Kauhea 3.5 vuotias! :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja takki tyhjänä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

takki tyhjänä

Vieras
Mä en enää tiedä mitä ton pojan kanssa tekis. Kaikki mahdolliset asiat menee aivan pelleilyksi. Etenkin syömiset ja nukkumaanmeno. Joka ilta sama homma, poika alkaa pölistä ja hölistä sängyssään, paukuttaa sängynlaitoja, huutelee ja pelleilee. Pissahätä, jano, kakkahätä, haluan niistää ym ym. Joka ikinen ilta varoitetaan että jollei suu pysy kiinni niin suljemme oven. Joka ilta suljemme sen oven. Tämä toistuu monta kertaa, kunnes kaikki perheenjäsenet ovat kiukkusia ja pahalla mielellä. Ruokapöydässä kauheaa pelaamista, syömishetket päättyvät lähes poikkeuksetta "tappeluun", ja jälleen siihen että kaikki on kiukkuisia. Aivan sama mitä tekee, jotain kivaakin kun yrittää hänen kanssaan tehdä niin ei, kaikki menee taas pipariksi, poika saattaa alkaa kiukuta aivan kesken kivan leikin, paiskoo leluja ym. Tämän seuraukseni mua ei huvita enää tehdä oman poikani kanssa mitään! :(

Uhmat on hänellä aina olleet pahoja, on hyvin temperamenttinen poika ihan perusluonteeltaankin. Mutta kuinka he***tin kauan tätä nyt pitäs jaksaa? Kaikki asiat menee pipariksi. Mun ja miehen parisuhdekin alkaa olla karikossa kun ei tuon pojan kanssa mikään suju, se heijastuu suoraan meidän kahdenkin väleihin.

Uskon että osaksi johtuu siitä että poika on turhautunut, tylsistynyt tms. Olen hänen kanssaan edelleen kotona, ja suurimmaksi osaksi mieskin on ollut lomautettuna. Mä taas en ole etsinnöistä huolimatta löytänyt töitä. Meillä ei juuri ole tuttavapiirissä lapsia. Kerhossa käydään kerran viikossa yhdessä ja kerran viikossa hän käy yksinään. Leikkipuistoissa päivittäin. Nyt kesäksi nekin loppuvat. Olen hakenut hänelle syksyksi hoitopaikan, johon aion hänet viedä vaikka en töitä löytäisikään. Olen sitä mieltä että se on pojalle jo tarpeellista, ja voin myöskin myöntää että mä en vaan kertakaikkiaan enää jaksa tätä! Tietysti jos en töissä ole niin en joka päivä häntä hoitoon vie mutta 2-3 kertaa viikossa. Syksyyn on kuitenkin vielä aikaa, ja meillä on miehen kanssa voimat ihan loppu. Tottakai tilannetta vaikeuttaa tämä kaikki ylimääräinen stressi työttömyydestä, lomautuksista, rahasta, ja siitä että me ollaan täällä koko perhe lähes jatkuvasti koolla. Ei se pitemmän päälle ainakaan meillä tunnu toimivan, vaikka olisi rahaakin.

Nyt meni jo vähän ohi asian. Mä en oikein tiedä mitä mä edes haen... vertaistukea, neuvoja, mielipiteitä??? Tuntuu että nyt on keinot lopussa sekä pojan että parisuhteen osalta.

:(
 
ootkos koskaan katsonu supernanny ohjelmaa vai mikä sen nimi oli? aikas hyviä vinkkejä siellä on. mut ainaki toi jos ruokapöydässä pelleilee tms ni poistetaan pöydästä ja ruokaa vasta seuraavalla aterialla. mä itse olen jokaisen lapsen kohdalla tuossa iässä "nukkunut" omassa sängyssäni niin kauan et pieni nukahtaa. ei tuo vaihe kauaa kestä...eli omaa aikaa saa taas pian.
 
Kertomasi perusteella vaikuttaa siltä, että poikasi reagoi tilanteeseenne, joka on ollut ahdistava jo pitkään. Ymmärrettävistä syistä hän kaipaa vanhempiensa huomiota, joka on ehkä jäänyt vähemmälle kaikkien huolien keskellä?

Miten valmistaudutte nukkumaan menoihin? Komennatteko vain lapsen nukkumaan vai saako hän tarvitsemansa rauhallisen hetken, jolla hän pääsee irti arjen kireästä ilmapiiristä ja levolliseen uneen? Luetteko ääneen iltasatuja? Rapsutatko lasta selästä tai silitätkö uneen? Vai pitääkö hänen vain yrittää niellä ahdistuksensa ja olla hiljaa? Se ei ihan pieneltä lapselta onnistu, kuten ei aikuiseltakaan.
 
