kävin tänään pitämässä vihaisen puhuttelun tytärpuolen kiusaajalle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja paska äitipuoli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä opettaisin lapselleni muutaman itsepuolustusliikkeen. Oma isäni aikoinaan opetti minulle puolustustavat, mutta teroitti että näitä ei sitten käytetä kuin itsepuolustukseen. En ole kuitenkaan tarvinnut eläessäni noita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minä opettaisin lapselleni muutaman itsepuolustusliikkeen. Oma isäni aikoinaan opetti minulle puolustustavat, mutta teroitti että näitä ei sitten käytetä kuin itsepuolustukseen. En ole kuitenkaan tarvinnut eläessäni noita.

Siinäkin kannattaa varmaan tarkkaan tietää ettei oma lapsi käytä niitä väärin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Q-kuppi:
Alkuperäinen kirjoittaja Vierain:
Ja jos tyttäreni olisi tuo kiusaaja, en todellakaan aikuisen vastaavasta käytöksestä häntä kohtaan rikosilmoitusta tekisi. Siis jos lapseni olisi aikeissa hakkauttaa jonkun luokkakaverinsa-hei haloo! Ihan satavarmasti asia tuon puhuttelun jälkeen käytäisi kotona läpi. Poliisin sijaan pyytäisin toisen tytön vanhempineen (vaikka äitipuolen kera) meille, ja asiat puitaisiin läpi. Ap ei tässä ole mielestäni mitään rikosta tehnyt, mutta tuon kiusaajan toiminta (kiinnikäynti, uhkailu, hakkautusuhka) ylittää kaikki rajat minun mielestäni. Kohta esiteinin ikäisen äitinä kiehun täällä raivosta!

Mä taas olisin kiusaajan äitinä pettynyt, että meihin ei ole otettu yhteyttä ensin, vaan ollaan suoraan menty latelemaan uhkauksia lapsellemme. Kyllähän me puuttuisimme asiaan jos vain siitä tietäisimme. Enkä todellakaan säästelisi ääntäni kun "keskustelisin" asiasta lapseni kanssa. Vaatisin varmaan myös asian selvittämistä jonkun virallisemman tahon kanssa.


sarjassa ei meidän kultamuru

Miten niin muka? Jos selvittäisin asian sekä viranomaisten/koulun, kiusatun lapsen ja hänen vanhempiensa, sekä oman lapseni kanssa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä tuo koko ap on seko.
Ensin sanoo, että lapselle on sanottu, että sen kaverin kanssa ei saa olla tekemisissä, ja sitten väittää että hänestä olisi tullut kaveri.
Ja mikä ihmeen yhteisö?

selvennys, kun kerroin tuon sekavasti:
siis Kk kuuluu samaan "piiriin" kuin mekin ja KK ja NN ovat samalla koululuokalla ja tiedämme hänen taustan, kotona on vähän ..hmm.. olot. no,. sanoimme NNlle että olisi ystävä jne... ja olisimme itsekin halunneet kovasti olla hänelle ystäviä, hän on toisaalta ihan kiva ja herttainen tyttö.

Mutta NN sanoi, ettei se onnistu, kun KK seuraavassa hetkessä huutelee kaikki hänen sanomisensa pitkin koulua kaikille jne. ja kun alkoi tilanteet mennä ihan fyysiseksi riitelyksi, sanottiin NN lle ettei saa olla enää tekemisissä, kun siinä välissä ei nämä mitkään auttaneet, ei opettajat, ei kuraattorit.
'
Olinko selkeä nyt?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Q-kuppi:
Alkuperäinen kirjoittaja Vierain:
Ja jos tyttäreni olisi tuo kiusaaja, en todellakaan aikuisen vastaavasta käytöksestä häntä kohtaan rikosilmoitusta tekisi. Siis jos lapseni olisi aikeissa hakkauttaa jonkun luokkakaverinsa-hei haloo! Ihan satavarmasti asia tuon puhuttelun jälkeen käytäisi kotona läpi. Poliisin sijaan pyytäisin toisen tytön vanhempineen (vaikka äitipuolen kera) meille, ja asiat puitaisiin läpi. Ap ei tässä ole mielestäni mitään rikosta tehnyt, mutta tuon kiusaajan toiminta (kiinnikäynti, uhkailu, hakkautusuhka) ylittää kaikki rajat minun mielestäni. Kohta esiteinin ikäisen äitinä kiehun täällä raivosta!

