K
kanelisokeri77
Vieras
Tottakai se mielessä kävi raskausaikana. Mutta tiiän itestäni, etten pystyisi aborttiin vaikka tietäisinkin, että on vammainen lapsi tulossa. Siispä ei osallistuttu mihinkään seulontoihin.
Kehitysvammainen lapsi
- Viestiketjun aloittaja Horuksen silmä
- Ensimmäinen viesti
T
Tuittu
Vieras
V
vaikeasti vammaisen äiti
Vieras
Jos olisin raskausaikana tiennyt lapsemme vammasta, olisimme varmasti päätyneet aborttiin. Onneksi emme tienneet. Tämä lapsi antaa meille niin paljon. Lapsella ei ole älyllistä vammaa, vain ruumiillinen. Sitä ei nähty ultrissa, vaikka periaatteessa se olisi pitänyt nähdä.
Nyt jos ajattelen mahdollista seuraavaa raskautta, niin keskeytyskynnyksenä on varmasti lapsen kokema kipu. Ei pelkkä vammaisuus itsessään.
Nyt jos ajattelen mahdollista seuraavaa raskautta, niin keskeytyskynnyksenä on varmasti lapsen kokema kipu. Ei pelkkä vammaisuus itsessään.
K
kanelisokeri77
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vammaisen lapsen äiti:
Saanko kysyä, että mikä vamma lapsellasi on? Kun havaittiin vasta 2-vuotiaana.
V
vieras
Vieras
Enoni on kehitysvammainen, nyt 50v. Hänen elämäänsä seuranneena ja mummini ja ukkini elämää seuranneena en haluaisi itselleni kehitysvammaista lasta. Sitä lapsen hoitamisen raskautta ei voi tietää jos ei koe tai näe läheltä, se on muiden vain helppo sanoa "tottakai lapsi otettaisiin vastaan".
Enoni ei selviä yksin mistään. Ainoat, mitä osaa tehdä itse, on kävely, syöminen ja juominen. Puhuminen onnistuu muutaman sanan voimin. Kaikki muut pitää tehdä hänen puolestaan. Mummin ja ukin elämä pyörii täysin hänen ympärillään, omaa elämää ei juurikaan ole.
Eli jos saisin tietää että sikiöllä on jokin vamma, päätyisin aborttiin.
Enoni ei selviä yksin mistään. Ainoat, mitä osaa tehdä itse, on kävely, syöminen ja juominen. Puhuminen onnistuu muutaman sanan voimin. Kaikki muut pitää tehdä hänen puolestaan. Mummin ja ukin elämä pyörii täysin hänen ympärillään, omaa elämää ei juurikaan ole.
Eli jos saisin tietää että sikiöllä on jokin vamma, päätyisin aborttiin.
C
"cherry"
Vieras
Se joka leikkiin ryhtyy leikin kestäköön..itselläni raskausaika ja synnytys menivät todella hienosti, ei mitään viitteitä mistään poikkeavasta. Kun poika alkoi lähestyä toista ikävuottaan aloin huolestua lähinnä puheenkehityksestä, kukaan muu ei ollut vielä tässä vaiheessa yhtään huolestunut. Kai se oli jokin äidinvaisto, joka tiesi että kaikki ei ole hyvin ja valitettavasti oikeassa olin, myöhemmin pojalla todettiin laaja-alainen kehityshäiriö. Nyt 5-vuotiaana on ehkä n. 3-vuotiaan tasolla. Rankkaa ja surullista, mutta elämäähän tämä vain on. Kaikkea voi sattua ja tapahtua. Joskus ne ikävät asiat osuu juuri omalle kohdalle.
Vanha ketju mutta aina ajankohtainen aihe.
Olen molempia odottaessa miettinyt sitä mitä jos jotain onkin pielessä. Esikoisen kohdalla olisi ollut todella vaikea tehdä päätös, mutta toista odottaessa ratkaisu olisi varmasti ollut selvempi. Jos jotain huomataan tai tapahtuu myöhemmin, pitää se ottaa sellaisenaan, mutta jos voin etukäteen asiaan vaikuttaa niin vaikutan.
Olen molempia odottaessa miettinyt sitä mitä jos jotain onkin pielessä. Esikoisen kohdalla olisi ollut todella vaikea tehdä päätös, mutta toista odottaessa ratkaisu olisi varmasti ollut selvempi. Jos jotain huomataan tai tapahtuu myöhemmin, pitää se ottaa sellaisenaan, mutta jos voin etukäteen asiaan vaikuttaa niin vaikutan.
