miksi vanhemmat (lasten kaverisuhteista)

[vierailija]

Olen hämilläni, kun 9 vuotiaan lapsen kännykkään oli tullut viesti samanikäisen kaverinsa äidiltä, että voitko leikkiä hänen lapsensa kanssa. Myös toisen kaverin äiti soittelee välillä meidän lapselle ja sopii lapsen kanssa näitä lasten tapaamisia. Tämä ensimmäinen äiti soitti joitain viikkoja sitten minulle, että voisiko lapset leikkiä keskenään, jolloin annoin puhelimen lapselleni, joka sitten sopi näkevänsä kaverin pihalla kohta.
En tiedä, onko nämä äitien vai lasten ideoita, mutta ihmettelen kovasti että vieläkö tässä iässä lasten vanhemmat sopivat leikkitreffejä lasten puolesta ihan yleisestikin?
Minä olen antanut lapsen sopia ulkoilunsa ihan keskenään kavereidensa kanssa, ei tulisi mieleenkään kysyä lapsen kavereilta voiko ne leikkiä omani kanssa, ei edes silloin vaikka lapsi ei itse jostain syystä uskaltaisi. Näillä kaikilla on siis omat kännykät ja kaikki asuvat samassa pihapiirissä, eikä nämä lapset mitenkään erityisen ujojakaan ole, kavereita olleet pitkään. Yksi kaveri kun oli ekaa kertaa meillä kylässä, niin hänen äitinsä soitti hänelle melkein heti kun kenkänsä oli riisuneet ja kyseli, millaista siellä on ym. Vieressä istuessa piti hymyä pidätellä, kun näin mielessäni kauhusta jäykän äidin joka pelkää päästäneensä lapsen vähintään murhaajien luokse kylään.
Muiden kavereiden kanssa hoitavat yhdessäolot ihan keskenään soittamalla tai hakemalla toisen.
Joskus yksi kaveri kysyi saako jäädä yöksi ja sanoimme, että joo jos vanhemmillesi sopii ja puolen tunnin päästä oli ovella yökamppeiden kanssa. En edes ajatellut soitella hänen vanhemmilleen että saiko varmasti luvan ja saako syödä puuroa aamupalaksi, eikä hänenkään vanhemmat soitelleet mitään varmistuksia. Minusta tämä oli ihan normaalia, jälkeenpäin tuli erään ihmisen kanssa keskustelua siitä että kuulemma näin ei voisi tehdä (mitä jos lapsi lähtikin luvatta tai on allergioita tms.). Huoh.
Missä iässä niihin lapsiin sitten voi alkaa luottamaan ja antaa tilaa edes vähäiselle itsenäiselle ajattelulle ja toiminnalle? Meillä lapsia kyllä kasvatetaan ja lapsista ja pelisäännöistä huolehditaan ja lasten asioista ollaan kiinnostuneita, mutta tuntuisi hassulta hoitaa tuon ikäisen kaverisuhteita. Lapsesta on myös tuntunut että sen kaverin kanssa on nyt sitten pakko mennä ulos, kun kerran oikein äitinsä on pyytänyt, vaikka olisi mieluummin tehnyt jotain muuta.
Ollaanko me liian leväperäisiä lasten kaverisuhteiden kanssa, kun annetaan lasten hoitaa ne pääpiirteittäin itse? Toki ollaan ohjattu välttämään huonoa seuraa ja kuunnellaan ne kaverisuhteiden riidat ja murheet ja ohjataan niissä, mutta näin muuten.

 

[-tibis]

Mä kyllä olen joskus soitellut kun jonkun lapsi on ollut tulossa yökylään mutten muuten.

 

[vierailija]

Mä kyllä olen joskus soitellut kun jonkun lapsi on ollut tulossa yökylään mutten muuten.

Jonkun vieraamman lapsen kanssa olisimme varmaan soittaneetkin, mutta tämä oli siis sillä tavalla tuttu lapsi ja vanhemmat, että tiedettiin, että hänen vanhemmat kyllä soittelee jos on jotain asiaa tai täytyy jostain sopia, taisivat aamulla lapselleen soittaakin että monelta pitää tulla kotiinpäin. Ei ollut meillä ollut aiemmin yötä ja siksi kaverini hämmästeli etteikö asiasta sovittu sen enempiä, että lapsi vaan tuli yökylään ilman että vanhemmat on keskenään neuvotelleet.