Mä taas olisin kiusaajan äitinä pettynyt, että meihin ei ole otettu yhteyttä ensin, vaan ollaan suoraan menty latelemaan uhkauksia lapsellemme. Kyllähän me puuttuisimme asiaan jos vain siitä tietäisimme. Enkä todellakaan säästelisi ääntäni kun "keskustelisin" asiasta lapseni kanssa. Vaatisin varmaan myös asian selvittämistä jonkun virallisemman tahon kanssa.

Se on hienoa että sinä toimisit näin, mutta kuten tässä on jo aika selväksi käynyt, tämän kiusaajan vanhempia ei tunnu asia kiinnostavan.
 
Mä tein samalla lailla: tosin olin silloin itse teini, ja kiusattu oli mun pikkuveljeni ala-asteella..

Ylempien luokkien jotkut pojat kävivät nälvimässä ja heittelemässä kiviä jne pikkuveljeä päin, ja mä sain tietää siitä ja kävin sitt vähän seurailemassa. En käyttänyt rumaa kieltä, ilmoitin vaan että seuraavasta kivestä minkä heitätte saatte omaan kaaliinne isomman: kannattaa siis vakavasti harkita heitättekö vai ette. Suunnilleen näin, ehkä vähän kauniinpia sanoja käyttäen. Meni perille, kerrasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja elokuu19:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minä opettaisin lapselleni muutaman itsepuolustusliikkeen. Oma isäni aikoinaan opetti minulle puolustustavat, mutta teroitti että näitä ei sitten käytetä kuin itsepuolustukseen. En ole kuitenkaan tarvinnut eläessäni noita.

Siinäkin kannattaa varmaan tarkkaan tietää ettei oma lapsi käytä niitä väärin.

Nuo liikkeet ovat lähinnä samoja mitä nykyään opetetaan krav magassa. Opin samalla sen että en käytä noita jollen ole valmis vahingoittamaan toista pysyvästi. Isä kertoi tarkasti mahdolliset seuraamukset, kuten kuolema ja halvaantuminen. Ehkä kiusaajalle liian raakoja, mutta raiskaajaa vastaan juuri sopivat.
 
Eli lyhyesti:
- muutat uudelle paikkakunnalle ja 12 v lapsesi aloittaa uudessa koulussa
- lastasi aletaan kiusaamaan ensin pikkuhiljaa tavallisena lasten nahisteluna ja sitten se karkaa jokapäiväseksi ja pitää sisällään hakkaamista, tönimistä, potkimista, repimistä, katuojaan tönimistä jne jne sekä uhkailuja siitä, että "tämä" kostetaan, hakkaan sut, hankin jonkun muun (isomman ja vahvemman ja pojan) hakkaamaan, ja perättömien, tavattoman ilkeiden juorujen levittämistä pienellä paikkakunnalla, jossa lapsesi siis on ihan uusi ilmiö
- kiusaajana on yksi lapsi, joka on herttainen, kiva, mutta sitten tulee se mutta... ja juuri tästä lapsesta olisit toivonut omalle lapsellesi ystävää samaan kerhoon kuulumisen takia..
- kiusaamisesta puhuvat opettaja, kuraattori, miehesi, lapset keskenään. Kiusaajan vanhemmat sanovat opettajelle, ettei heitä kiinnosta
-opettaja on sitä mieltä että kyseessä on vain kahden lapsen kinastelua eikä ota tosissaan kun opettajalle yritetään kertoa, että oma lapsesi kokee jäävänsä alakynteen, ettei pärjää, siitä syystä, että myös oma lapsenne on isosti äänessä ja huutaa ja tappelee vastaan

Mitä te olisitte tehneet?

