Kävin tänään ultrassa- odotankin kolmosia! SHOKKI!

["vieras"]

Enemmän mua naurattaa nää 30-40vuotiaat papan näköset siellä synnärillä nuorten freesien äitien ja isien joukossa. Sitten makoillaan päivätolkulla sohvalla kuten ollaan 10vuotta totuttu tekemään ja akka huutaa vaihdevuosi-iässä kun lapsi on vielä kotona

Naurattaakohan sitten kun olet itse sen ikäinen? Me kaikki kun vanhetaan..

 

[ääälllh]

[QUOTE="vieras";23157174]Olen 21 vee, enkä voisi mitenkään kuvitella itselläni vielä lapsia. Nyt olikin kysymys siitä, että tuo poikaparka voi vielä pelastautua ja hypätä uppoavasta laivasta.[/QUOTE]

Gaaahh..

Parempi tosiaan kun et edes mieti lapsia.

Kaikki eivät ole samalaisia kuin sinä.

 

["äiti"]

onnea paljon!. älä huoli kyllä ne asiat järjestyy .

 

[kysy]

Kaikki apu tottakai heti käyttyyön. Vertaistuesta on todella apua ja tukea. Vauvalehdistä voit kysellä vanhoja artikkeleita monikkoraskauksista. Ymmärrän että on shokki aluksi, niin varmaan kaikille joille on syntyny kerralla enemmän kun yks lapsi.

Ja kun itse tokenette uutisesta niin ilmotusta vaan sukulaisille, ja keneen sulla on hyvät välit, äitiin tai anoppiin, niin voit sanoa että on järkytys. Ja että tuut varmasti tarviin apua enemmän kun kerran viikossa. Alusta asti kannattaa kaikki apu käyttää hyväksi, ettei väsy.

Onnea

 

[kyllä]

kyllä kaikki järjestyy. Usko pois, elämä kantaa aina eteenpäin.

 

[hyvä ikä]

Olet parhaassa lapsen teko-iässä, parhaimmassa iässä saada kolmoset, fyysinen kunto säilyy upeasti noin nuorena. Nuorena jaksaa.

 

[onko ap paikalla?]

Onko äitisi samassa kaupungissa? Auttaa varmaan mielellään. Entä miehesi vanhemmat?
Miten kauan olette seurustelleet? Varmista että miehesi on tässä mukana 100prosenttisesti, muuten tulet katkeraksi hänelle, jos jäät yksin lasten kanssa,ja hän on kuitenkin saanut sinut raskaaksi.

Mieti siis tarkkaan valintoja. Mutta uskon että selviätte, ja PALJON ONNEA. Otatte apua vastaan niin paljon kuin mahdollista. Ja sinulla on vielä niin paljon elämää edessä, että muutama vauvavuosi kotona ei haittaa! Nauti tulevasta!

 

["Lila"]

Onnea ap! :flower: Saat kerralla perheen valmiiksi. Muutama eka vuosi varmaan menee sumussa, mutta sitten helpottaa. Vielä kerran onnea kolmosraskaudesta.

 

[Kerpele]

No mutta toihan on aivan ihanaa Kolme!

 

["Kaksosten äiti"]

Onhan tuo shokki kun kuulee että sikiöitä on enemmän kuin yksi. Mutta äkkiä se iloksi muuttuu.
Tulehan tuonne Monikko-Onnea palstalle kirjoittelemaan, sieltä saa ihan parasta vertaistukea, tietoa monikkoraskauksista, eikä siellä tunne olevan mikään kummajainen muiden samanlaisten joukossa. Googleta Monikko-Onnea.

Niin ja triplasti onnea teille ja hyvää odotusta!
Osasiko ultraaja kertoa onko vauvat epäidenttisiä/identtisiä/sekä-että?

 

[...]

Ymmärrän kyllä hyvin ap:n huolen, eikä asia ole ihan niin niin yksinkertainen, että onnea vaan triplasti. En yhtään syyllistäisi vaikka tässä kokonaistilanteessa voisi päätyä keskeytykseen. Ap:n on hyvä tiedostaa, että kolmoisraskaudet vain harvoin päättyvät täysaikaisesti, ja osittain tästä syytä (mutta myös muista syistä) yksi tai useampikin lapsi tulee lähes varmasti olemaan jollain tasolla vammainen (mahdollisesti myös vaikeasti vammainen) tai ainakin erityisen tuen tarpeessa, vaatimaan terapioita ym ja nekin ovat sitten oma asiansa elämän kuormittavuuden suhteen. En halua maalata "piruja seinille", mutta ap:llä on oikeua saada realistista tietoa eikä vain ruusunpunaisia onnen toivotuksia. Mutta tokihan lääkärit tulevat näistä myö kertomaan.

 

[EllaDonna]

Voit iloita ajatuksesta, että spontaani kolmoisraskaus on käytännössä lähes mahdotonta. Todennäköisyys on paljon pienempi kuin lottovoitossa. Näin mulle asiaa kummasteltiin sairaalassa.

