V
vierailija
Vieras
En tiedä johtuuko siitä, että tytöllä on todettu adhd vai olenko vain niin kertakaikkisen huono vanempi kun en osaa ennkoida lapsen toilailuja. Positiivinen puoli on ehdottomasti se, että lapsi ei kiusallaan tai ilkeyttään tee mitään mutta silti en vain voi käsittää, että eikä johonkin voisi joskus jättää koskematta tai toteuttamatta jokaista ajatusta likään päähän ilmestyy.
tänään taas meni lapsen huoneesta toinen kattolamppu lyhyen ajan sisällä rikki kun lapsi oli laittanut siihen roikkumaan leluja. Ei onneksi tullut tulipaloja, sähköiskuja tai muuta mutta sähkömieshän se on taas kutsuttava korjaamaan kun johdot ovat poikki ja roikkuvat miten sattuu. Päivällä levitti ympäri olohuonetta ja keittiötä kosteudenkeräyspussien sisällön kun halusi nöhdä miltä ne näyttävät sisältäja nöyttävätkö eri kokoiset pussit samanlaisilta sisältä. Sitä hiiskatinraetta oli aivan joka puolella. Nekin olivat säilytyksessä kaapissa niin korkealla, että lapsen täytyi hakea tuoli sillä aikaa kun olin vessassa ja kiivetä ne hakemaan. Sillä välin kun siivosin rakeita oli tehnyt itselleen ja viidelle pehmolelulle kaakaot. Jep, maito loppu kun oli valinnut sellaiset isot 3,5 dl vetävät mukit ja toetysti se kaakaojauhe purkin loppu levisi pitkin lattioita kun lapsi järjästeli pehmolelujaan. Juomapullo meni rikki kun en älynnyt takavarikoida sitä ja lapsi pureskeli sen rikki tv:tä katsellessa. No joo ei mitään isoja katastrofeja tänään mutta välillä vain uuvuttaa kun jokainen päivä on tällaista sirkusta ja aina joku uusi juttu kun en ole tajunnut ennakoida riittävästi.
Onko tämä jokaisessa lapsiperheessä tällaista? Hetkeksi kun kiinnitätä huomion johonkin niin sieltä missä lapsi on kuuluu ”HUPS” ja taas on jotain rikki tai aivan hitonmoinen sotku. Millä ihmeellä opin ennakoimaan ja koskakohan on odotettavissa, että lapsi osaisi vähän miettiä tai kysyä enen kuin toimii. Ikää on kohta 8 vuotta eli ylettyy ja keksiikin jo ihan eritavalla juttuja kuin pienempänä.
tänään taas meni lapsen huoneesta toinen kattolamppu lyhyen ajan sisällä rikki kun lapsi oli laittanut siihen roikkumaan leluja. Ei onneksi tullut tulipaloja, sähköiskuja tai muuta mutta sähkömieshän se on taas kutsuttava korjaamaan kun johdot ovat poikki ja roikkuvat miten sattuu. Päivällä levitti ympäri olohuonetta ja keittiötä kosteudenkeräyspussien sisällön kun halusi nöhdä miltä ne näyttävät sisältäja nöyttävätkö eri kokoiset pussit samanlaisilta sisältä. Sitä hiiskatinraetta oli aivan joka puolella. Nekin olivat säilytyksessä kaapissa niin korkealla, että lapsen täytyi hakea tuoli sillä aikaa kun olin vessassa ja kiivetä ne hakemaan. Sillä välin kun siivosin rakeita oli tehnyt itselleen ja viidelle pehmolelulle kaakaot. Jep, maito loppu kun oli valinnut sellaiset isot 3,5 dl vetävät mukit ja toetysti se kaakaojauhe purkin loppu levisi pitkin lattioita kun lapsi järjästeli pehmolelujaan. Juomapullo meni rikki kun en älynnyt takavarikoida sitä ja lapsi pureskeli sen rikki tv:tä katsellessa. No joo ei mitään isoja katastrofeja tänään mutta välillä vain uuvuttaa kun jokainen päivä on tällaista sirkusta ja aina joku uusi juttu kun en ole tajunnut ennakoida riittävästi.
Onko tämä jokaisessa lapsiperheessä tällaista? Hetkeksi kun kiinnitätä huomion johonkin niin sieltä missä lapsi on kuuluu ”HUPS” ja taas on jotain rikki tai aivan hitonmoinen sotku. Millä ihmeellä opin ennakoimaan ja koskakohan on odotettavissa, että lapsi osaisi vähän miettiä tai kysyä enen kuin toimii. Ikää on kohta 8 vuotta eli ylettyy ja keksiikin jo ihan eritavalla juttuja kuin pienempänä.