ÄRSYTTÄÄÄ! Purnausta tuttujen ja sukulaisten painostuksesta..

[:/]

Tyttö on nyt loppukuusta täyttämässä vuoden, ja joka puolelta tulee kyselyjä että joko menee päiväkotiin? Olen ilmoittanut että olen kotona ainakin siihen kun täyttää kaksi vuotta, mutta toiveena olisi olla siihen asti että likka täyttää kolme.

No voi herran jumala YHDELTÄKÄÄN ei ole tullut kannustusta, kaikki ovat sitä mieltä että 2v pitää viimeistään laittaa päiväkotiin "opettelemaan tapoja" sekä sosiaalistumaan/opettelemaan muiden kanssa leikkimistä.

Itse olen puhelias ja sosiaalinen ihminen, samoin lapsi ei ujostele oikeastaan ketään, käymme 2krt viikossa MLL kerhossa, äiti-lapsijumpassa kerran viikossa, sekä äkkiseltään laskettuna kaveripiiriimme kuuluu 12 kohtalaisen saman ikäistä lasta joiden kanssa olemme usein tekemisissä. Tämän kerrottuani usein ihmiset toteavat että nojoo kyllähän tuossa sosiaalistuu ja oppii leikkimään muidenkin kanssa, MUTTA päiväkodista tyttö saisi myös sellaisia kavereita että äiti ei ole mukana tutustuttamassa!! Ei kai 2v nyt vielä sellaisia tarvitse?

 

[-]

no puuttuuko puhe tai muut tärkeät taidot?

 

[minä]

Olenpa onnellinen, että meidän suvussa on ollut tapana pitää lapset kotona siihen kolmeen vuoteen. En jaksaisi olla aina puolustelemassa päätöstäni pitää lapsia kotona. Mitä kauheatahan minun 5 vuotiaalle on tapahtunut, kun on joutunut olemaan kotona tänne asti. Vasta ensi syksynä lähtee 3 vuotiaan pikkusisaruksen kanssa päiväkotiin. On toki kerhoiltu.

 

[Saraldo]

Musta teidän "sosiaalinen koulutus" kuulostaa oikein ihanalle! Voin vain kuvitella, kuinka ihanaa teillä äideilläkin on, kun lapsilla on toisistaan seuraa ja itsekin saatte höpötellä. Jos ei ole mitään kehityksellisiä syitä, miksi lapsen kannattaisi mennä päiväkotiin, niin pidä ihmeessä kotona niin kauan kuin haluat!

 

[no]

älä sinä muita kuuntele. Mitä ihmettä 2v tai ei vielä 3v tarvitse päiväkotihälinää. Rauhassa kun saa leikkiä ja tutkia ympäristöään vanhempiensa kanssa se on kaikkein parasta. Kyllä sitä vielä kerkiää sitten isompanakin. Itse mieheni kanssa kyllä teimme sen virheen, että menin töihin ja lapset meni hoitoon. No se oli ihan kamalaa! Lapset ei halunnu sinne ja itse ikävöin niin kovasti lapsia. "Onneksi" jäin työttömäksi ja nyt saan taas olla lasten kanssa. Mieheltä sain parhaimman tunnustuksen ikinä, kun sanoi että haluan että sinä kasvatat meidän lapset ja olen valmis tekemään vaikka kuinka paljon ylitöitä että saat olla niiden kanssa kotona

 

[vieras]

Teidän elämä kuulostaa aktiiviselta ja kivalta! Sanot vaan niille tyhmille kyselijöille, että minä olen päättänyt tehdä näin! Kyllä se "tapojen opettelu" onnistuu kotonakin.

 

[minä]

Meilläkin mies puhui jo jossain välissä, että jos jäisin hoitamaan lapsia vieläkin kotiin, mutta kyllä nyt kesällä taitaa olla aika liittyä jälleen kodin ulkopuolisiin työjoukkoihin.

 

[vieras]

no puuttuuko puhe tai muut tärkeät taidot?

eihän kyseessä ollut kuin vasta vuoden täyttävä lapsi, joten eipä kai vielä tarvi puhua osatakaan...

Ja ap:lle, ole onnellinen että pystyt lapsesi kanssa olemaan kotona Itsekin olin 2v:n kanssa kotona ja pikkusisarus syntyy piakkoin. Paljon on multakin kyselty että millon tyttö menee hoitoon, mutta nyt kun on vauva tulossa niin on nekin utelut vähän loppuneet. Tosin muutama sitkeä sukulainen kyllä jaksaa kysellä että meneekö tyttö nyt sitten päiväkotiin että saan olla rauhassa vauvan kanssa. En halua tuomita ketään joka näin tekee, mutta itse en voi ymmärtää edes ajatusta että tyrkkäisin hyvin kotona viihtyvän lapsen hoitoon jotta saan olla RAUHASSA?? Mulle on tärkeää että saan lapsia kotona hoitaa sen ajan kun ovat ihan pieniä. Ehtii sitä "sosialistumaan" myöhemminkin ja kyllä meidänkin elämään kuuluu muutakin aktiviteettia kun kotona maleksiminen, vaikka jotkut niin luulevatkin.