 

[viisikymppinen isoäiti]

No meillä päin kyllä vanhemmat antaa viimeisen siunauksen

 

[vierailija]

Kyllä mä todellakin 9v:n yökyläilyt sovin vielä vanhemman kanssa. Ja muutenkin tuon ikäiset oikeasti tarvitsevat vielä apua kaveisuhteiden harjoittelussa, kuka enemmän kuka vähemmän. Kyllä omatkin lapset sopivat itse kyläilynsä pääsääntöisesti, mutta haluan todellakin olla kuulolla miten miten asiat sujuvat ja mielellään tunne näiden lasten vanhemmat.

 

[vierailija]

Meillä lapset sopii keskenään leikeistä. Joskus jos ei kaveria löydy millään, niin saatan jonkun tutun lapsen vanhemmalle itse soittaa ja kysyä. Useista lasten kavereiden perheistä on tullut meidän perhetuttuja. Joskus kälyni soittaa 6 vuotiaan lapsensa puolesta meidän 10 vuotiaalle, että voiko alkaa serkkuaan.

Itsekin pitäisin tuota yökyläilyä ehkä sellaisena asiana (vieraamman lapsen kohdalla), että olisi hyvä aikuisten kesken sopia. Jos lapsi aiemminkin ollut yötä, niin ei minusta silloin tarvitsisi aikuisten kesken sopia. En tiedä, miksi ajattelen näin, mutta jostakin syystä tuntuu, että on vähän epäkohteliasta vain laittaa lapsi jonnekin menemään, keskustelematta vanhempien kanssa asiasta. Mutta tapansa kullakin, enkä sano, että ainoastaan meidän tyyli olisi se oikea tyyli.

 

[vierailija]

Mielestäni on hienoa, jos äiti välittää ja on kiinnostunut, millaisia kavereita lapsella on ja on yhteyksissä myös kavereihin. Uskon, että näin toimimalla voi ehkäistä kaikenlaisia ongelmia nyt ja myöhemmin, koska toiminnallaan äiti saa itsensä pysymään lähellä lasta ja tämän kavereita ja hän tietää missä mennään. Mielestäni yökylä pitää tuon ikäisillä varmistaa vanhempien kesken. Omat lapseni ovat jo aikuisia.

 

[vierailija]

No ei mielestäni tarvitse soittaa vanhemman että sopiiko tulla leikkimään pihalle. Lapset voisi sopia keskenään.

Mutta muuten..

Kyllä - olet liian sinisilmäinen. Vaikka olis kiltit ja fiksut lapset niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä ne osaa myös valehdella. Itsekkin valehtelin lapsena että kavereilla on vanhemmat/ vanhempi kotona vaikka paskat niillä mitään ollut. Kaikki vanhemmat kun ei olleet yhtä hyviä kuin omani, monella oli viinaan päin menevää isää yms. Vaikka samassa pihapiirissäkin yhden kanssa asuttiin, ei sitä ihmiset aina tiedä mitä naapurissa neljän seinän sisällä tapahtuu! Tämäkin yksi oli insinööri ja arvostettu yhteisössään, mutta kotona monesti täysin jurrissa ja jätti lapset viikoksi keskenäänkin (yh-isä).

Ja vaikka minäkin kiltti ja fiksu olinkin, en röökiin enkä viinaan koskaan teininä enkä jälkeenkään ole koskenut, olen ajautunut mm. tilanteisiin jossa nuorille tarjotaan päihteitä aikuisten toimesta, olen istunut ajokortittoman 15-vuotiaan kyydissä motarilla, juossut poliiseja karkuun nuorison metsäryyppybileistä yms.

Mielestäni suorat ja hyvät välit toisiin vanhempiin vain korostuu sitä mukaa mitä enemmän lapsille tulee ikää. Teini-iän kynnyksellä on hyvä jos voidaan soitella ja varmistella asioita puolin ja toisin. Vaikka aina ne toiset vanhemmatkaan ei ole ihan sitä mitä päällepäin näytetään, mutta mitä enemmän on toisten vanhempien kanssa tekemisissä, sitä paremmin heihin yleensä voi luottaa. Kaikki vanhemmat ei ole yhtä vastuullisia kuin sinä, valitettavasti.