Kaverit "karkasivat"...

[Äiti ja sen lapsi]

Onkohan tämä vähän hassua kirjoitella tällaista tänne.. noh, samapa tuo.. kirjoitan kuitenkin..

Eli onko kenelläkään muulla tällaista "ongelmaa": Kaverit "karkasivat"?

Meillä siis vuoden ikäinen lapsi ja mies tietysti päivät töissä. Minä hoidan lastamme kotona vielä jonkin aikaa. Minulla on kyllä montakin ystävää ja jotkut heistä myös perheellisiä. Mutta nyt kun lapset ovat saavuttaneet tuon yhden vuoden iän, ovat kaverit kaikonneet arkipäivistämme pois. Ja syykin on yksinkertainen; Äidit ovat menneet kuka takaisin töihin ja kuka opiskelemaan. Tuntuu kuin vain meidän perheessä oltaisiin tehty tämä päätös, että lasta ei vielä tässä iässä päiväkotiin laiteta.

Ennen oli arkipäivissä ja varsinkin aamu- ja alkuiltapäivissä paljon tekemistä ja menemistä, mutta nyt ne on jääneet, kun kaverit ovat kuka missäkin. En oikein kokoajan keksi minne mennä ja mitä tehdä kahden lapseni kanssa.

Olisi kiva käydä vaikka vaan kävelyllä tai viedä lasta puistoon "lapsellisen" kanssa tai kyläillä jonkun muun "lapsellisen" luona. Lapsi saisi kaveria ja äipät saisivat vaihtaa ajatuksia ja purkaa tuntojaan.

Mutta onko teitä muita kotona lastaan hoitavia enää?

Siksi tuossa alussa mietin, että onkohan hassua kirjoitella tällaista tänne, kun ihan rohkeasti ajattelin laittaa tähän s-postini ja katsoa uskaltautuuko kukaan kertomaan siitä, että kaipaisi arkipäivään kaveria itselleen ja lapselleen..

Käsittääkseni me olemme kaksi ihan tavallista ihmistä, äiti ja lapsi. Ja asumme Tampereella. Eli jos joku täälläpäin asuva ja vieläpä eteläisellä (onkohan tämä sitä??) puolella Tamperetta asuvat kaipaavat kaveria, niin otathan yhteyttä =)

Ai niin.. se s-posti osoite.. vompa@suomi24.fi

 

[Mullakin]

on sama ongelma mutta harmin paikka mä asun päijät-hämeessä

 

[elli vaan]

meillä jo 3v lapsi. mutta ihan samaa huomasin, jos ei äidin töihin (opiskeluihin) menneet, tuli perheeseen toinen (lisä) lapsi ja aika kävi niukaksi... enkä minä jaksa olla aina se joka joustaa ja ymmärtää muiden lapsellisten aikatauluja. tietysti useamman lapsen kanssa on eri asia liikkua, mutta kuitenkin...

 

[ModestyB]

Näinhän se menee, elämäntilanteet vaihtuu. Pitää vain etsiä uudet "työkaverit" niiden keskuudesta, jotka liikkuvat paikallisissa puistoissa, perhekerhoissa, muskareissa jne. Kannattaa, jos mahdollista, koittaa luoda puistotreffikaveruutta erityisesti niiden kanssa, jotka myös suunnittelevat olevansa kotona hieman pitempään.

Olen kotona kuudetta vuotta ja on tässä tuo työkaveri-äitien piiri vaihtunut useaan kertaan. Kyllä meitä pitkäaikaisempiakin kotiäitejä on, mutta voi hieman kestää löytää. Älä hätkähdä perhekerhojen tai puistojen klikeistä, sinne vaan juttelemaan sekaan, ne hyvin toisensa tuntevat ovat usein pitkäaikaisimpia kävijöitä. Itse muistan avoimen päiväkotiurani alussa kateellisena katsoneeni yhtä muutaman äidin ryhmää, että ovat niin täydellisiä ja juttelevat vain keskenään. Nyt olen osa samaista "klikkiä" ja kaikki me juttelemme muidenkin kanssa tilanteen tullen, otamme uusia rinkiin ja olemme muutenkin ihan ystävällisiä. Mutta emme tule ketään sieltä peränurkasta kiskomaan, meillä riittää kyllä juttua keskenämmekin ihan riittämiin. Tule siis itse juttelemaan!