Kolmisen vuotta sitten sain uutisen kolmosista. Onneksi kävin alkuraskauden ultrassa, joten yllätys paljastui niin ajoissa, että sain mahdollisuuden vaikuttaa asiaan. Tehtiin osakeskeytys ja pidin vain yhden sikiöistä. Valittavana olisi ollut myös kaksoset, mutta yksi lapsi tuntui parhaalta vaihtoehdolta. En halunnut sellaista elämää, että pitäisi koko ajan olla kinumassa apua tai sitten raataa itsensä uuvuksiin. En tykkää siitä, että joku ulkopuolinen apulainen höösäisi mun kodissa jatkuvasti ja kaikki olisi yhtä kaaosta. Joillekin se sopii ja jotkut siihen varmasti sopeutuisivat ajan kuluessa. Mä en kuitenkaan halunnut.

Tuon kokemuksen jälkeen mun "luottamus" tilastoja ja todennäköisyyksiä kohtaan mureni täysin. On ihan yhdentekevää, miten suuri tai pieni mahdollisuus asioilla on tapahtua. Yksilön kohdalla se on aina fifti-fifti. Se joko tapahtuu tai sitten ei. Kaikki todennäköisyysprossat voi unohtaa. Ne ei koske yksilöitä, vaan massoja.

 

[..]

Oi, olisin onnen kukkuloilla, jos odottaisin kolmosia! Tasan ei käy onnen lahjat.

 

[:)]

Onnea paljon ja asioilla on tapana järjestyä( vanha klisee mutta niin totta) Äläkkä välitä noista höpöhöpö jutuista että nuoret vanhemmat ei pärjäisi ja ero tulee katkeruus vaan paistaa läpitte..Itse varmaan kuuluun "vanhempana" lapsensa saaneisiin ja kyllä jos vaan asiat olisi hyvin menneet olisin halunnut lapseni nuorempana mutta kun kaikkea ei voi itse päättää.

Tripla onnen toivotukset viellä loppuun

 

[cc]

http://do-while.com/the-most-incredible-mothers-in-the-world/?utm_source=avalanchers.com&utm_medium=referral&utm_campaign=avalanchers

linkissä nainen joka sai seitsemät kolmoset mm.

 

["minä"]

Voi vitsit miten ihanaa... Kolme lasta samalla keikalla. Olen niin kateellinen!! Tottakai se tulee olemaan jossain vaiheessa äärimmäisen uuvuttavaa sulle, yösyöttöjen ja valvomisten kanssa, mutta ota taisteluasenne jo alusta alkaen, kyllä sä pärjäät! Rakenna tukiverkkoa alusta alkaen, jos on sukulaisia jotka voivat auttaa, niin pyydä heitä vuoron perään aina pariksi päiväksi ja yöksi kerrallaan auttamaan. Asuuko teidän vanhemmat lähellä?

 

["realisti"]

Onnea paljon ja asioilla on tapana järjestyä( vanha klisee mutta niin totta) Äläkkä välitä noista höpöhöpö jutuista että nuoret vanhemmat ei pärjäisi ja ero tulee katkeruus vaan paistaa läpitte..Itse varmaan kuuluun "vanhempana" lapsensa saaneisiin ja kyllä jos vaan asiat olisi hyvin menneet olisin halunnut lapseni nuorempana mutta kun kaikkea ei voi itse päättää.

Tripla onnen toivotukset viellä loppuun

Valitettavasti se ei aina mene niin että "asioilla on tapana järjestyä". Kyllä ap,llakin on oikeus kuulla realistisia juttuja täällä! ESim se, että pääkaupunkiseudulla Suurin osa lapsiperheistä hajoaa sen ekan vauvavuoden aikana! ELi on siinä aika suuri riski, että suhde ei kestä sitä lapsen saamista. varsinkin jos on noin nuori!! Tottakai haluaisin kannustaa pitämään kolmoset ja TOIVOISIN että syntyvät terveenä-mutta sellaistahan kukaan ei voi LUVATA ap:lle!
Sanoisin siis ap:lle että miettii tarkkaan. Onhan varmasti ihanaa saada 3 lasta,mutta samalla myös suuri päätös. Ja miten mies sen kokee? Mielummin kuulet miehestä nyt totuuden,kuin että hän "pakenee" tilanteesta sitten kun lapset on syntyneet! Keskustelkaa!!ja pyytäkää vaikka keskusteluapua! Jos toinen on varmasti tukena loppuun asti, sittenhän uutinen on ihana! ONNEA

 

[EllaDonna]

^^ Ei mun mielestä tulevaisuutta voi rakentaa niin, että sukulaiset napataan välillä työleirille pariksi päiväksi. Melkein kaikilla on oma elämä ja omat kiireet.

 

[||]

Voit iloita ajatuksesta, että spontaani kolmoisraskaus on käytännössä lähes mahdotonta. Todennäköisyys on paljon pienempi kuin lottovoitossa. Näin mulle asiaa kummasteltiin sairaalassa.

