kehitysvammaisuus ja sukulaisten hyväksyminen

["vieras"]

Itsellä on lievästi kehitysvammainen sisar. Miten te muut, joilla on kehitysvammainen perheessä, olette kokeneet, että sukulaiset suhtautuvat tähän?

Itsellä on ollut välillä epäilyksen hetkiä, jotka ovat tuntuneet ikäviltä. Minun rakas mummuni, ja samalla siis mummumme, suhtautui aikoinaan siskoon kaksijakoisesti. Hän halusi auttaa siskon kanssa ja vietti aikaa paljon siskon kanssa. Kävi tämän kanssa uimahallissa ja suhtautui siskoon mukavasti. Mutta samalla hän toitotti, että siskon kanssa ei saanut käydä missään kylässä, kun tämä herättää huomiota lapsenomaisella käytöksellään. Ei edes omien sukulaisten juhliin olisi soveliasta häntä viedä.

Välillä nämä puheet ovat aiheuttaneet epäilyksen tunteita itsessä. Kuinka paljon nämä puheet ovat mummun puheita, kuinka paljon ne sivuavat totuutta?

Sisko ei ole sen kummempi ihminen kuin kukaan muukaan. Puhelee ihan normaaleja asioita omasta elämästään kuin kuka tahansa ihminen. Ehkä vähän lapsenomaisesti eikä hänen ymmärryksensä riitä kaikkeen. Kahvipöydässä voi kyllä "tyhjentää" pöydän herkuista, jos ei perään katso. Eli ruokahalu on pohjaton. Voi suhtautua liian tuttavallisesti vieraisiin ihmisiin eli juttelee kuin vanhalle tuttavalle, vaikkei ihmistä koskaan olisi nähnytkään. Mutta pääasiallisesti käyttäytyy asiallisesti ainakin vieraiden ihmisten seurassa eikä ole paha suustaan vaan usein turhankin kohtelias. Mutta puheet lapsenomaisuudellaan voivat herättää hämmennystä.

Ymmärrän kyllä, etteivät vieraat ihmiset aina ymmärrä kehitysvammaisuutta. Eikä tämä ole aina ilkeyttä, vaan joskus siihen ei vain osata suhtautua, kun ei ole ollut niin tekemisissä kehitysvammaisten kanssa. Mutta ajatus siitä, että sukulaisetkaan eivät haluaisi olla siskon kanssa tekemisissä, tuntuu ikävältä.

 

["hello"]

Niin tuntuu ikävältä. Siskosi on arvokas ihminen ja suorituskeskeisyyteen sairastunut maailma saa häneltä paljon, vaikka rohmuaisi pullia tai mitä tahansa puhelisikaan tai olisi puhumatta. Onkohan tämä suhtautuminen ollut pelkoa, että hän saisi pahoja katseita tai jotain? Koska onhan paljon suvaitsemattomuutta ja että vain itsensä kaltaiset halutaan sulkea sisäpiirin suojiin.

 

["Lisko"]

Joskus 50-luvulla khitysvammainen lapsi ei päässyt ulos pihalle tai muutenkaan vaan vietti aikansa sisällä ja lopuksi laitoksella.Mummosi on siihen verrattuna ollu aikansa edellä että on osanut avarakatseisesti suhtautua siskoosi.
Nykyään ajat on eri ja kehitysvammainen on arjessa mukana kykyjensä mukaan. Kyvyt eivät aina riitä kaikkeen ja on silloin kohteliasta ja parempi olla osallistumatta.
Ei se ole aina sitä että ei halua olla tekemisissä ja välttämistä vaan ihan realiteettia että kyvyt eivät riitä osallistumiseen johonkin.

 

["Joo"]

Meillä suvussa sukulaiset hylkäsivät sairastuneen ihmisen, eivät enää pidä yhteyttä vaikka kyseinen ihminen itse tekisi aloitteen...se on sellaista. Ihmiset on raadollisia.
Kehitysvammaisuus on tietty eri juttu, ei sairaus varsinaisesti...Ehkä mummo yritti suojella mutta toimi väärin.

 

["vieras"]

Ehkä voi olla, että takana on ollut pelkoakin. Mutta en ymmärrä, miksi omia sukulaisia pitäisi pelätä. Olisin ymmärtänyt, jos olisi kielletty jonkun vieraamman ihmisen juhliin osallistumisesta, mutta ettei edes omien sukulaisten juhliin osallistuminen olisi ollut sopivaa. Paikalla olisi ollut lähinnä omia sukulaisia.

Yhtenä jouluna olin veljeni kanssa sopinut, että hän haluaa viettää ainoastaan oman perheensä kesken joulua. Ymmärsin kyllä tämän ja asia oli jo sovittu. Mummu meni siitäkin sanomaan, että veljen lapset eivät halunneet siskoa jouluksi heille. Vähän tyyliin, että veljen luo ei ole kyläilemistä. Itse en uskaltanut sitä suoraan kysyä veljeltä, sillä en tiedä, miten olisin pystynyt tuollaisen sulattamaan. Veljen luona ollaan muuten kyllä käyty aina silloin tällöin. Mutta veli ei itse pidä siskoon yhteyttä, vaikka välillä valittelee omaa saamattomuuttaan. Mutta ei silti tee asian eteen mitään. Sitten minä, joka asun monen sadan kilometrin päässä siskosta ja veljestä, käyn välillä hakemassa siskon asuntolasta ja käydään veljen luona kylässä. Tämä tuntuu vähän hassulta ja kurjaltakin. Sinällään, jos aikuinen veli ei halua siskoon pitää yhteyttä, en häntä ala pakottaakaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="Joo";22617800]Meillä suvussa sukulaiset hylkäsivät sairastuneen ihmisen, eivät enää pidä yhteyttä vaikka kyseinen ihminen itse tekisi aloitteen...se on sellaista. Ihmiset on raadollisia.
Kehitysvammaisuus on tietty eri juttu, ei sairaus varsinaisesti...Ehkä mummo yritti suojella mutta toimi väärin.[/QUOTE]

Onko tämä sitten jotain erilaisuuden pelkoa? Esimerkiksi tässä tapauksessa pelkoa, ettei osaa suhtautua oikein juuri tähän sairauteen. Ikävää kyllä jättää yksin ihminen tilanteessa, jossa juuri tarvittaisiin muita ihmisiä.