Kaverini taitaa olla kateellinen minulle, mutta haluaa todistella, että hänellä asiat paremmin

Kuka nyt tietenkään avoimesti kehtaisi myöntää olevansa kateellinen..?? Mutta tuntuu, että kaverillani on kova tarve puolustella koko ajan omia valintojaan, omaa elämäntapaansa ja samalla yrittää mitätöidä minun tyylini.

Vuosia sitten, kun tutustuimme, olimme molemmat aikalailla samassa tilanteessa elämässämme, taloudellisesti ja muutenkin (esim. ei naimisissa, ei lapsia, ei omakotitaloa ) . Silloin ystävyytemme oli mielestäni aitoa, vilpitöntä, mukavaa. Vuosien myötä elämäntilanteet ovat muuttuneet ja molemmat ovat tehneet omat ratkaisunsa.

Saimme samoihin aikoihin ensimmäiset lapsemme. Minä lähdin lapsen ollessa reilu 1v jatkamaan opintojani ja sain ne loppuun ja pääsin heti töihin. Kaveri jäi kotiäidiksi ja sai vielä toisenkin lapsen. Ei edes halua töihin. Tuntuu silti, että kaverini on kateellinen koulutuksestani ja työpaikastani. Joka kerta, kun näemme, hän jaksaa muistuttaa, miten mielellään on kotona ja lasten paikka on kotona, ei päiväkodissa. Ja "työnarkomani" yms on pahasta (tosin hänen miehensä pitää tehdä kahta työtä, koska rouva ei halua töihin ja omakotitalo maksettavana) . Toki hänelle on oikeus mielipiteisiinsä ja valintoihinsa, mutta niin on minullakin.

Kaverini varmaan kuvitteli ennen olevansa jotenkin minun yläpuolellani... mutta nyt hän on joissain asioissa jäänyt "alakynteen" ja on siitä katkera. Harmitta kyllä ystävyytemme puolesta, sillä se on tämän ilmiön vuoksi kyllä laimentunut

Noh, ongelmat ne on mullakin...

 

Noh, jos olette todella ystäviä, niin silloin voisi kysyä, että mikä tässä sinun tilanteessa on hänelle ongelma??

 

No ehkä on tietyllä tavalla kateellinen. Minulla on se periaate, että lasta en laita hoitoon niin kauan, kuin en osaa kunnolla puhua ja kertoa tarpeistaan. Kyllä mä olen "kateellinen" ihmisille, jotka pystyvät laittamaan 1-vuotiaan päiväkotiin ja lähtemään töihin...

 

Entä jos kaveri oikeasti ajattelee noin kuin sanoo. Eikö se silloin ole ihan vilpitöntä?

 

Mulla sama tilanne tai ainakin vähän noin. Lapsuudenystäväni laittoi välit poikki, kun meillä alkoi hurja nousukausi. Aina hän on kateellinen ollut, mutta nyt kun meillä menee todella paljon paremmin niin hän ei yhteyttä enää pidä eikä selvästikään halua, että minä pidän. Mitenkään muuten ei todellakaan olla muututtu, mutta rahatilanne vain nyt tosi hyvä ja uutta taloa rakennutamme.

 

minsta sinä taidat olla kateellinen hänelle. Minusta ainakin kaverillasi on elämä ihanasti. Kun on mies joka tekee 2työtä ja saa vain olla kotona lasten kanssa. Koska minustakin lasten paikka on kotona, eikä tarhassa. Siksi hän siis mainostaa sitä, ja puhuu siitä usein, että sinäkin älyäisit että lapsien on parempi olla kotona vanhempiensa kasvatettavana, eikä tarhatätien kasvatettavana.

 

..suomalainen kateellisuus.
Mä myönnän, että olen kauhean kateellinen kavereille, joiden parisuhde on kestänyt vuosia. Joilla on ehjät perheet. Jotka on naimisissa. Joilla on oma koti. Joilla on rahat loppu, mutta perhe onnellisesti kasassa.

Periaatteessa minulla on mahdollisuus vielä tuohon kaikkeen, mutta asioissa on aina puolensa. Epäonnistumisien jälkeen on vaan niin paljon raskaampaa yrittää uudestaan.

 

omia valintojaan hän saa toki "kehuskella" mutta toisen valintoja ei minun mielestä ole vara arvostella!

 

.. mutta nyt hän on joissain asioissa jäänyt "alakynteen" ja on siitä katkera. Harmitta kyllä ystävyytemme puolesta, sillä se on tämän ilmiön vuoksi kyllä laimentunut

Noh, ongelmat ne on mullakin...

