Kaverini taitaa olla kateellinen minulle, mutta haluaa todistella, että hänellä asiat paremmin

Entä jos kaveri oikeasti ajattelee noin kuin sanoo. Eikö se silloin ole ihan vilpitöntä?

Samaa mieltä. Jos kaveri ei halua mennä töihin, ja haluaa hoitaa lapset kotona- miksi hän muka olisi kateellinen? Ehkä hän vaan hiukan tahdittomasti yrittää saada sinua ajattelemaan hänen laillaan; että lapset ovat tärkeämpiä kuin työnteko?

 

Varmaankin molemmat ovat valintoihinsa osittain tyytyväisiä, koska näin nyt on valittu, ja osittain kateellisia kumpikin toisillenne.

Jos oikeasti haluaa ystävyyden säilyvän (jos nyt mitään aitoa ystävyyttä on koskaan ollutkaan), voi kai avoimesti sanoa, että tiedätkö minustakin on ristiriitaista tämä oma valintani, mutta tiedän itseni ja perheeni ja ajattelen että tämä sopii meille. Mutta tuntuu pahalta koska kuulostaa että yrität aina syyllistää minua minun valinnoistani. Vai haluatko vain kiihkeästi puolustella omiasi? Niin tai näin, mutta jos junnaamme tässä samassa asiassa aina, ei meidän ehkä pidä tavata, koska tulee kurja olo kun näemme, ja voimmehan näin ollen kumpikin ystävöidä semmoisten ihmisten kanssa, joiden valinnat pystymme tykönämme moralisoimatta sietämään...

 

[QUOTE="vieras";28146353]Minusta sinä juuri syyllistät kaveriasi kotiäitiydestä jos luet nyt nämä omat kirjoituksesi ja kommetit tyyliin "kotona oleminen saattaa olla pakon sanelema juttu" yms. Ettekö aikuisten oikeasti pysty olemaan kavereita vaikka teette erilaisia valintoja? Koko kirjoituksestasi rivien välistä huokuu halveksunta siitä miten kaverisi A) elää miehensä rahoilla ja B) elää vanhempiensa rahoilla ja C) ostaa kalliita tavaroita vaikka ei pitäisi olla varaa.

Mitä nämä asiat sinulle kuuluvat ja miksi olet niistä kiinnostunut?[/QUOTE]

Jep, kateelliselta vaikutat ap itse! Haluaisit tietää millaista olisi ollut olla kotona lapsen kanssa jne. Olet todennäköisesti kateellinen ystävällesi, koska hän on uskaltanut tehdä tuollaisetn ratkaisun-jäädä kotiin vaikka ylimääräinen raha olisi selvästi tervetullut. Hassua tosiaan, että moni kääntää oman kateuden sen toisen niskaan ja uskottelee että hänelle ollaan kateellisia. Sinun kirjoituksistasi saa rivien välistä selkeästi sen kuvan että et ole tyytyväinen omiin valintoihin, ja sinua ärsyttää kun kaverisi kehuu että hän on tyytyväinen kotona.

Miksi et suoraan puhu asiasta hänen kanssaan? Miksi et kehtaa suoraan sanoa että sinusta tuntuu että hän aina selittelee omia valintojaan? Olisiko syynä se, että olet pohjimmiltasi kateellinen hänen valinnoilleen? Ole nyt rehellinen ja tutki itseäsi? Voin sanoa, että harva kotiäiti on kateellinen työssäkäyvien kiireiselle elämälle, ja työ-ja perhe-elämän yhdistämisestä. Kotiäidit ovat valinneet kätiäiteyden koska se tuntuu heistä hyvältä ja oikealta ratkaisulta. Jopa huvittava harhaluulo, että kotiäiti olisi kateellinen sinulle- mistä? Rahasta, kiireestä? Mistä?

 

Ja tuo edellinen oma kommenttini perustuu omiin valintoihini ja kokemuksiini. Olen se uraäiti, osittain pakosta, koska mieheni ei ollut erityisen tienaamiskykyinen, perintöjä ja apuja ei niin hirveästi ollut, ja myös, koska tarvitsin kodin ulkopuolisen työn oman pääni vuoksi (toki olisin vähemmän sitä tehnyt jos se olisi ollut taloudellisesti mahdollista). Yritin silti parhaani. Hassua kyllä monet vanhat kaverini, jotka olivat valinneet tykönään toisin, mielellään halusivat jatkaa yhteydenpitoa ja ystävöidä, mutta kyllä mä ne tiputin armotta, jotka aina tunsivat tarvetta siihen minun perhevalintojen kritisoimiseen, vaikkapa noin "hienosti peitellenkin". Taisin suurinpiirtein noita kommentissa 27 esittämiäni lausekäänteitä käyttääkin jonkun paremman ystävän kohdalla, mutta sitten oli niitä joista en vaan pitänyt niin väliä. Ystävyys on helppo hiivuttaa kiireisiin vedoten. Mikä on sitten ihan tarpeellistakin, nimittäin jos käy töissä niin se vähä vapaa-aika perheen kanssa on niin arvokasta, ettei sitä ole syytä piiloilkeisiin ihmisiin tuhlata, ei edes vaikka kotiäiti kovasti kaipaisi aikuista seuraa vanhoista kavereista...

 

Mitä sitten tulee siihen, voiko kotiäiti olla kateellinen työssäkäyvälle, niin tuolla on myös tuo yksinäinen ja turhat lupaukset -ketju, jossa yksi äiti haikailee seuraa...

Semmoista se on kotiäitiys, olet vauvan kanssa ja lapsen kanssa ja vauvan kanssa, kyllä sitä seuraa tosiaan varmaan monikin kaipaa, ja aikaa ja energiaa kaiken maailman iltakaffeihin olisi. Joillekin tuo elämä sopii paremmin kuin toisille. Mutta eipä siitäkään valinnastaan voi kukaan toisia syyttää. Kukin tyylillään.

 

[QUOTE="vieras";28146366]Samaa mieltä. Jos kaveri ei halua mennä töihin, ja haluaa hoitaa lapset kotona- miksi hän muka olisi kateellinen? Ehkä hän vaan hiukan tahdittomasti yrittää saada sinua ajattelemaan hänen laillaan; että lapset ovat tärkeämpiä kuin työnteko?[/QUOTE]

Tässä taisikin tulla se totuus.

 

Vanha ketju. Mutta miten muut olette käsitelleet ystävän kateutta? Voiko siitä sanoa?

 

Jos pitäisi valita, kumpi tässä kummalle on kateellinen....?

A) Kotona lasten kanssa oleva äiti, joka ei halua laittaa lapsia päiväkotiin. Hänellä siis mahdollisuus tehdä niin kuin haluaa ja tekeekin.

B) Äiti, joka joutuu laittamaan lapsen päiväkotiin, koska ei ole varaa olla kotona. Hänellä siis ei ollut mahdollisuutta tehdä niinkuin olisi halunnut.

Kyllä musta jotenkin tuntuu loogisemmalta, että sinä tässä olet kateellinen jos joku. Enemmän musta tuntuu, että kaverisi haluaa syyllistää valintojasi noilla puheilla, kuin että olisi mitenkään kateellinen.