Minä olen itse koulukiusattu. En noin pahasti, pelkästään "vain" haukuttu ja jätetty luokan ulkopuolelle seinää vasten yksin seisomaan.
Olin se, joka valittiin viimeisesi tai toiseksi viimeiseksi joukkueeseen. Joka ikinen kerta. Kun opettajan käskystä joukkue muodostettiin 1-2- jne.. se joukkue johon jouduin, oli kauhean pettynyt. Eipä innostanut.

Kun omani kiusattiin aikoinaan uudessa koulussa, riitti kun otin yhteyttä opettajaan. Olin vielä niin ahdistunut, että kun esikoisen luokan 5. luokkalaiset pojat kiusasi kuopusta, 2. luokalla olevaa (nakkelivat pitkin vessan seiniä) , ikäisekseen pienikokoista ja hentoa, ja soitin esikoisen opettajalle, minulta tuli itku.
Kiusaaminen loppui siihen paikkaan. kerrasta, tästä yhdestä puhelusta. Mutta se olikin miesopettaja.

Mitä pitäisi tehdä kun kuraattorit ja opettaja lässyyttää ja vanhemmat ei välitä? Miten kauan te ymmärtäisitte, kuvitelkaa että kohteena olisi teidän oma lapsenne!

Ilmeisesti olette itse kiusaajia, koulussa ja työpaikalla. ? Ette osaa asettua kiusatun asemaan vaan vain kiusaajan.
 
Ja olen myös sitä mieltä, että vaikka lapsella olisi kotona miten hirveää tahansa, se EI oikeuta häntä purkamaan pahaa oloaan muihin lapsiin, esimerkiksi luokkatoveriin. Hän tarvitsee silloin apua, mutta kenenkään ei tarvitse olla toisen pahan olon välikappale.

Olen puhunut-jälleen... Asia koskettaa minua niin kovasti, oma tyttö alkaa tosiaan olla esiteini-iässä, ja minusta olisi ihan hirveää, jos jotain tuollaista tulisi vastaan, olisi lapseni sitten kiusattu tai kiusaaja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja paska äitipuoli:
Eli lyhyesti:

En ollut kiusaaja enkä oikeastaan kiusattukaan.

Itse opettaisin lapseni puolustautumaan. Jos hänellä olisi kavereita niin pyytäisin heitä auttamaan. Viimeisenä keinona toimisin itse.
 
Ap: tilanteessasi, mistä edellisessä viestissä kerroit, olisin varmasti aivan kamalan pahoillani ja järkyttynyt. Hienoa, että keinoja kaihtamatta yrität tyttöä auttaa-kun ei "hyvällä" mennyt perille, niin sitten ronskimmin.

Jos lapseni olisi tuollaisen kohteena, aivan varmasti häntä puolustaisin. Ja tämä on tosiasia! Ihan samalla lailla kuin sinä, jos muu ei auttaisi.

Ja nuo omat kokemuksesi... Tuo viimeiseksi valituksi jääminen ym. Samaa muistan luokaltani lapsuudessa. Itse olin sellaista harmaata keskimassaa, en kiusaaja enkä kiusattu. Mutta nykyään, kun itse opetan (en ihan pieniä), laitan kaikki ryhmätyöntekojaot ym. tyyliin "jako neljään." Eipä jää kukaan viimeiseksi. Tai sitten arvomme ryhmät tai parit.

Toivon sydämestäni, että kaikki asiat järjestyisivät, ja tyttäresi koulunkäynti helpottusi. Kaikilla lapsilla on oikeus koulurauhaan, ja oikeus mennä kouluun ihan iloisin mielin! Kaikkea hyvää teille!
 
Koko ketjua en lukenut läpi mutta HYVÄ!! Kyllä pitää se peräseinä löytyä niille kiusaajille! Itse olen kärsinyt koulukiusaamisesta ja varmasti olisi ollut parempi, että joku olisi käynyt sanomassa suorat sanat kiusaajille kun vaan tyhjänpäivästä päähän taputtelua. HYVÄ, HYVÄ, HYVÄ!!!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja memmu:
Koko ketjua en lukenut läpi mutta HYVÄ!! Kyllä pitää se peräseinä löytyä niille kiusaajille! Itse olen kärsinyt koulukiusaamisesta ja varmasti olisi ollut parempi, että joku olisi käynyt sanomassa suorat sanat kiusaajille kun vaan tyhjänpäivästä päähän taputtelua. HYVÄ, HYVÄ, HYVÄ!!!!!

