Kauniita sanoja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja naiselle
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mina olen kuullut yli vuoden kestaneen suhteeni toiselta oapuolelta:

- You brain! (otan kohteliaisuutena aivokapasiteetistani tietty:)
- I really love you (herkalla hetkella)
- You sweet woman
-You are the art of nature that has no match, so beautiful

Kliseisilta kuulostaa kirjoitettuna valitettyna, mutta tulevat miehelta joka tuskin koskaan sanoo kohteliaisuuksia joten kaikki nama ovat tuntuneet _todella_ hyvalta :)
 
Kyllä se niin vaan on, että hyvää se tekee kuulla kauniita ja suloisia sanoja tärkeän ihmisen suusta. Usein se vaan on niin, että sisältö kärsii kun niistä muille kertoo.. En siis tarkoita että niiden välittämä tunne kärsii, mutta muista ihmisistä kommentit voivat tuntua vähän korneilta, vaikka itsestä ne ovatkin maailman ihanimpia. :) ""hanikainen"" esim. musta tuntuu aika hölmöltä, mutta aikanaan eräässä suhteessani ollessani ""pupu"" se tuntui mitä suloisimmalta! :D
 
Nainen jolla on persoonallisuutta, laatua ja tyyliä -heillä on myös miehet hyviä! Joten katsokaapas pikku vaimot vähän peiliin. Ja tällä en tarkoita ulkonäköä. Terveisin Oikean Naisen Mies
 
Hienoa kuulla, että menee hyvin!

Me ollaan oltu yhdessä kolme vuotta ja käytämme miltei päivättäin esim. sanoja kulta ja rakas. Ja lähetellään esim. kivoja tekstareita (en viitsi niitä täällä ""julkaista""). Ei se sitä tarkoita, etteivätkö teot merkitsisi enemmän, mutta miksei tekojen lisäksi voisi olla kauniita sanoja..? Tosiaan, kyllä ne tyhjänpuhujat äkkiä huomaa.

Niin kuin ap:lläkin, munkin mies on Miehekäs, mutta omaa myös tunneälyä ja empatiakykyä. Ja koska miehenikin ottaa minut huomioon, myös minä haluan antaa parastani hänelle. Riitojakin tietenkin on - ei elämä pelkkiä hellittelynimiä ole - mutta puhumalla niistä selvitään.

Osuit asian ytimeen kun sanoit, että miehesi on Rento. Mäkin tajusin, että olen löytänyt Sen Oikean, kun oli yksinkertaisesti hyvä olla toisen kanssa - Rentoa, ei painostavaa eikä millään tavalla ahdistavaa.

Ei ihme, ellei joku mieheltään kuule ikinä mitään kivaa, jos asenne on noin hapan kuin täällä muutamilla.

 
Meillä menee oikein hyvin miehen kanssa, neljä lastakin on 15 -21 vee. Ollaan edelleen rakastuneita, halataan ja pussataan mennen tullen, keksitään aina kaikkea mukavaa yhdessäoloa kaksin mutta ei meillä silti lässytetä. Eikä me olla koskaan riidelty, muuten. Ei kumpikaan halua tuhlata siihen yhteistä aikaa.

Mies saattaa joskus harvoin kesken päivän laittaa tekstarin töihin mutta siinä lukee sitten suoraan, mitä asiaa. Jos panettaa, siinä lukee niin eikä mitään että tahdon sun viekkuun. Molemmat istutaan päivät tietokoneella, että sähköpostia lähtetään useammin, lähes päivittäin. Joskus saattaa laittaa, että ""vieläkin on paikat hellinä viime yöstä, olet ihana nainen"" tai ""housuissa alkoi pullottaa kun ajattelin viime yötä"".

Jos siinä lukisi jotain hani -juttuja, ottaisin sen vitsinä.



 
Kai nää on tyyppikysymyksiä ja olenkin sitä mieltä, että sisältö ennen muotoa. Joillekin miehille sopii vuolaampi tunteitten ilmaisu, toiset taas uskoo tekoihin. Yhtä kaikki, me naiset kun usein ollaan semmoisia, että tarvitaan todistusaineistoa ja jatkuvia näyttöjä miehen tunteitten olemassaolosta. Itsekin välillä syyllistyn tenttaamaan, että rakastatko sä mua? Johon armaani vastaa, että ""joo"" tai monisanaisemmin, että ""ilmoitan sitten, jos tilanne muuttuu"". No, totta puhuen kyllä se sitten joskus pikku maistissa tai muuten herkässä mielentilassa saattaa ryhtyä aivan yltiörunolliseksi ja tekee täydellisen rakkaudentunnustuksen.
 
Kyllä aihe kiinnostaa. Me olemme jotkut sanojen perään eli auditiivisia, jotkut ovat visuaalisia jotkut kinesteettisiä.Kuka mitäkin reittiä haluaa hellittelynsä kokea.
 
Mulla soi aina hälytyskellot päässä kun joku sanoo, etteivät riitele Koskaan. Ikään kuin se olisi jokin superonnellisen liiton merkki tai jotain, mitä tulisi tavoitella. Tulee vain mieleen, että joko toinen antaa tosi pahasti periksi tai sitten ""arkaluontoisiksi"" huomatut asiat haudataan ja jätetään käsittelemättä. Tai kai voi olla niinkin, että molemmat vain ovat niin lauhkeita lampaita, ettei Mikään asia mitä toinen sanoo, saa ikinä ärsyyntymään tai suuttumaan.

Eivätkä riidat (kunhan niitä ei ole koko ajan ja suhde on muuten kunnossa) ole mikään huonon liiton merkki, jos N46 siihen viittaa. Ei se, että on riitoja, vaan se, miten ne riidat ratkaistaan! Mitkä ovat parin konfliktinratkaisutavat.

