1. Aurinko kun päätti retken siskoistaan jäi jälkeen hetken,päivänsäde viimeine. Hämärä jo metsään hiipi Päivänsäde kultasiipi aikoi juuri lentää eestä sen. Kun Lemminkäisen pienen näki vastaan tulevan se juuri oli noussut luolastaan. Kas menninkäinen ennen päivän laskua ei voi milloinkaan olla päällä maan.
2. Katselivat toisiansa menninkäinen rinnassansa tunsi kummaa leiskuntaa. Sanoi,poltat silmiäni mutten ole eläissäni nähnyt mitään yhtä ihanaa. Ei haittaa vaikka loisteeSi mun sokeaksi saa. Onpimeässä helppo taivaltaa. Käy kanssani niin kotiluolaan näytän sulle tien, ja sinut armaakseni vien.
3.säde vastas peikko kulta ,pimeys vie hengen multa enkä toivo kuolemaa. Pois mun täytyy heti mennä ellen kohta valoon lennä, niin en hetkeäkään elää saa. Niin lähti kaunis Päivänsäde, mutta vieläkin, kun menninkäinen öisin tallustaa, hän miettii mksi toinen täällä valon lapsi on, ja toinen yötä rakastaa. (aivan ihana laulu)