Mun mielestä jos on ystävä niin ei edes ajattele että kaveri on "alakynnessä" ihmisillä on vain erilaisia tilanteita enkä vertaa muita itseeni, ja toivon ettei hekään tunne mua kohtaan ylemmyyttä vaikkei mun asiat olekaan samalla lailla kuin heillä.

 

minsta sinä taidat olla kateellinen hänelle. Minusta ainakin kaverillasi on elämä ihanasti. Kun on mies joka tekee 2työtä ja saa vain olla kotona lasten kanssa. Koska minustakin lasten paikka on kotona, eikä tarhassa. Siksi hän siis mainostaa sitä, ja puhuu siitä usein, että sinäkin älyäisit että lapsien on parempi olla kotona vanhempiensa kasvatettavana, eikä tarhatätien kasvatettavana.

No hohhoijaa! Ai että ihan sama isällä kunhan äiti saa lorvia lasten kanssa kotona. Niin, isä tuskin haluaa vapaata ja viettää aikaa lasten kanssa, vaan olla aina töissä.. Mistä näitä naisia oikein tulee??

 

Miks kaveris mielipiteet on susta kateutta? Tuon sun kommenttis "rouva ei halua töihin..." perusteella mä pidän sua ystävyytenne pilaajana. Sä tunnet alemmuutta ja siks piikittelet häntä mutta syytät tietenkin häntä kateelliseksi...

 

kuittaat sille seuraavan kerran että minusta on mukavaa kun saa miehenkin kanssa viettää aikaa eikä niin että se on aina töissä...

 

kuten joku tuolla mainitsikin, niin ehkä se johtuu juuri siitä, että meillä menee taloudellisesti paremmin ja siksi eivät enää välitä olla paljon yhteyksissä tai sitten se näkeminen on juuri tuota, että pitää hehkuttaa omaa onneaan ja sitten menee itseltäkin maku niihin tapaamisiin.

Ennen oltiin "yhtä köyhiä", mutta kaveripariskunnalla molemmilla varakkaat vanhemmat, jotka avustivat paljon ja siksi oli varaa elää leveämminkin. Ehkä kateus johtuu nyt siitä, että me olemme itse ansainneet "rikkautemme"...

Minäkin mielelläni olisin kotona, jos se olisi taludellisesti mahdollista. Pitkään sitä vaihtoehtoa pohdinkin, mutta huomasimme, ettemme pärjää, jos en mene töihin. Ja hullu kai kieltäytyy töistä, kun niitä vielä tänä aikana tarjotaan! Mutta jos siis olisi varaa, voisin olla kótonakin. Ja olen kaverini puolesta iloinen, jos kotona oleminen on hänelle taloudellisesti mahdollista ja vieläpä mieluista.

Oikeastaan kaverini on yrittänyt koko ajan päteä jollain asioilla, mutta kun sitten osat ovat vaihtuneet, asiassa kuin asiassa , niin on pitänyt kauheasti alkaa puolustella itseään... Ennen yritin olla välittämättä pätemisestä ja vertailusta, nyt se välillä suututtaa ja surettaa...

 

eli sä joudut käymään töissä jotta saatte elintasonne pidettyä ja sua harmittaa kun kaveris valitsi eri tien ja yrität nyt vakuutella ittelles että teillä on kadehdittavan hyvä toimeentulo...

sorry, ainoa jota mä tässä jutussa pidän kateellisena ja tympeänä olet sinä.

 

Nyt kyllä vaikuttaa siltä että ap on se kateellinen!

 

Mulla on myös kaveri, joka ilmeisestikin on kateellinen. En tiedä, mutta suhtautuminen minuun muuttui , kun löysin nykyisen mieheni. Isommin en ala kertomaan, mutta muutakaan en kek,si. Ja olin hänen omien sanojensa mukaan hänen ystävänsä...
Kyllähän noita on, kateellisia ihmisiä. Harmi vaan, jos ei saa sitä kerrottua. Ei kateus itsessään ole paha asia, jos ei toiselta pois kadehdi. Mutta jos alkaa vaikuttaa kaveruussuhteisiin, niin on aika ikävää.
En mä ainakaan "ystävän" vuoksi jätä miestäni ja tätä elämääni, jossa koko perheeni on onnellinen. Harmi, kun kaverini ei löydä omaansa, yli 40vee jo on, mutta ei kai mun tarvitse olla yksin myös??
Äh, jotensakin en nyt saa sanoiksi tuota, mitä ajatuksissani velloo, melkoisen sekavasti tuli ulos, mutta ap, tsemppiä sulle!

