V
"vieras"
Vieras
Itsellä on lievästi kehitysvammainen sisar. Miten te muut, joilla on kehitysvammainen perheessä, olette kokeneet, että sukulaiset suhtautuvat tähän?
Itsellä on ollut välillä epäilyksen hetkiä, jotka ovat tuntuneet ikäviltä. Minun rakas mummuni, ja samalla siis mummumme, suhtautui aikoinaan siskoon kaksijakoisesti. Hän halusi auttaa siskon kanssa ja vietti aikaa paljon siskon kanssa. Kävi tämän kanssa uimahallissa ja suhtautui siskoon mukavasti. Mutta samalla hän toitotti, että siskon kanssa ei saanut käydä missään kylässä, kun tämä herättää huomiota lapsenomaisella käytöksellään. Ei edes omien sukulaisten juhliin olisi soveliasta häntä viedä.
Välillä nämä puheet ovat aiheuttaneet epäilyksen tunteita itsessä. Kuinka paljon nämä puheet ovat mummun puheita, kuinka paljon ne sivuavat totuutta?
Sisko ei ole sen kummempi ihminen kuin kukaan muukaan. Puhelee ihan normaaleja asioita omasta elämästään kuin kuka tahansa ihminen. Ehkä vähän lapsenomaisesti eikä hänen ymmärryksensä riitä kaikkeen. Kahvipöydässä voi kyllä "tyhjentää" pöydän herkuista, jos ei perään katso. Eli ruokahalu on pohjaton. Voi suhtautua liian tuttavallisesti vieraisiin ihmisiin eli juttelee kuin vanhalle tuttavalle, vaikkei ihmistä koskaan olisi nähnytkään. Mutta pääasiallisesti käyttäytyy asiallisesti ainakin vieraiden ihmisten seurassa eikä ole paha suustaan vaan usein turhankin kohtelias. Mutta puheet lapsenomaisuudellaan voivat herättää hämmennystä.
Ymmärrän kyllä, etteivät vieraat ihmiset aina ymmärrä kehitysvammaisuutta. Eikä tämä ole aina ilkeyttä, vaan joskus siihen ei vain osata suhtautua, kun ei ole ollut niin tekemisissä kehitysvammaisten kanssa. Mutta ajatus siitä, että sukulaisetkaan eivät haluaisi olla siskon kanssa tekemisissä, tuntuu ikävältä.
Itsellä on ollut välillä epäilyksen hetkiä, jotka ovat tuntuneet ikäviltä. Minun rakas mummuni, ja samalla siis mummumme, suhtautui aikoinaan siskoon kaksijakoisesti. Hän halusi auttaa siskon kanssa ja vietti aikaa paljon siskon kanssa. Kävi tämän kanssa uimahallissa ja suhtautui siskoon mukavasti. Mutta samalla hän toitotti, että siskon kanssa ei saanut käydä missään kylässä, kun tämä herättää huomiota lapsenomaisella käytöksellään. Ei edes omien sukulaisten juhliin olisi soveliasta häntä viedä.
Välillä nämä puheet ovat aiheuttaneet epäilyksen tunteita itsessä. Kuinka paljon nämä puheet ovat mummun puheita, kuinka paljon ne sivuavat totuutta?
Sisko ei ole sen kummempi ihminen kuin kukaan muukaan. Puhelee ihan normaaleja asioita omasta elämästään kuin kuka tahansa ihminen. Ehkä vähän lapsenomaisesti eikä hänen ymmärryksensä riitä kaikkeen. Kahvipöydässä voi kyllä "tyhjentää" pöydän herkuista, jos ei perään katso. Eli ruokahalu on pohjaton. Voi suhtautua liian tuttavallisesti vieraisiin ihmisiin eli juttelee kuin vanhalle tuttavalle, vaikkei ihmistä koskaan olisi nähnytkään. Mutta pääasiallisesti käyttäytyy asiallisesti ainakin vieraiden ihmisten seurassa eikä ole paha suustaan vaan usein turhankin kohtelias. Mutta puheet lapsenomaisuudellaan voivat herättää hämmennystä.
Ymmärrän kyllä, etteivät vieraat ihmiset aina ymmärrä kehitysvammaisuutta. Eikä tämä ole aina ilkeyttä, vaan joskus siihen ei vain osata suhtautua, kun ei ole ollut niin tekemisissä kehitysvammaisten kanssa. Mutta ajatus siitä, että sukulaisetkaan eivät haluaisi olla siskon kanssa tekemisissä, tuntuu ikävältä.