P
påpp
Vieras
Jos olisin tiennyt, niin en ollenkaan ole varma mitä olisin tehnyt... Joten kiitän luojaa siitä etten valinnan eteen joutunut vaan down-poikamme syntyi yllätyksenä kromosomeineen. Me päästiin ns helpoimman kautta. Ja nyt kun kokemusta on erityislapsesta niin seuraavassa raskaudessa me ei mennä np-ultraan. Ainoastaan varhaisultraan ja rakenneuä.
Ignorance is bliss.
Ignorance is bliss.
N
näin sen pitäisi mennä
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja påpp;23128937:
Samalla kannalla minäkin
Ei raskausaikana kenenkään kuuluisi joutua valitsemaan.
Esikoisen kohdalla en enempää miettinyt, jossain vaiheessa satuin mieheltä kysymymään että mitäs jos lapsi ei olekaan terve ja vastaus oli "mitäs sitten?". Esikoisella todettiin syntymänsä jälkeen downin syndrooma.
Seuraavilla kerroilla tuota tuli ajateltua enemmän. Päädyttiin menemään np-ultraan katsomaan nakyykö mitään todella huomattavaa poikkeamaa, mutta lapsivesipunktio jätettiin molemmilla kertaa väliin. Kakkonen syntyi terveenä mutta kehitysviivästymää ilomeni jo ensimmäisen elinvuoden aikana ja 3v iässä hän sai autismi-diagnoosin. Vajaa vuosi tästä eteenpäin sama diagnoosi vahvistui myös esikoiselle.
Kolmannen lapsen kohdalla riskit olivat sitten erilaisia. Downiin lähtöriski oli 1:100 ja np-ultra ja veriseula laskivat tuon riskiluvun 1:14 000 eli ei tuosta huolehdittu. Autismiriski taas oli 1:11 eli 9% eli varmasti monen mielestä todella hurja (mitä on lukenut sikiöseulontaketjuja). Kuitenkin 91% todennäköisyydellä tämä kolmas lapsi on terve, tältä osin. Aika sitten näyttää miten on, noita ei pysty etukäteen tutkimaan.
Seuraavilla kerroilla tuota tuli ajateltua enemmän. Päädyttiin menemään np-ultraan katsomaan nakyykö mitään todella huomattavaa poikkeamaa, mutta lapsivesipunktio jätettiin molemmilla kertaa väliin. Kakkonen syntyi terveenä mutta kehitysviivästymää ilomeni jo ensimmäisen elinvuoden aikana ja 3v iässä hän sai autismi-diagnoosin. Vajaa vuosi tästä eteenpäin sama diagnoosi vahvistui myös esikoiselle.
Kolmannen lapsen kohdalla riskit olivat sitten erilaisia. Downiin lähtöriski oli 1:100 ja np-ultra ja veriseula laskivat tuon riskiluvun 1:14 000 eli ei tuosta huolehdittu. Autismiriski taas oli 1:11 eli 9% eli varmasti monen mielestä todella hurja (mitä on lukenut sikiöseulontaketjuja). Kuitenkin 91% todennäköisyydellä tämä kolmas lapsi on terve, tältä osin. Aika sitten näyttää miten on, noita ei pysty etukäteen tutkimaan.
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;18771238:
Olen ajatellut ja yhden lapseni kohdalla saimme ensimmäisessä ultrassa "tiedon" että tulokas vaikeavammainen. Päädyimme pitkän harkinnan jälkeen ja mahdollisimman perusteellisesti tilaanteeseen tutustuamme siihen, että tulokas on tervetullut. Odotusaika oli toisenlainen kuin muiden lasten kanssa. Sitä varjosti koko ajan pelko - ei niinkään lapsen vammoista, vaan siitä että hän kuolisi kohtuun tai heti synnyttään.
Paljon tietenkin mietti sitäkin, miten "riittäisi" kaikkeen mihin oli sitoutunut; lapsen vanhemmille sisaruksiille, suvun vanhuksille, töihin jne.
Tytär syntyi elokuussa 1987 - täysin terveenä kolmi- ja puolikiloisena 10 pisteen lapsena.
Lääkärit pahoittelivat kovasti "erehdystä", mutta olivat yhtä mieltä siitä että erehdys oli harvinaisen pirteä ja suloinen vastasynyt.
Ja nykyään hän pystyykin kiuoisttelemaan sisaruksiaan siitä että on perheessä ainoa jolta mm. aivot perusteellisesti tutkittu ja terveiksi havaittu.