Mitä rangaistuksia teillä on käytössä? Ei tuollaista käytöstä voi hyväksyä ja se pitää tehdä lapselle selväksi. Ruokapöydästä pois vaikka nälkäisenä, jos pelleily ei lopu tai jäähylle miettimään. Lempilelu takavarikkoon tai peruutetaan joku kiva juttu. Voitte kerätä tarroja tms hyvästä käytöksestä ja kun niitä on x kpl, niin lapsi saa jonkun uuden, etukäteen sovitun lelun tai pääsee uimahalliin tms mikä sitten kiinnostaakin. Huonosta käytöksestä tarrat lähtee pois ja palkinnon saavuttaminen on taas kauempana.
 
Meillä myös 3v4kk tyttö joka aivan samanlainen kuin teijän poju! Ja kyllä en tykkää minäkään kovasti mitään hänen kanssaan tehdä.. Esim. kaupasta ei olla lähdetty ilman huutoa kuin kerran viimeisen 3kk:n aikana. Ja meillä molemmat vanhemmat töissä, joten sekään että olette kaikki kotona ei ole yksin selitys. Minäkin haluaisin neuvoja mitä tehdä! Ja joo tiedän, kärsivällisyys, sitä vaan ei aina ole pitkän työpäivän jälkeen tai enne kuutta aamulla!
 
Tuon ikäinen tarvii jämäkät rajat jo. Jos päätät jonkin asian pidät siitä kiinni. Lapset testaa vanhempia jatkuvasti. Kun pelisäännöt on selvät tyytyvät lopulta siihen, että mitä äiti sanoo, sitä on toteltava.
 
Meillä on myös vilkas ja uhmakas vajaa 4-vuotias. Tosi tiukasti saa sanoa rajat ja huomiota kaipaa loputtomasti. Jos olen itse väsynyt ja lähden huutamiseen mukaan niin siitä se varsinainen pyöritys alkaa. Vaikka väsyttää niin yritä 1 viikko huomioida, sylitellä ja pitää tosi hyvin rajat mitkä olet antanut ilman huutamista. Tiedän, että tosi hankalaa, mutta palkitsevaa. Ruokapöydäss meillä toiminut hyvin 3 ruksin paperi - kun 3 ruksia valkoisella paperilla, ruoka lähtee pöydästä. Illat raivostuttavimpia, nytkin tuolla vielä huutelee.. Mutta jos kiukustun liikaa niin siitä jää vaan paha mieli kaikille. Palautan takaisin niin monta kertaa kuin tarvis..
 
kaverin "kauhukaksoset" oli paaaljon pahempia jus tuon ikäisenä,siis aivan mahdottomia! n.4v alkoi helpottaa ja nyt 6,5v jo ihan mukavia,vaikka edelleen vilkkaanpuoleisia.
 
Kyllä meillä on iltasatuhetki, ollaan tuolla meidän sängyssä, kaikutellaan ja luetaan satuja. Päivärytmi on selkeä ja kohdallaan ym. Kyllä mä myönnän että me komennetaan lapsi nukkumaan... en usko että häntä kovin paljon ahdistaa kun huutaa siellä vaippa huonosti, jano tms tms, menen huoneeseen ja pojalla leveä virne kasvoillaan. Mulla ei kertakaikkiaan riitä kärsivällisyys kun mä sen näen että mikään hätä hänellä ei siellä ole vaan naureskelee vaan. Omasta mielestäni ollaan kyllä johdonmukaisia ja rajat on, todellakin! Tarrataulu meillä oli käytössä viimeksi kun poika alkoi pissata housuunsa, sanoi ettei ole pissahätä ja hetken päästä housut märät. Päiväkuiva ollut siis kauan. Tarrataulu oli kolmisen viikkoa esillä eikä yhtään tarraa tullut. Mä otin tarrataulun pois ja sanoin että unohdetan sitten koko lelun saaminen. Siitä hetkestä alkoi housut taas pysyä kuivina, ja hän sai palkintonsa. Kun hän sai sen, sama homma alkoi. Otin lelun syrjään ja taas on mennyt mukavasti, huomenna saa lelunsa takaisin. :) Näihin muihin "ongelmiin" en ole tarrataulua kokeillut, voisin kokeilla. Ollaan koko perhe lähdössä lomalle viikon päästä, siellä tulee viettetyä laatuaikaa perheen kesken, toivon että se auttaisi tilanteeseen. Se on vaan kun hänen kanssaan jotain kivaa yrittää leikkiä tai tehdä niin lähes aina se päättyy pojan raivariin, aivan ilman syytäkin, ja sen takia se hänen kanssaan leikkiminen onkin jäänyt. Mun mielestäni hän kyllä saa huomiota, käydään uimahallissa, puistoissa, yritän kehua häntä kaikista asioista jotka sujuvat hyvin. Mutta mä en ole koskaan ollut mikään "leikkijä". En pidä leluilla leikkimisestä, se on multa väkinäistä, ja huomaahan lapsi senkin.

Kyllä meillä jämäkät rajat on, ja niistä pidetään kiinni. Tuntuu vain että mikään ei tehoa, on otettu leluja pois, jäähyjä ym ym. Kun sais kaupasta kärsivällisyyttä...
 

Yhteistyössä