3.5-vuotias arka poika

[Taru79]

Mulla on vähän yli 3v 6kk poika ja hän on tietyissä tilanteissa mahdottoman arka. Välillä on päiviä kun hän jopa juttelee ventovieraille aikuisille ja lasten kanssa on kivaa, mutta usein on niin, että pojan pasmat menee ihan sekaisin kun joukossa on yksikin sellainen hiukan "kovempi tyyppi". Voi olla tyttöjäkin, mutta yleensä poikia.

Tarhassa hänellä meni ihan ok, koska hänen ryhmässä oli lähinnä tyttöjä, suurin osa häntä nuorempia. Tietysti olis ollut hyvä että olis ollut poikiakin, mutta niitä nyt ei vaan sattumalta kauheesti ole.

Pahin tilanne on hänen serkkunsa kanssa, joka on muutaman kuukauden vanhempi, mutta fyysisesti enemmän vielä enemmän edellä. Poika työntää tai lyö tai tekee muuta heti kun saa tilaisuuden. Kaksi aikuista pitää aina olla valvomassa ja silloinkin serkkupojan luoman uhan takia tilanne ei ole kovin kiva.

Moni sanois, että tämä serkkupoika on se hankala tapaus. Kenties niin, mutta hän ainakin osaa pitää puolensa. Sananhelinää on se, että kiltti pitää olla, mutta aika usein tommoset pahikset ottaa sen mitä haluaa ja kiltit jää nuolemaan näppejä. Mitäs mieltä? Miten voisin edes hiukan saada luontaisesti arkaa poikaa pitämään puoliaan.

Mies on ihan väsynyt tohon meininkiin. Hän oli lapsena sellainen ulospäinsuuntautunut ja ei ikinä jäänyt altavastaajaksi, ainakaan helpolla. Hän ei puutu tähän asiaan, koska sanoo, että " ei tiedä mitä pitäis tehdä, mutta tekis mieli sanoa, että lyö takas..." No, tietenkään hän ei niin sano...

 

[ERP]

Kyllä mä sanosin, et tönäse takas. Vaikka olis isompikin, niin aina pitää olla taistelija.

 

[A-mies]

Poikien elämä on ainaista taistelua elintilasta. Sitä ei äidit ja naiset oikeen ymmärrä. Ja vahvin on voittaja. Taistelu alkaa jo hyvin nuorena. Kenties sun poika on tarkotettu alistujaksi ja homma ei tosta parane, mutta toisaalta kenties te voisitte jotain tehdä.

Koulussa noi hommat vaan vahvistuu kun vahvimmat ottavat omansa ja paikkansa koulun kunkkuina. Siitä toiset lähtee sitten lammastietä alistujan elämään ja toiset (harvat ja valitut alfat) menestyjäelämään: rahaa, naisia, valtaa...

 

["ap"]

Ilmeisesti palstan mammoilla on just tommosia lapsia jokka tönii ja lyö heikompia...

 

["lellu"]

Itsekin tuota olen mietiskellyt, kun oma poikanikin on aika herkkä. Sosiaalinen on kyllä myös, mutta loukkaantuu helposti ja luovuttaa lelunsa toisille helposti, jos joku tulee sen kädestä naappaamaan. Hän on tosin vasta 1,5v, joten tilanne tietty vielä muuttuu, mutta toistaiseksi ei ole lainkaan "minun, minun,minun!!!"- tyyppinen lapsi.

Yritin laittaa tuohon osiotteen, jossa on mielestäni hyvä kirjoitus, joka kaikkien vanhempien tulisi lukea. Millaisen tulevaisuuden haluamme?


http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=8272/type=7

 

["ap"]

Hyvä ja mielenkiintoinen teksti. Itse olen oman ison serkusparveni vanhin ja mua nuoremmissa oli paljon villejä poikia. Tuli katottua sitä menoa ja aika hurjaahan se välillä oli. Ja täytyy sanoa, että ne aggressiivisimmat tapaukset eivät kyllä ole pärjänneet elämässä mitenkään erikoisesti. Ei sillä, etteikö osasta ole tullut ihan kunnon miehiä. Lisäksi kyllä mä tunnen sellaisia miehiä, jotka ovat ainakin omien sanojensa mukaan olleet aranpuoleisia lapsena ja silti aikuisena pärjänneet tosi hyvin.

Kaipa se kultainen keskitie olisi parasta.

Muutaman kerran kun poikani on leikkinyt jonkun toisen pojan kanssa, joka on koko ajan halunnut ottaa poikani leluja, töninyt yms. niin poikani on leikin jälkeen kysynyt:" Miksi Eero on tuhma/tyhmä?"

 

[huti meni]

Poikien elämä on ainaista taistelua elintilasta. Sitä ei äidit ja naiset oikeen ymmärrä. Ja vahvin on voittaja. Taistelu alkaa jo hyvin nuorena. Kenties sun poika on tarkotettu alistujaksi ja homma ei tosta parane, mutta toisaalta kenties te voisitte jotain tehdä.

