"kehtaisitko" tehdä kolmannen lapsen ja kaikilla lapsilla eri isät?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja noniin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja näin;26793592:
ihan mielenkiinnosta jos ei kahden miehen kanssa ole jo onnistunut perheen leikkiminen niin miten se luultavasti onnistuu kolmannenkaan kohdin?
joten en tekisi.
Ihan siitä syytä että olisin mielummin kunnon vanhempa niille jo kahdelle olemassa olevalle vaikka sitten uuden miehen hankkisinkin mutta lasta en tuohn sekamelskaan enään tekisi.

miksi luulet että niiden kahden aiemman kanssa on leikitty perhettä? :O
 
  • Tykkää
Reactions: as if ja BootyPeppi
En missään nimessä. Ihan kamalaa sotkua koko touhu, olen nähnyt sivusta ja läheltä. Jokaisella isillä on myös uusia tai vanhoja lapsia joten sisarparvi kasvaa kasvamistaan, on kamalaa sotkua juhlapyhien kanssa, tappelua ja siihen päälle huoltajuuskiistoja.
Mutta "ei ydinperhe ole sen parempi kuin kolmen eri isän kanssa tehdyt lapset".... hohhoijaa... Niin ne lapset siinä kärsii, viimeistään teini-iässä kun älyävät!
 
Jos haluat lapsen, niin miksei? Olen itse ajatellut, että jos olen 35-vuotias, epätoivoinen ja sinkku ja haluan vielä useita lapsia, niin voisin hyvinkin ns. hankkiutua raskaaksi ja mies saisi päättää haluaako olla lapsen elämässä mukana vaiko ei. Näin ollen harrastaisin varmasti seksiä useiden miesten kanssa, ottaisin otsaani lutkan leiman, mutta olisin onnellinen monen lapsen äiti, vaikken parisuhteessa olisikaan. Naisilla kun se miehen puuttuminen ei ole este,vain hidaste.
 
MUN mielipide on, että MÄ en tekis. En siksi, että en kehtais vaan siksi, että en vaan haluaisi kovin monelle miehelle tehdä lapsia. Tällä hetkellä lapsia on vaan yhdelle miehelle, mutta jos ero joskus sattuisi tulemaan ja uuden löytäisin niin voisin yhden lapsen harkita tekeväni uuden miehen kanssa.

Entä, jos ei ajattelekaan tekevänsä niitä lapsia miehille, vaan itselleen?
 
Itse tiedän erään naisen jolla on kolmas lapsi nyt tuloillaan, kaikilla siis eri isät. Itse en todellakaan pystyisi tekemään noin, mutta jos joku ehkä on ihan sinut sen yksinhuoltajuuden kanssa, niin mikäs siinä. Mutta kyllähän tuollainen nainen saa sellasen tietynlaisen maineen kuitenkin... Hyvä vain jos hän osaa vain ignoorata ilkeät puheet ja juorut

Itse olen niin vanhanaikainen että JOS joskus perheen perustan, niin pidän siitä ydinperheestä kiinni kynsin ja hampain, en noin vain vaihtelis miehiä (ja lasten isiä!) kuin sukkia.
 
En kehtais. Arvostan perinteistä perhemallia ja myös sen haluan lapsilleni opettaa. Nykyään luovutetaan liian helposti ja lapset tehdään liian nopeasti ja liian heppoisin perustein. Mielestäni yksinhuoltajat ovat suhteessa tai toisessa epäonnistuneita (eri aisia jos on leski).
 
