Kehtaatteko oikeasti sanoa miehellenne

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tiina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ap; Olen itsekin ollut alistunut ja näin ollen hyväksikäytetty kuten sinä nyt. Sinä päivänä kun opit rakastamaan itseäsi, huomaat kuinka huonosti olet antanut kohdella itseäsi.

Onko sinua rakastettu lapsena? Kysyn tätä siksi koska et selvästi osaa rakastaa itseäsi. Haet hyväksyntää väärällä tavalla, alistumalla liian kiltiksi. Tiedätkö, ei sillä tavalla saa rakkautta. Jotkut vain rakastavat, toiset eivät. Kumpaan ryhmään miehesi kuuluu, ja mistä tiedät sen?
 
Kehtaan kyllä kieltäytyä, nykyisin helpommin kuin 6v sitten (liikakin varmaan jo :P ) mutta jotenkin en saa itseäni pyytämään mitään tai vihjaamaan. Mikähän siihenkin sitten auttaisi :/
 
Mulle puhuminen seksistä (omista haluista ja toiveista) oli aluksi todella vaikeaa. Tai aluksi ja aluksi, useamman vuoden siis kun alettiin yhdessä olemaan. Sitten alettiin viestitteleen miehen kanssa päivisin vähän seksijuttuja (piristi muutenkin molempien päivää, kun mä kotona ja mies töissä), ja siinä sit kirjottelin ihan helpostikin niitä mistä tykkään, ja mitä haluisin tehdä. Ja nykyään sitten osaan ja kehtaan sanoakin ihan mitä haluan, siis ollaan niistä puhuttu, seksin aikana en koskaan kyl sano et tee sitä tai tätä, mut onneks mies osaa ihan ilman opastustakin.

Myös orgasmin saaminen oli mulle pitkään häveliästä, en vaan uskaltanu sen antaa tulla, pidättelin ja vaik nautinkin seksistä, mun oli sen aikana pakko aatella kaikkee muuta, ettei orgasmi vaan tulis. Mutta sit kun mies alkokin tekeen niitä mun viestittelemiä juttuja, niitä mun fantasioita ym, niin ehän mä enää pystyny pidätteleen. ja nykyään senkään asian suhteen ei ole mitään ongelmaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja AP:
Aika vitsiltä tämä varmaan kuulostaa. Ymmärrän sen kyllä. Silti asia tuntuu suurelta juuri minulle.

No ei kai kukaan ole sinun ongelmallesi vitsaillut.

Niin se vain taitaa olla että ainut joka pystyy ongelman ratkaisemiseksi aloitteen tehdä olet sinä itse, kukaan täällä palstalla ei sitä puolestasi voi tehdä.

Miksi koet että sinun velvollisuutesi on miellyttää miestä seksillä?
 
Olen perheestä jossa rakastamista, tykkäämistä jne. ei näytetty. Hyvästä perheestä mutta ei kerrottu eikä näytetty mitenkään että oltaisiin toisillemme tärkeitä. Oltiin vaan. Enemmänkin meitä kasvatettiin niin että meidän kaverit ovat fiksuja, hyviä, parempia ja että aina meissä lapsissa oli jotain vikaa. Ei kehuttu eikä palkittu. Mutta ei meitä satutettu tai mitään sellaista.

Nyt menen nukkumaan, huomenna tulen kertomaan tilanteesta lisää. Jos löytäisin vaikka kohtalotoverin ja saisin sillä tavoin ehkä helpotustakin tilanteeseen.
 
Harmi kun ehdit mennä jo ap, tilanteesi kuulostaa samalta kuin minun. Lapsuutesi myös, osittain - meilläkään ei "tykätty" perheessä vaan oltiin vaan.

Olen ollut saman miehen kanssa 6 vuotta, enkä kenenkään muun. Suurin osa sanomastasi kuulosti hyvin tutulta, osa on tilanne meillä vieläkin, osasta olen jo päässyt yli. Joku tuolla ylhäällä sanoikin että täytyisi opetella rakastamaan itseään - niin se varmasti on, minullakin menee paremmin seksissä silloin kun on itsetuntoa muutenkin elämässäni.

Joku sanoi ylempänä ettei uskalla sanoa jos jokin sattuu. Siihen voin antaa vinkin, että on helpompi vaikka äännähtää "auts" kuin sanoa sen enempää. Tuo kyseinen asia toimi minulla avaimena, se oli ensimmäinen asia jota minä uskalsin "pyytää". Paljon sitä pidemmällä en kyllä olekaan, mikä johtunee siitä etten tiedä mitä haluan. Miehellänikään ei niin paljoa kokemusta ole että osaisi "kokeilla".

Toivottavasti kukaan ei ajattele että esim. ap:llä tai minulla olisi huono mies - omani on ainakin aivan ihana, eihän se hänen syynsä ole etten vain saa sanoja ulos suustani. Mieheni on sanonutkin että haluaisi tehdä niin kuin minä pidän, mutta silloin menen sanattomaksi.. Elekieli auttaa pikkaisen muttei tarpeeksi. Eihän minun haluillani nyt niin merkitystä ole, oikeasti.
 
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa että seksuaalinen itsetunto perustuu hyvään kokonaisvaltaiseen itsetuntoon. Ehkä seksin aikana ei kannata asiaa ottaa puheeksi ainakaan aluksi muuten kuin juuri elein tai äänähdyksin, mutta muuten ongelmasta pitäisi mielestäni pystyä puhumaan avoimesti parisuhteessa.

Ei ehkä täysin vastaa ap:n ongelmaa, mutta olisiko tuosta apua...
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_osio=&p_teos=dlk&p_artikkeli=dlk00494
 
On kuitenkin kiva kuulla etten ole ainoa joka tälläisestä kärsii. Kyllä siitä varmaan kärsii mieskin.
Ja mies ei missään tapauksessa ole paha tai mitään sellaista. Oikein ihana, rakastava, hellä ja kaikin puolin hyvä mies. Tämä on oikeasti enemmänkin minun ongelmani. Ja mies on sanonutkin että tahtoisi minun kertovan jos hän satuttaa tai puhumaan siitä mistä pidän mutta en vaan ole oppinut tekemään niin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Minun ongelmani oli pitkään se, että en yksinkertaisesti tiennyt mitä halusin. Eli kun mies kysyi, että mitä haluaisin että hän tekisi, en vain osannut sanoa vastausta. Kaikki tuntui jotenkin valjulta ja laimealta, eikä oikeastaan innostanut mikään. Kaikki muuttui siinä vaiheessa kun aloin päästä jyvälle siitä, mistä pidän ja mitä haluan. Sen jälkeen olen kyllä sanonut ihan suoraan mitä tahdon ja mieskin on ollut innolla mukana.

Eli jos tiedätte mitä haluatte niin sanokaa nyt ihmeessä suoraan! Jos taas ette tiedä, niin ottakaa selvää, kokeilkaa, lukekaa, leikkikää. Kivaahan sen on tarkoitus olla, eikä mitään pakkopullaa...

Mulla on tuo ongelma! En tii yhtään mistä tykkäisin, mies aina kysyy et mitä haluaisin, enkä osaa sanoa, nin sit jatketaan lähetyssaarnaajassa 5 min. niin että mies saa kassit tyhjäksi... Eipä meillä nykyään ookaan seksiä kuin toi 5 min. kerran kuussa... Mies ei halua oikein kokeilla mitään erikoisempaa ja mulla taas tuntuu ihan samalle paneeko se mua edestä vai takaa kun se kestää sen 5 min enkä hädin tuskin ehdi kostua kunnolla.
 

Yhteistyössä