Valitettavasti en osaa sanoa tuohon itse ongelmaan muuta kun että toisesta korvata sisään ja toisesta ulos. Ärsyttävää kylläkin, tiedän...:/

 

[ap]

no puuttuuko puhe tai muut tärkeät taidot?

Puhetta tulee "normaali" määrä tuon ikäiseksi, äiti, kakka, kukkuu, kake, ukka (sukka) jne.. Kävelee tuetta, jne.. Ihan on normaalisti kehittynyt lapsi, ei ole siitä kiinni.

 

[vieras]

no puuttuuko puhe tai muut tärkeät taidot?

eihän kyseessä ollut kuin vasta vuoden täyttävä lapsi, joten eipä kai vielä tarvi puhua osatakaan...

Ja ap:lle, ole onnellinen että pystyt lapsesi kanssa olemaan kotona Itsekin olin 2v:n kanssa kotona ja pikkusisarus syntyy piakkoin. Paljon on multakin kyselty että millon tyttö menee hoitoon, mutta nyt kun on vauva tulossa niin on nekin utelut vähän loppuneet. Tosin muutama sitkeä sukulainen kyllä jaksaa kysellä että meneekö tyttö nyt sitten päiväkotiin että saan olla rauhassa vauvan kanssa. En halua tuomita ketään joka näin tekee, mutta itse en voi ymmärtää edes ajatusta että tyrkkäisin hyvin kotona viihtyvän lapsen hoitoon jotta saan olla RAUHASSA?? Mulle on tärkeää että saan lapsia kotona hoitaa sen ajan kun ovat ihan pieniä. Ehtii sitä "sosialistumaan" myöhemminkin ja kyllä meidänkin elämään kuuluu muutakin aktiviteettia kun kotona maleksiminen, vaikka jotkut niin luulevatkin.

Valitettavasti en osaa sanoa tuohon itse ongelmaan muuta kun että toisesta korvata sisään ja toisesta ulos. Ärsyttävää kylläkin, tiedän...:/

Korjaan, eli siis OLEN 2v:n kanssa kotona

 

[Tiedän tunteen]

Meilläkin osa sukulaisista samaa mieltä.

Minä taas halusin ottaa 2 v 5 kk kotiin (kun sain vauvan) juuri siksi, että oppii niitä tärkeitä taitoja ja tapoja. Hän on ollut 1-vuotiaasta asti päiväkodissa. Nyt haluan kasvattaa lapseni itse, enkä että joku päiväkodin täti opastaa vähän sinne päin, miten kuuluu käyttäytyä. On utopiaa ajatella, että päiväkodissa heillä olisi ensinnäkään aitoa motivaatiota kasvattaa toisten lapsista hyviä kansalaisia, saati sitten aikaa opastaa kunnolla kaikkien taitojen opettelussa (vaikka pottailussa tai pukemisessa). Kyllä siellä päiväkodissa lapset hoidetaan minimiresursseilla ja se on fakta.

Lisäksi meidän lapsella puhe on ollut todella kiven takana, ääntäminen todella epäselvää ja kaksisanaisiakaan lauseita ei kunnolla tullut. Heti kun jäi kotiin, on puhe ottanut todellakin spurtin, nyt tulee jo neljäsanaisia lauseita (paljon!), ja ääntäminen on ihan hirveästi kehittynyt. Lisäksi tytön uhmaikä on kadonnut kuin tuhka tuuleen, on nykyään todella hyväntuulinen. Olen sitä mieltä, että se johtuu siitä, että tyttö tulee ymmärretyksi ja KUUNNELLUKSI. Koska häntä kuunnellaan kotona, ja yritetään tosissaan ymmärtää, mitä hän sanoo, hän tsemppaa ja harjoittelee puhumista! Päiväkodissa mitä luultavimmin kenelläkään ei ole aikaa yrittää saada selvää hänen puheistaan. Niinpä hän ei siellä kuulemma olekaan puhunut juuri mitään (vaikka EI ole ujo). Uhmakin on luultavasti vähentynyt siksi, että häntä nyt ymmärretään, kun saa itsensä ilmaistua! Että ei se päiväkoti todellakaan aina ole mikään autuaaksi tekevä asia, esimerkiksi puheenkaan suhteen.

Sosiaalisia taitoja voi opetella muuallakin kuin päiväkodissa, esimerkiksi siellä harrastuksissa ja leikkipuistossa. Lisäksi uskon, että vanhemmalla on suurempi motivaatio saada lapsi käyttäytymään oikein toisia lapsia kohtaan, kuin päiväkodin henkilökunnalla.