Työelämää ja päivähoitoakin kokeilleena tiedän hyvin, ettei siinä enää jaksa iltaisin tapailla eikä viikonloppuisinkaan ehdi kuin ihan parhaita ystäviään silloin tällöin nähdä. Puistokaverit jäävät, mitä nyt siellä puistossa satunnaisesti törmätään vapaa-aikoina. Se on harmi, muttei henkilökohtaista, elämä vain menee yleensä niin.

 

[vaivannäköä]

Minä itse tein esikoisen kanssa "tutkimusretkiä" lähialueen puistoihin. Bongasin pari lähintä puistoa ja kävin niissä hieman eri aikoihin. Sieltä sitten alkoi löytymään niitä muitakin kotiäitejä. Käsittääkseni suurin osa äideistä on lastensa kanssa pidempään kotona kuin vain pelkän äitiysloman (noin 11 kk), joten kotiäitejä on paljon. Luulenpa, että osa yksinäisistä kotiäideistä on niitä, jotka sitten käyvät enemmän kävelyllä ja kaupoissa kuin että he kävisivät välttämättä puistoissa, joista eivät koe saavansa tarpeeksi seuraa.

Kun menin töihin, niin meillä oli sellainen tapa, että viikonloppuisin kävimme yhä tiettyyn aikaan puiston pihalla ulkoilemassa. Käytännössä siis usein minä tai mies jäi puistoon lasten kanssa ja toinen kävi sillä aikaa kaupassa ostamassa viikonlopun ostokset, niin ei tarvinnut lasten kiukutella toimettomina kassajonoissa. Autolla oleva kauppavuorolainen sitten koukkasi puistosta porukan mukaansa.

Suosittelen lämpimästi, että kysyy suoraan kivantuntuiselta puistotuttavuudelta, että käyvätkö he myös viikonloppuisin puistossa, jolloin voi olla, että löytyisi yhteinen aika ennen päiväunia, jolloin voisi tavata puiston merkeissä.

Reipas laittaa myös neuvolan ilmoitustaululle puhelinnumeronsa tai vaikkapa ilmoituksen, että äiti, vauva + 1-vuotias etsivät puistoseuraa N.N:n puistoon arkisin klo 11-12.

 

[mamma-32]

minullakin vähän samoja fiiliksejä mutta asun täällä Päijät-Hämeessä...joku muukin oli täältä suunnasta

 

[jepjep..]

Koita mennä päiväsaikaan johonkin vilkkaaseen puistoon ja aloittaa siellä juttua jonkun mammojen kanssa! VArmasti saat juttuseuraa ja pikkuhiljaa voitte alkaa vaikka kyläillä toistenne luona, jos synkkaa hyvin!

T. itsekin tamperelainen, mutta valitettavasti jo työelämässä takaisin

 

[ap.]

Kiitos kaikille vinkeistä Ja kiitos myös teille jotka otitte minuun yhteyttä s-postiini. Katsellaan saadaanko kaverisuhteet pelaamaan..

Ai juu, puistoissa kyllä käydään, täällä meilläpäin ei niitä vaan niin kovin paljon ole...

 

[Tervehdys]

minullakin vähän samoja fiiliksejä mutta asun täällä Päijät-Hämeessä...joku muukin oli täältä suunnasta

Minä minä .Käyn puistoissa yms..olen sosiaalinen mutta lapsen rytmi ei osu koskaan yksiin muiden kanssa.Ollaan aamu unisia