Meilläkin sujuu kaukosuhde hyvin, koska keskinäinen luottamus on heti suhteen alkaessa jo ollut niin hyvä. Meillä ei koskaan riidellä, eikä erimielisyyksiä ollut lähisuhteenkaan aikana, koska olemme aikuisia ihmisiä.
Lisäksi rakkautemme on niin aikuista ja kehittyneellä tasolla, että tiedämme että olisi lapsellista tuhlata aikaa miettien, että jompikumpi pettäisi, siksi emme uhraa moiselle ajatustakaan.
Koska kypsään ihmissuhteeseen ei kuulu epävarmuus missään tilanteessa, saatikka sitten toisen turha pönkittäminen ja rohkaisu, en koskaan edes kysy mieheltäni puhelimessa rakastaako hän minua vielä, koska se olisi niin lapsellista ja osoittaisi huonoa itseluottamusta.
Ihminen, joka pelkää että kaukosuhde ei olekaan ongelmaton, pitäisi mennä hoitoon vainoharhaisuutensa ja suhteen alkeellisen henkisen kapasiteetin vuoksi.
Ja kaikki turha dramatiikka on typerää. En jaksa piitata, vaikka miehestä ei kuuluisi viikkoon, koska en ole niin turhasta hermostuvaa tyyppiä, etteikö nyt ihminen saisi parisuhteessa elää kuin toista ei olisi olemassakaan.
Samoin mieheni ei ahdistele minua puhelin soitoilla, ja ymmärtää että elämässä on muutakin kuin meidän suhteemme. Tuen ja turvan löydämme itsestämme, emmekä tarvitse toisiltamme yhtään mitään turhaa lässyn lässyä.
Ja mikä suhteen perimmäinen tarkoitus onkaan: osoittaa päivästä toiseen olevansa niin kypsä ja valaistunut, että suhde on vain kahden ihmisen välinen tieto siitä, että me olemme yhdessä ja kaikki asiat sovitaan aikanaan, ilman mitään turhia jankkauksia.
Ihmissuhteita ei ole tehty siihen, että oltaisiin dramaattisia ja tunteellisia, ja palloiltaisiin epävarmuuden ja luottamuksen välillä, ongelmia ratkaisten, vaan ihmissuhde tulee muodostaa silloin, kun olet niin täydellinen että toista ei edes tarvitse mihinkään, ja kummankaan ei tarvitse luopua mistään eikä kehittyä suhteessa.
Ja kyllähän nyt totuus on se, että maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin oma puoliso. Tällaisia asioita on koulu ja työ. Sen ymmärtää lapsikin, että hullua olisi valvoa öitään olemalla parisuhteesta huolissaan, edes yhtenä yönä viikosta.
Ne joilla tekee tiukkaa sopeutua kaukosuhteeseen, ovat turhasta hermostuvia läheisriippuvaisia paskoja, puhumattakaan niistä lapsellisista ihmisistä, jotka eivät jaksa kuunnella alma-tädin kuulumisia kun olisi paras aika rakastella ja helliä puolisoaan. Eihän normaalissakaan elämässä laiteta tätejä ja setiä siksiaikaa syrjään, kun on aika läheisyydelle.
Ovikello saa soida koska tahansa, eikä aleta mitään typeriä rajoja vetämään viikonlopun ja normaalielämän välille.