Olen 21-vuotias ja poikaystäväni 24. Meille on molemmille iskenyt aivan järkyttävä ajoittainen lapsentekovimma. Haluaisimme kovasti perustaa perheen yhdessä, mutta molemmat opiskelemme vielä. Mies valmistuu ensi vuonna, mutta minä olen vasta toista vuotta yliopistossa. Mietin, että onko siinä järkeä hankkia lasta kesken opintojen ja yrittää sitten jatkaa äitiysloman jälkeen? Aika paljon nytkin on kotona opiskelua, kirjatenttejä sun muuta. Emme vielä asu yhdessä, kun opiskelemme eri paikkakunnilla, mutta tuolloin vuoden päästä mikä tahansa olisi mahdollista. Minulle on kuitenkin tärkeää myös miten vanhemmat suhtautuvat, saako heiltä tukea ja hoitoapua. Olen ainut lapsi, joten lastenhoidosta minulla ei esimerkiksi pikkusiskojen osalta ole minkäänlaista hajua, enkä ole kauheasti vauvojen kanssa ollut tekemisissä. Kaikenlaisia pelkoja ja epäilyksiä on, mutta halu on silti valtava. Muutkin ovat pärjänneet, miksemme mekin? Miehestä niin paistaa läpi, että hänestä tulee hyvä isä.