Itse tiedän erään naisen jolla on kolmas lapsi nyt tuloillaan, kaikilla siis eri isät. Itse en todellakaan pystyisi tekemään noin, mutta jos joku ehkä on ihan sinut sen yksinhuoltajuuden kanssa, niin mikäs siinä. Mutta kyllähän tuollainen nainen saa sellasen tietynlaisen maineen kuitenkin... Hyvä vain jos hän osaa vain ignoorata ilkeät puheet ja juorut

Ja missähän päin Suomea saa "tietynlaisen maineen"? Ehkä jossain "Raamattuvyöhykkeellä" tai ahdasmielisissä pikkukaupungeissa. Vaikea kuvitella tuollaista enää nykyaikana. Itse asun Helsingissä, ja eipä täällä (tai muissakaan isommissa kaupungeissa) ketään tuollainen hetkauttaisi. Itse asiassa ei ketään kiinnostaisi muiden lapset saati niiden biologiset isät! Voi hyvinkin olla, että omassakin tuttavapiirissä olisi joku äiti, jonka lapsilla olisi yhteensä kolme eri isää, mutta en vaan tiedä. Eikä kiinnosta. Lähinnä sitä pitäisi ihan hauskana anekdoottina, vähän samalla tavalla kuin jos perheen kaikki lapset olisivat syntyneet peräkkäisinä viikonpäivinä tms.

Olen muuten kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa ihmiset tietävät toistensa asiat ja ovat valitettavan kiinnostuneita niistä. Aika monella on sielläkin lapsia esim. kahdesta eri parisuhteesta, eikä siinä kenenkään mielestä ole mitään outoa. Miten tilanne muuttuisi, jos olisi vielä yksi lapsi eri suhteesta? Ja kyllähän monella voi olla elämän aikana useampi pitkä ja vakava parisuhde, ja tuskin niin tavatonta on, että sellaiseen suhteeseen lapsi syntyy.

Eli missä päin Suomea on niin ahdasmielistä, että nainen leimautuu useamman parisuhteen ja niistä syntyneiden lasten perusteella? Haluan oikeasti tietää, koska aion tarkkaan vältellä niitä seutuja. Veikkaan, että asenneilmapiiri on siellä muutenkin suvaitsematon, ahdasmielinen ja konservatiivinen.
 
  • Tykkää
Reactions: niukinnaukin
En missään nimessä. Ihan kamalaa sotkua koko touhu, olen nähnyt sivusta ja läheltä. Jokaisella isillä on myös uusia tai vanhoja lapsia joten sisarparvi kasvaa kasvamistaan, on kamalaa sotkua juhlapyhien kanssa, tappelua ja siihen päälle huoltajuuskiistoja.
Mutta "ei ydinperhe ole sen parempi kuin kolmen eri isän kanssa tehdyt lapset".... hohhoijaa... Niin ne lapset siinä kärsii, viimeistään teini-iässä kun älyävät!

mitä ihmeen sotkua? ainakin minun molemmat lapseni ovat minulla 90-prosenttisesti, yhdestäkään tapaamisesta ei ole mitään "sotkuja" tullut. toivon omien lasten arvostavan minun valintoja ja sitä, että pyrin rehellisyyteen sekä ihmissuhteissani että kaikissa muissakin tekemisissäni.
 
Olisin tehny jos vauva olisi saanut elää.

Edelliset isät lähteneet raskausaikana toisen naisen matkaan. Aina ei ole yh-äideissä se vika,,,

Aijaa, no missä se sitten on se vika? Tuliko mieleen et kantsis kahtoo peiliin jos jo 2 miestä lähteny raskausaikana? Jotenki tulee mieleen provo, eihän ihminen oo oikeesti kysymässä tällasta...? Vai...? XD Teen kuolemaa täällä, kun nauraa ulvon menemään! XD
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;26794735:
Ja missähän päin Suomea saa "tietynlaisen maineen"? Ehkä jossain "Raamattuvyöhykkeellä" tai ahdasmielisissä pikkukaupungeissa. Vaikea kuvitella tuollaista enää nykyaikana. Itse asun Helsingissä, ja eipä täällä (tai muissakaan isommissa kaupungeissa) ketään tuollainen hetkauttaisi. Itse asiassa ei ketään kiinnostaisi muiden lapset saati niiden biologiset isät! Voi hyvinkin olla, että omassakin tuttavapiirissä olisi joku äiti, jonka lapsilla olisi yhteensä kolme eri isää, mutta en vaan tiedä. Eikä kiinnosta. Lähinnä sitä pitäisi ihan hauskana anekdoottina, vähän samalla tavalla kuin jos perheen kaikki lapset olisivat syntyneet peräkkäisinä viikonpäivinä tms.

