä jonkin takarajan, mihin mennessä. Joskus toisella on mielessä, että tällä viikolla, kun toinen ajattelee, että kunhan ennen joulua. Sanomalla sen ääneen selviää jo monelta pettymykseltä. Mies on myös opetellut laittamaan nuo tehtävät asiat kalenteriinsa.
Sitten toisekseen voi tietysti tarkastella sitäkin, että mitä kaikkea nyt sitten OIKEASTI tarttee tehdä, mikä kaikki on mitenkin kiireellistä ja tarpeellista jne.
Sitten toisekseen voi tietysti tarkastella sitäkin, että mitä kaikkea nyt sitten OIKEASTI tarttee tehdä, mikä kaikki on mitenkin kiireellistä ja tarpeellista jne.