 

eli sä joudut käymään töissä jotta saatte elintasonne pidettyä ja sua harmittaa kun kaveris valitsi eri tien ja yrität nyt vakuutella ittelles että teillä on kadehdittavan hyvä toimeentulo...

sorry, ainoa jota mä tässä jutussa pidän kateellisena ja tympeänä olet sinä.

Jos yhtään ymmärsit lukemaasi, niin ap kertoi kaverinsa miehen joutuvan käymään kahdessa työssä, jotta emäntä saa maata kotona.

 

Mun siskolle oli yksi kaveri, joka oli ollut kuvioissa mukana niitten ala-asteajoista lähtien. Sisko luki sh:ksi ja sai kaksi lasta. Sitten sisko alkoi pohtia lääkikseen hakua, niin tää kaveri yritti saada siskoa luopumaan koko ajatuksesta ja suoraan sanottuna lannisti siskoa sanomalla, ettei sisko sinne voi päästä, kun sillä on jo kaksi lastakin jne. Siskopa haki ja pääsi ekalla yrittämällä sisään. Tää kaveri lopetti sit kaiken yhteydenpidon siskooni, kun kuuli yhteiseltä heidän yhteiseltä kaveriltaan, että sisko oli päässyt opiskelemaan lääkikseen. Ei vaan vastannut enää siskon puheluihin ja viesteihin, eikä koskaan soittanut takaisin.

Mun mielestä ihan pimeetä!

 

Ap: eli se on ok että sinä pädet sillä että sinulla on koulutus ja työ mutta se ei ole ok että kaverilla on kaksi lasta ja hän on kotiäiti ja nauttii siitä?

 

Jos yhtään ymmärsit lukemaasi, niin ap kertoi kaverinsa miehen joutuvan käymään kahdessa työssä, jotta emäntä saa maata kotona.

Niin, koska perhe elää yli varojensa mm. omakotitalon muodossa.

 

Jos yhtään ymmärsit lukemaasi, niin ap kertoi kaverinsa miehen joutuvan käymään kahdessa työssä, jotta emäntä saa maata kotona.

Niin, koska perhe elää yli varojensa mm. omakotitalon muodossa.

No sanoihan ap että heillä ittellään on hyvä toimeentulo ja sitten että hänen pitää käydä töissä myös että se elintaso säilyy!!!

 

Jos yhtään ymmärsit lukemaasi, niin ap kertoi kaverinsa miehen joutuvan käymään kahdessa työssä, jotta emäntä saa maata kotona.

Niin, koska perhe elää yli varojensa mm. omakotitalon muodossa.

No sanoihan ap että heillä ittellään on hyvä toimeentulo ja sitten että hänen pitää käydä töissä myös että se elintaso säilyy!!!

Kun opiskelin, olimme tosi tiukilla taloudellisesti. Jos olisin jäänyt opiskelun jälkeen kotiin sama tiukkuus olisi jatkunut - ja se alkoi olla jo todella rankkaa. Kun pääsin töihin, pääsimme pikkuhiljaa eroon osamakusuistamme ja luottokorttilaskuistamme ja pikavipeistämme... ja nyt talous on balanssissa. Ei me mitään rikkaita olla, mutta nyt tullaan toimeen eikä tarvitse "kituuttaa".

Kaverini tosiaan asuu miehensä ja kahden lapsensa kanssa omakotitalossa ja mies vain käy töissä (siis kahdessa eri työssä, toinen viikolla ja toinen viikonloppuisin) . Välillä ihmettelen, miten he tulevat toimeen (miehen työ ei kovin hyväpalkkainen) ... mutta varmaan paljon molempien vanhemmat auttavat taloudellisesti. En usko, että muuten niin paljon matkustelisivat ja olisi kaikki uutta ja hienoa, laatua. Tämäkin toki minulle ok, jos kerran on tällainen mahdollisuus.

Kuten jo aiemmin sanoin, olisin toki mielelläni kotona, jos siihen olisi mahdollisuus taloudellisesti. En sanonut, etten ole kateellinen kaverilleni: toki mietin paljonkin sitä, millaista olisi ollut olla aina lapsen kanssa kotona.