Varmastikin ympäri Suomea on tällaista. Ehkä kyse ei ole niinkään paikkakuntaeroista, vaan seurapiiristä? Jos sinä pyörit sellaisten ihmisten kanssa joita ei hetkauta yhtään toisten lapset, niin ei varmasti hetkauta myöskään sellainen "jakorasia" (sorry, oli vain pakko :D ).

Kyllä minusta on ihan OK hankkia lapsia, erota ja hankkia taas lapsia uuden kanssa. Mutta jos sitä tekee uudestaan ja uudestaan, niin minusta se vaikuttaa jo jotenkin omituiselta touhulta. Mutta kai se on tätä nykyaikaa sitten.

Ainiin, ja reps. Raamattuvyöhyke :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vastaisitko tähän:
Tuota miten sä saat ne lapset hoitoon? Jos haluat lähteä johonkin ilman lapsia? Soitatko joka isälle että ota tuo lapsesi ja viet kaikki lapset eri paikkoihin? Tai jokainen omalle isovanhemmalle? Ottaako joku isovanhempi tai isä KAIKKI lapset, nekin mitkä ei ole omat? Miten toi siis käytännössä menee? Vai oletko aina kotona lasten kanssa...

Minulla on kolme lasta kahden vuoden ikäeroilla, kolmen eri isän kanssa. Vastaan ensin tähän kysymykseen; meille tulee kotiin palkattu lastenhoitaja, jos haluan käydä jossain. Mukavaa lapsillekin, että saavat olla kotonaan. Tietenkään en mitään viikkojen lomamatkoja harrastele yksin, enkä koe tarvettakaan. Keskityn perhe- ja työelämään. Lapseni eivät käytännössä ole ikinä muualla hoidossa.

Kuvio kuulostaa paljon monimutkaisemmalta kuin onkaan. En itse edes väitä yrittäneeni kaikkeani kahden ensimmäisen lapsen parisuhteessa, sillä päämääräni oli saada lapsia. Miesten kanssa yhteiselo ei toiminut, enkä jäänyt yrittämään, kun koin että viihdyn hyvin arjessa yksinkin. Kolmas lapsi ei ollut täysin suunniteltu, mutta ei meidän arkemme juurikaan hänen syntymästään muuttunut. Lisää en ole suunnitellut tekeväni, mutta jos ehkäisy pettäisi, sitten syntyisi neljäs lapsi. Jos kokisin, etten kykene hänestä huolehtimaan, ennemmin antaisin adoptioon kuin abortoisin.

Meillä lapset eivät oireile mitenkään. Miksi oireilisivat? He ovat eläneet tässä perhemallissa pienestä pitäen ja meillä on neljästään oikein mukavaa ja teemme kivoja juttuja. Eivät he pidä toisiaan minään puolikkaina sisaruksina, vaikka sitä biologisesti ovatkin. Jokainen puuhaa isiensä kanssa omat juttunsa. Keltään ei kuitenkaan puutu mitään, siitä minä pidän äitinä huolen.
 
Minulla on kolme lasta kahden vuoden ikäeroilla, kolmen eri isän kanssa. Vastaan ensin tähän kysymykseen; meille tulee kotiin palkattu lastenhoitaja, jos haluan käydä jossain. Mukavaa lapsillekin, että saavat olla kotonaan. Tietenkään en mitään viikkojen lomamatkoja harrastele yksin, enkä koe tarvettakaan. Keskityn perhe- ja työelämään. Lapseni eivät käytännössä ole ikinä muualla hoidossa.