Koulussa noi hommat vaan vahvistuu kun vahvimmat ottavat omansa ja paikkansa koulun kunkkuina. Siitä toiset lähtee sitten lammastietä alistujan elämään ja toiset (harvat ja valitut alfat) menestyjäelämään: rahaa, naisia, valtaa...

Ai Adolf-mies?

Ei muuten taida homma mennä ihan noin. Mieskin on valitettavasti ihminen, ja ihmislajissa lopulta ne urostyyppiset eivät oikein pärjää, koska ihmisen onni perustuu viime kädessä sosiaalisiin taitoihin ja kykyyn herättää muissa myönteisiä tunteita. Vaikka A-orhi onnistuisi jonkun naisen hassuttamaan lapsentekoon, niin suhteet menee kiville ja lapsista tulee onnettomia ja suku vähitellen sammuu hirvittävien kärsimysten kautta.

Niin usein täälläkin kerrotaan samaa tosiasiaa: ne koulun kunkut ovat seuraavaksi kulmakuppilan surkimuksia. Sillä aikaa lammastie vie tavalliset miehet kohti omakotitaloa, vastuullisia työtehtäviä ja tarvetta suurempia tuloja, lojaaleja ystäviä sekä perhettä lämpimine suhteineen, jotka kannattelevat miehen psyykettä tiukassa paikassa.

 

["ap"]

Kuinka arka lapsi on kun hän on liian arka? Ja koska lapsi on liian aggressiivinen? Onko pikkutöniminen ja kenties pieni lyöminenkin ok esim. 3-vuotiaiden poikien kesken?

Mitä olette mieltä?

 

["ap"]

Aika hiljasta tässä keskustelussa. Miksei aihe kiinnosta. Onko vain ympäriinsä sekoilevat agressiokimput kiinnostavia?

 

[nojoo]

3-4-vuotiaana ihminen on aggressiivisimmillaan tutkimusten mukaan. Eli tuskin se serkku on mikään "ympäriinsä sekoileva agressiokimppu", kuten kuvailit, vaan varmaan ihan tavallinen poika. Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että 3vuotias serkku saisi töniä tai ottaa kädestä. Kyllä siihen pitää aikuisen puuttua. Kyllä 3vuotiasta voi hyvin esim. jäähyttääkin.

 

["vieras"]

Älä ap tee pojastasi mielikuvissasi uhria. Todennäköisesti lapsesi rohkaistuu ja kypsyessään oppii pitämään puoliaan. Noin pienillä luontainen temperamentti määrää vielä paljon enemmän käytöstä kuin opitut mallit. Ja temperamentilleen ei mitään voi.

Mutta samoin kuin serkku oppii olemaan lyömättä, oppii lapsesi puolustamaan itseään.

 

["ap"]

[QUOTE="vieras";26436689]Älä ap tee pojastasi mielikuvissasi uhria. Todennäköisesti lapsesi rohkaistuu ja kypsyessään oppii pitämään puoliaan. Noin pienillä luontainen temperamentti määrää vielä paljon enemmän käytöstä kuin opitut mallit. Ja temperamentilleen ei mitään voi.

Mutta samoin kuin serkku oppii olemaan lyömättä, oppii lapsesi puolustamaan itseään.[/QUOTE]

Ei oo tarkoitus tehdä hänestä uhria. Uskon ja toivon, että puoliensa pitämättömyys johtuu monesta seikasta. Yksi asia on se, että hän on aina ollut kehityksessään hidas ja varovainen. Pottailut alkoi vasta muutama kuukausi sitten. Konttaukset ja kävelyt tulivat vähän jälkijunassa ja muutenkin aika epäfyysinen. Puhe alkanut kyllä varhain ja kehittynyt nopeasti. Myöskin huomiokyky ja päättely moniin ikäisiin nähden hyvällä tasolla.

 

[huti meni]

no miten siihen serkkupojan lyömiseen puututaan? Luitko tuon linkin, ap? Eikö nyt olla ongelmissa, jos serkun väkivaltaisuuteen ei saada mitään rajaa? Ja mistä se johtuu, onko sitä pohdittu?

Taitaisi käydä niin, että rajoittaisin keskinäistä oleilua, koska meillä on aikuisilla muutakin tekemistä kuin vahtia nelisilmäisesti ettei perilliselle käy kehno. Meillä on samanlainen poika kuin teillä vaikka vuotta nuorempi, ja pidän huolta ettei hänelle tule liikaa huonoja kokemuksia toisista lapsista, koska en halua hänen lähtökohtaisesti pelkäävän heitä. Seuraa on siis valikoitu aika paljon, ja rajujen lasten kanssa on pidetty tiukasti huolta tilanteiden kehityksestä. Tilanne tuntuu helpottavan koko ajan, kun pojalle tulee ikää lisää.