Mutta sitä en vaan ymmärrä, miksi pitää AINA, siis tarkoitan IHAN AINA, ottaa puheeksi tämä. Siis se, että "hän tykkää kyllä olla lasten kanssa kotona ja ei vaihtaisi sitä mihinkään" jne. Se on tullut selväksi ja on hieno asia. Ei sitä aina tarvitse toitottaa ja samalla syyllistää toinen, jonka lapsi on päiväkodissa.

Itseasiassa luulen, ettei kaverini koulutuksella saa helposti töitä. Kotona oleminen saattaa siis olla pakon sanelema juttu, mutta kaveri haluaa antaa kuvan, että se on oma valinta.

Kummallakin on oma elämäntilanne ja omat valinnat on tehty ja niiden mukaan mennään. Ei toista pidä mielestäni syyllistää näiden valintojen perusteella.

 

munkin kaveri on mulle kateellinen ihan selväs

 

Jos hän on oikeasti sun ystäväsi ja sua mietityttää, mikset ota tuota asiaa puheeksi? Voithan kysyä, mitä hän tarkoittaa työnarkomanialla ja miksi teidän erilaiset valinnat häiritsevät häntä, ilmeisestikin noin paljon.

Kyllä mä sanoisin tossa vaiheessa omalle kaverilleni, että koen loukkaavaksi jos mun työssäkäyntiä määritellään työnarkomaniaksi ,ja koska minä hyväksyn hänen kotiäitiytensä ja arvostan hänen valintaansa niin haluaisin vastaavaa myös häneltä.
Eikä kaverini elä mun elämääni, eikä pidä yrittääkään.

 

Kun opiskelin, olimme tosi tiukilla taloudellisesti. Jos olisin jäänyt opiskelun jälkeen kotiin sama tiukkuus olisi jatkunut - ja se alkoi olla jo todella rankkaa. Kun pääsin töihin, pääsimme pikkuhiljaa eroon osamakusuistamme ja luottokorttilaskuistamme ja pikavipeistämme... ja nyt talous on balanssissa. Ei me mitään rikkaita olla, mutta nyt tullaan toimeen eikä tarvitse "kituuttaa".

Kaverini tosiaan asuu miehensä ja kahden lapsensa kanssa omakotitalossa ja mies vain käy töissä (siis kahdessa eri työssä, toinen viikolla ja toinen viikonloppuisin) . Välillä ihmettelen, miten he tulevat toimeen (miehen työ ei kovin hyväpalkkainen) ... mutta varmaan paljon molempien vanhemmat auttavat taloudellisesti. En usko, että muuten niin paljon matkustelisivat ja olisi kaikki uutta ja hienoa, laatua. Tämäkin toki minulle ok, jos kerran on tällainen mahdollisuus.

Kuten jo aiemmin sanoin, olisin toki mielelläni kotona, jos siihen olisi mahdollisuus taloudellisesti. En sanonut, etten ole kateellinen kaverilleni: toki mietin paljonkin sitä, millaista olisi ollut olla aina lapsen kanssa kotona.

Mutta sitä en vaan ymmärrä, miksi pitää AINA, siis tarkoitan IHAN AINA, ottaa puheeksi tämä. Siis se, että "hän tykkää kyllä olla lasten kanssa kotona ja ei vaihtaisi sitä mihinkään" jne. Se on tullut selväksi ja on hieno asia. Ei sitä aina tarvitse toitottaa ja samalla syyllistää toinen, jonka lapsi on päiväkodissa.

Itseasiassa luulen, ettei kaverini koulutuksella saa helposti töitä. Kotona oleminen saattaa siis olla pakon sanelema juttu, mutta kaveri haluaa antaa kuvan, että se on oma valinta.

Kummallakin on oma elämäntilanne ja omat valinnat on tehty ja niiden mukaan mennään. Ei toista pidä mielestäni syyllistää näiden valintojen perusteella.

Minusta sinä juuri syyllistät kaveriasi kotiäitiydestä jos luet nyt nämä omat kirjoituksesi ja kommetit tyyliin "kotona oleminen saattaa olla pakon sanelema juttu" yms. Ettekö aikuisten oikeasti pysty olemaan kavereita vaikka teette erilaisia valintoja? Koko kirjoituksestasi rivien välistä huokuu halveksunta siitä miten kaverisi A) elää miehensä rahoilla ja B) elää vanhempiensa rahoilla ja C) ostaa kalliita tavaroita vaikka ei pitäisi olla varaa.

Mitä nämä asiat sinulle kuuluvat ja miksi olet niistä kiinnostunut?