sain haukut, kun olin niin jyrkkä sanoissani tälle kiusaajalle, esim. sanoin, että olen niin vihainen että on tämän päässä (sormien väli milli) etten tee mitään tai jotain toomosta, eli "laiton uhkaus" "kiellän väkivallan mutta aion itse olla väkivaltainen lasta kohtaan"
Kyllä, minä olin tosi kova sanoissani, olin niin vihainen. En pehmennyt edes varhaisteinin kyyneliin, en "usko" niiden aitouteen. tytöt osaa. osasin minäkin aikoinaan.
Mutta kun teini sinne kerhotilaan jäi, kävin sanomassa aikuisille että siellä on itkevä lapsi, saa mennä. He tiesi, miksi tulin jututtaa tyttöä, sanoin.

sanoin kiusaajalle, että teillä on vielä kaikki mahdollisuudet ystävyyteen, se on sinusta kiinni.



 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja paska äitipuoli:
Eli lyhyesti:

En ollut kiusaaja enkä oikeastaan kiusattukaan.

Itse opettaisin lapseni puolustautumaan. Jos hänellä olisi kavereita niin pyytäisin heitä auttamaan. Viimeisenä keinona toimisin itse.

Ei me osata mitään kamppailu-puolustuslajeja. Ilmeiseti aika tehokkaasti on Nn osannut tapella vastaan kuitenkin, vaikka onkin kokenut alakynnessä olevansa. ja onhan se raskasta puolustautua koko ajan.

kavereita ei ole, ei sellaisia jotka nousee KK ta vastaan.

opettajatkin kun on läpikäyty.

joten toimin itse. mies olisi, vaan joutui töihin. en jaksanut odottaa jonnekin hamaan seuraavaan kertaan, nyt tiesin mistä kk n saan kiinni

 
olen nähnyt turpeaksi hakatun tytön, jota oli siis koulukiusattu, johon ei kukaan puuttunut.
Oli kamalan näköinen ja pitkä toipumisaika, aina on vaara, että kiusaus johtaa sellaiseen, on tämä paska maailma, tulis pommi ja tappais kaikki paskahousut-kiusaajat.
 
Täytyy kyllä sanoa, että ymmärrän erittäin hyvin ap:n toiminnan, saattaisin itse toimia luultavasti samoin kun kokisin lapseni joutuvan näin ahtaalle kuin ap: tytärpuoli. Mielestäni ap osoitti välittämistään myös kiusaajalle jolle kävi huutamassa.
Toivon todella että kiusaaja käy itsensä kanssa sellaisen prosessin ettei enää jatka sairasta touhuansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
Tyttöjen kiusaaminen pitää ottaa vakavasti. Se voi johtaa hyvinkin katastrofaalisiin tilanteisiin/tekoihin. Minusta teit ihan oikein. Kova kovaa vastaan jos ei ole kerrasta uskonut!

Kaikki kiusaaminen pitää ottaa tietysti vakavasti, mutta tyttöjen kiusaaminen on jotenkin NIIN raakaa ja KAUHEAA. Toki poikienkin on!

Peesi.
Jos kaikki on tekevinään jotain, mutta ei mitään tapahdu, sitten on otettava "kovat aseet" käyttöön.
AP, noin minä olisin myös toiminut, oikein tai väärin.
 
Mielestäni ap toimi oikein, niin tytärpuolensa kuin kiusaajankin kannalta. Itse olen aina puoltanut rikosilmoituksen tekemistä kiusaamistilanteissa, mutta nyt aloin miettimään omalle kohdalle asiaa. Jos oma lapseni joskus kiusaa toisia noinkin julmasti, toivon, että hänet säikäytetään uhkailemalla lopettamaan tekonsa (jos puhuminen ei auta) ennemmin kuin lapsi saisi rikosrekisterin niskoilleen, jolla pitkäaikaisia vaikutuksia.
 

Yhteistyössä