Erityislapsi syntyi sitten perheeseemme liki kahta vuosikymmentä myöhemmin. Silloin kaikki esikoiseni raskaudessa sujui hyvin ja ultrissakin kaikki normaalia. Vasta viikolla 39-40 kätilö alkoi ihmettelemään, miksi lapsi ei laskeudu ja ylimääräisessä ultrassa löytyi sitten vesipää ja lapsen synnyttyä muita poikkeavuuksia.
Olen joskus miettinyt että ehkä se "turha hälytys" silloin 1987 oli elämän keino pikkuisen valmistaa minua ...
Tai sitten ei.
L
Lunatic
Vieras
En ole ollut kuin kerran raskaana, enkä sillon miettinyt moista mahdollisuutta. Olin ihan varma että vauva on terve, enkä muita mahdollisuuksia ajatellutkaan.
En pystyis hoitamaan kehitysvammaista lasta, enkä haluaisi laittaa lastani laitokseenkaan.. että kyllä olisi raskaus pakko keskeyttää jos semmonen tilanne tulisi eteen. Tuskinpa enää tulee kun on jo toinen jalka haudassa, mutta olishan tässä vielä muutama vuosi aikaa.. ei voi tietää.
En pystyis hoitamaan kehitysvammaista lasta, enkä haluaisi laittaa lastani laitokseenkaan.. että kyllä olisi raskaus pakko keskeyttää jos semmonen tilanne tulisi eteen. Tuskinpa enää tulee kun on jo toinen jalka haudassa, mutta olishan tässä vielä muutama vuosi aikaa.. ei voi tietää.
V
"vieras"
Vieras
B
Beep
Vieras
[QUOTE="cherry";23128153]Se joka leikkiin ryhtyy leikin kestäköön..itselläni raskausaika ja synnytys menivät todella hienosti, ei mitään viitteitä mistään poikkeavasta. Kun poika alkoi lähestyä toista ikävuottaan aloin huolestua lähinnä puheenkehityksestä, kukaan muu ei ollut vielä tässä vaiheessa yhtään huolestunut. Kai se oli jokin äidinvaisto, joka tiesi että kaikki ei ole hyvin ja valitettavasti oikeassa olin, myöhemmin pojalla todettiin laaja-alainen kehityshäiriö. Nyt 5-vuotiaana on ehkä n. 3-vuotiaan tasolla. Rankkaa ja surullista, mutta elämäähän tämä vain on. Kaikkea voi sattua ja tapahtua. Joskus ne ikävät asiat osuu juuri omalle kohdalle.[/QUOTE]
Tarkoitatkohan laaja-alaista kehitysviivästymää? Ja onko teille tosiaan sanottu sen tarkoittavan kehitysvammaa?
Tarkoitatkohan laaja-alaista kehitysviivästymää? Ja onko teille tosiaan sanottu sen tarkoittavan kehitysvammaa?
Kyllä väkisinkin on käynyt mielessä, erityisesti viimeistä odottaessa, työskentelen kehitysvammaisten hoitajana joten asia oli vahvasti läsnä. Päivittäin näki kehitysvammaisia aikuisia ja lapsia, autismin kirjoa ja myös diagnosoimattomia tapauksia. Sellaisiakin, jotka on ilmenneet vasta vauvaiän jälkeen. Mulle siis "9-pisteen vauva" ei vielä kerro, että lapsi ei olisi vammainen.
Päätös olisi ollut tosi vaikea, jos raskauden seuloissa olisi ilmennyt jotain vakavaa. Todennäköisesti olisin päätynyt aborttiin, ainakin sitten kun perheessä jo useampi. Niin tosi läheltä olen seurannut kehitysvammaisen ihmisen elämää, myös perheen. Lieväkin kehitysvammaisuus aiheuttaa monenlaista haastetta, joita en usko, että olisin jaksanut kantaa. Toisaalta ihan varmasti en voi sanoa. Tosi vaikea asia, joka mun silmissä on muuttunut sen myötä, kun kokemus kehitysvammaisuudestakin on karttunut.
Päätös olisi ollut tosi vaikea, jos raskauden seuloissa olisi ilmennyt jotain vakavaa. Todennäköisesti olisin päätynyt aborttiin, ainakin sitten kun perheessä jo useampi. Niin tosi läheltä olen seurannut kehitysvammaisen ihmisen elämää, myös perheen. Lieväkin kehitysvammaisuus aiheuttaa monenlaista haastetta, joita en usko, että olisin jaksanut kantaa. Toisaalta ihan varmasti en voi sanoa. Tosi vaikea asia, joka mun silmissä on muuttunut sen myötä, kun kokemus kehitysvammaisuudestakin on karttunut.