AVIOEHTO
Ehto o ehrotoine.
Eräpäivän mennä mettä.
Määl tarkoteta munt ja sääl sunt.
Sopimukse saa purkka,jos ossa koota kans.
1.Jos sää lähret,mää saan pittä kaik.
2.Jos mää lähren,otan sunt mukka.
Allekirjotus tähä........................................
(Heli Laaksonen)
Tahdotko rakastaa tänään
eilistäkin enemmän
Tahdotko olla tukena
myllerryksessä elämän
Osaatko riidellä viisaasti,
lempeästi ja kuunnellen,
Sopia ennen pimeää
nauraen, anteeksi antaen
Oletko valmis kaikkesi
ja enemmänkin antamaan
Olethan valmis vastuun
teoistasi kantamaan
Haluatko ottaa vastaan
elämän suuret ihmeet
Haluathan yhdessä poimia
pienetkin onnen rippeet
Ethän koskaan anna periksi
vastoinkäymiselle
Olethan ystävä hädässä,
ihminen ihmiselle
Tahdotko, osaatko, jaksatko?
Luulen tietäväni vastauksen
Olet kanssani täällä tänään,
sain sinusta kumppanin ikuisen.
Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.
Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää, on myrsky tai pouta.
Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.
Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.
Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.
Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.
Anna-Mari Kaskinen
Kaksi pientä puroa aikoinaan,
lähti matkaan kulkemaan,
iän myötä purot varttui, vahvistui;
kokemuksia ja rikkauksia varsilta mukaan tarttui.
Tänään löysivät purot yhteiseen uomaan,
onnea ja rakkautta molemmille tuomaan.