Meillä ainakin molemmilla on sen verran temperamenttia ja vankkoja mielipiteitä, että riitojakin joskus tulee. Aika harvoin, mutta kuitenkin. Emme ole samaa mieltä Joka maailman asiasta ja molemmilla on joskus huonoja päiviäkin. ""Tärkeimmistä"" asioista kuitenkin olemme samaa mieltä ja arvomme ovat hyvin yhteneväiset.

Olen ylpeä siitä, että uskallamme puhua aroistakin aiheista avoimesti eikä tarvitse pelätä toisen reaktioita, tai että toinen ei hyväksy erilaista mielipidettä. Asioista voidaan riidellä eikä kumpikaan lukkiudu vaikka pitämään mykkäkoulua. Asioista riidellään ja sovitaan.

Suhteessamme näytetään kaikkia tunteita avoimesti, myös negatiivisia tunteita, kuten suuttumusta. Ei niin, että heitellään kukkaruukkuja tms, vaan puhumalla. Se on vapauttavaa ja lisää turvallisuuden tunnetta, koska voi luottaa siihen, että minua rakastetaan juuri sellaisena kuin olen. Minun ei tarvitse esittää mitään tai niellä eriävä mielipiteeni. Sen haluan lapsillemmekin opettaa.

Jos riitaa pidetään hirveänä asiana avioliitossa, niin onhan se pelottavaa sitten, jos kaikesta huolimatta joskus jostain tuleekin riita. Ei ole opittuja tapoja käsitellä sitä tai keskustella asioista, joista ollaan eri mieltä. Riidathan ovat sitä ""särmien hioutumista"" ja yhdessä kasvamista. Asenteiden, arvojen ja mielipiteiden tarkistamista, mitä minun mielestäni on hyvä tehdä läpi elämän.

 
On kuitenkin rikkaus, kun mieskin pystyy saamaan suustaan pehmoja sanoja, vai mitä? Ei meillä lässytetä, on vaan kiva saada hellittelyvistejä päivän piristykseksi, jotta jaksaa odottaa iltaan, kun taas TAPAHTUU kaikkea kivaa. Silloin joko ollaan ""viekussa"" tai ""sykyssä"" tai sitten riehutaan kuin eläimet :) hehehheh... tai mitä muuta tahansa.

 
niinpä, on hyvä olla, kun on hyvä olla!

Miehellä on se ""vika"", ettei osaa olla kuin oma itsensä, sanoo kyllä mielipiteensä asioihin ja usein ne ovatkin parempia kuin omani. Kuitenkin molemmat osaavat joustaa tarpeen tullen, opimme toisiltamme asioita. Meillä myös keskustellaan asioita tiukasti, riitaan asti ei olla päästy vielä.

Eikö rakkaudessa olekin yhteinen päämäärä? Olla onnellisia yhdessä? Sehän on jokaisen oma asia, mitä siihen tarvitsee ja mitä saa, ja riittääkö se. Jos luontevasta yhdessäolosta saa tarvitsemansa, miksi sitten pitäisikään pinnistellä ja teeskennellä jotain. Työ rakkauden ja parisuhteen eteen tulee tehtyä itsestään, kun haluaa olla hyvä toiselle.

Niin, kauniita sanoja tuskin tulee liikaa, jos ne tulevat sydämestä. Joku ei saa suustaan muuta kuin loukkauksia, sekin on koettu, samoin tyyli ""ilmoitan sitten kun tunteet muutuu"". Ei hyvä.
 
Toi on niin totta. Välillä tulee tilanteita joko toiselle tai molemmille, että on pakko pikkusen taittaa peistä. Tunnustan auliisti, että mä olen meillä se, joka välillä jäpättää. Joskus mies lähtee mukaan kilpalaulantaan ja joskus taas se tyytyy toteamaan, että ""tiesitkö muuten, että paikkaas on kyselty"". Hih. Pikkuriita loppuu yleensä siihen - mitään isompia linjaerimielisyyksiä meillä ei juuri olekaan.
 
Kerro ihmeessä mistä sulla on noin varmaa tietoa. Totta on, että kaikenlaista elämässä voi tapahtua - sitä en kiistä. Mutta silti, kerro ihmeessä salaiset tietosi.
 
Luulen, että tuollaisen asenteen omaavan naisen suhteet päättyvät eroon paljon todennäköisemmin, kuin niiden naisten, jotka täällä palstallakin vaikuttavat iloisilta, onnellisilta ja tasapainoisilta - ei katkerilta, negatiivisilta ja elämäänsä kyllästyneiltä.

 
niin, tai sit Anniina on mies, joka ei osaa sanoa naiselleen mitään kaunista ;) Nauttii varmaan sanoessaan aina jotain poikittaista.

Noita katkeria ja muuten elämäänsä NIIN tyytymättömiä ihmisiä kyllä riittää - ollaan onnellisia kun voidaan!
 
älkää mummot kehatko.
nykysessä maailmassa miehet on pehmentyny, ja se ei oo ollenkaan huono asia! se tekee heistä parempia poika-/miesystäviä, rakastajia, isiä, sukulaisia..!
tottakai se raaka macho miesmalli heistä esiin puskee, mutta jos rakastaan kutsuu haniksi, kullaksi, rakkaaksi, mussuksi, mussukaksi, niin se ei saisi kenenkään naisen mielestä olla huono juttu.
ja jos on se on jonkun naisen mielestä huono juttu niin on turha sanoa että sellainen mies on seksiä vonkaava petturi. ehkä mies vain saattaa olla herkkä ja romanttinen silloin kun haluaa.
ja sitähän me naiset ollaan haluttu jo vuosikymmeniä?
 

Yhteistyössä