Kolmisen vuotta sitten sain uutisen kolmosista. Onneksi kävin alkuraskauden ultrassa, joten yllätys paljastui niin ajoissa, että sain mahdollisuuden vaikuttaa asiaan. Tehtiin osakeskeytys ja pidin vain yhden sikiöistä. Valittavana olisi ollut myös kaksoset, mutta yksi lapsi tuntui parhaalta vaihtoehdolta.

 

["minä"]

^^ Ei mun mielestä tulevaisuutta voi rakentaa niin, että sukulaiset napataan välillä työleirille pariksi päiväksi. Melkein kaikilla on oma elämä ja omat kiireet.

No eihän se mikään pysyvä järjestely olekaan. Kyllä useimmat, ihan yhdenkin lapsen kanssa, saavat apua äideiltä, sisaruksilta ja muilta läheisiltä. Aika monissa perheissä on tapana puhaltaa yhteen hiileen ja auttaa toinen toisiaan.

 

[vierrras]

Toi osan abortointi on sairasta..

 

[v]

[QUOTE="vieras";23155506]Ihanaa, paljon onnea! Tiedän kaksi kolmosperhettä ja heillä kaikki mennyt hyvin. Itsekkin haluaisin kolmoset mutta on vain kaksoset.[/QUOTE]

Miten mä nyt en usko tätä, että sulla on kaksoset ja haluaisit kolmoset. Varmaan sitten kaksosten äitinä tiedät, kuinka yleistä esim. keskosuus, sairaus ja vammautuminen ovat kolmosten yhteydessä? (ja kuolema)..

 

[toinen totuus]

[QUOTE="minä";23160517]No eihän se mikään pysyvä järjestely olekaan. Kyllä useimmat, ihan yhdenkin lapsen kanssa, saavat apua äideiltä, sisaruksilta ja muilta läheisiltä. Aika monissa perheissä on tapana puhaltaa yhteen hiileen ja auttaa toinen toisiaan.[/QUOTE]

aika monissa perheissä ei näin ole, itsellä kolme alle neljävuotiasta lasta, olen todella uupunut ja välillä sairastellut, ja apua en omilta vanhemmiltani tai appivanhemmilta ole pyynnöistä huolimatta saanut KOSKAAN edes sekunnin vertaa. Vanhempani eivät ole edes nähneet kaikkia lapsiani kun ei "kiinnosta". Kyllä on aika hurjaa elää ilman tukiverkkoja ja vanhempien osallistumista. En siis todellakaan pitäisi itsestäänselvyytenä sitä että omat vanhemmat auttavat ja puhalletaan yhteen hiileen. Valitettavasti ns. suuri ikäluokka on tottunut vapauden huumaan, kun itse aikakaan hoidattivat omat lapsensa isovanhemmilla ja tottuivat että vapaalla nautiskellaan itse omasta ajasta. (tämä ei koske kaikkia mutta omia vanhempiani ainakin).

 

["yks"]

Nyt täytyy korjailla täällä muutamaa asiaa. Ensinnäkin se, että koska kolmoset syntyvät keskosina, tulee ainakin yksi heistä vammautumaan. Totaalista roskaa! Riippuu tietysti, kuinka pitkille viikoille päästään (ja monesta muustakin asiasta), mutta yleensä esim. rv 30 jälkeen syntyneille ei jää keskosuudesta mitään pysyvää muistoa. Alkuviikot menevät kyllä sairaalassa, mutta kotona sitten koittaa useimmin jo tavallinen vauva-arki. Tiedän kahdet kaksoset, jotka syntyivät jo rv 26, ja nyt kun ovat 3- ja 5-vuotiaat, ei sitä heistä arvaisi mitenkään.

Toinen tämä tilanteen rankkuus. Raskaus- ja vauva-aika tulevat olemaan taatusti rankkoja. Mutta se vauva-aika menee nopeasti, ainakin kaksosten kanssa tilanne oli jo lähes seesteinen kun olivat 1,5-vuotiaita. Kolmikko tulee taatusti olemaan tiivis valjakko, ja heistä on paljon tukea toisilleen päiväkodissa jne., joten sellaiset asiat sujuvat helpommin.

Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että monikkoraskaus on sellainen 3-5 vuoden erikoisprojekti, sitten tuosta iästä eteenpäin siinä ei isommin eroa ole, ovatko lapset syntyneet samana päivänä vai perättäisinä vuosina.

Ehdottomasti haluan onnitella AP:ta, en pahoitella tilannetta. Tietysti realisti kannattaa olla, ottaa asioista selvää ja varautua hyvin.

(Osan abortointi kuulostaa kammottavalta. Miltähän siitä yhdestä sattuman oikusta säilyneestä mahtaa tuntua asia sitten isompana?)

 

["hmm"]

Kyllähän ne lapsettomuushoidoissakin ehdottaa osa-abortointia jos on yli kolme alkiota lähtenyt kasvamaan. Joten miksipä ei tällaisessakin tilanteessa? Sehän on todellakis RISKIraskaus isolla R:llä, kolmoisraskaus...