Kuvio kuulostaa paljon monimutkaisemmalta kuin onkaan. En itse edes väitä yrittäneeni kaikkeani kahden ensimmäisen lapsen parisuhteessa, sillä päämääräni oli saada lapsia. Miesten kanssa yhteiselo ei toiminut, enkä jäänyt yrittämään, kun koin että viihdyn hyvin arjessa yksinkin. Kolmas lapsi ei ollut täysin suunniteltu, mutta ei meidän arkemme juurikaan hänen syntymästään muuttunut. Lisää en ole suunnitellut tekeväni, mutta jos ehkäisy pettäisi, sitten syntyisi neljäs lapsi. Jos kokisin, etten kykene hänestä huolehtimaan, ennemmin antaisin adoptioon kuin abortoisin.

Meillä lapset eivät oireile mitenkään. Miksi oireilisivat? He ovat eläneet tässä perhemallissa pienestä pitäen ja meillä on neljästään oikein mukavaa ja teemme kivoja juttuja. Eivät he pidä toisiaan minään puolikkaina sisaruksina, vaikka sitä biologisesti ovatkin. Jokainen puuhaa isiensä kanssa omat juttunsa. Keltään ei kuitenkaan puutu mitään, siitä minä pidän äitinä huolen.

Hatunnosto! :) Olen vain luonteeltani sellainen, että mietin liikaa mitä muut tilanteistani ajattelevat ja siksi epäröin kolmatta lasta.
 
  • Tykkää
Reactions: jessix
mulla on 2 lasta, molemmilla eri isät joiden todellinen luonne paljastui tosi vmäisellä tavalla: esikoisen isä "sekosi" jo odotusaikana, ei kestäny vastuuta, ei auttanu, ei tukenu millään lailla joten luonnollisesti jäin lapsen kanssa yksin mutta se ei maailmaa kaatanut (päinvastoin, olin varautunut raskauden aikana jo siihen), kun sitten taas tämän toisen isä paljastui petturiksi vasta lapsen syntymän jälkeen! nämä lapset tapaavat isiään ja isovanhempiaan, ilman mitään synttäri- tai joulusotkuja. nyt olen uudessa, tasapainoisessa parisuhteessa, odotan kolmatta ja kyllä, sekä minun että mieheni perhe ja sukulaiset, myös lapset odottavat innoissaan vauvan syntymää, MUTTA olen myös valitettavasti jo ehtinyt kuulla vaikka mitä huoritteluja sun muuta skeidanjauhamista. nämäkin juuri sellaisilta ihmisiltä jotka hädintuskin tuntevat minua. mutta tiedätkö mitä? en välitä muiden ihmisten puheista, tai ainakin yritän. ;) eli siis kehtaisin :) onnea odotukseen!
 
Mä en jaksais, mutta ei johtuisi jaksamisesta. Kauheat järjestelythän siinä on jo kahden kanssa, kun molemmilla on eri sukulaiset, tapaamiskuviot isiensä kanssa ym. Ei olis kyse kehtaamisesta. Onhan sillä Lapsikirjan kirjoittajalla Anna Wahlgrenilla (tms) lapsia ties kuinka monen miehen kanssa iso liuta, mutta itse en alkais.

Ei sillä, enpä tee tosin kahta enempää edes saman miehen kanssa ;) Mutta en varsinkaan tekis jos eri isät. Mut ei johtuis kehtaamisesta.
 
tuota on useasti miettinytja tuntuu hullulta.nyt lapsia on kahdelle eri miehelle enkä klmannelle tekisi enään lapsia. pakko myöntää mutta tulisi vallan kiusaantunut olo..
 
no en todellakaan kehtaisi ite. tommonen on mun makuun aika ällöttävää, ite oon eronnut lapseni isästä ja en halua tälle edes isäpuolta koska se tuntuisi huijaamiselta. jos miehen joskus otan nii häntä kutsutaan nimeltä ja hänen kanssaan en lapsia enää tee. itselläni on sisarpuolia enemmänkin ja on tosi häpeä ollut kertoa siitä ystävilleni, että äiti on mikä on... puistattaa ihan. se mun mielipide mut tee mitä lystää.
 

Yhteistyössä