Minä olen myös opettaja, ammattiaineiden opettaja... Ja hirveää huolta osasta nuoria oppilaistani kannan... Kun näkee, ettei mene hyvin, ja keinot auttaa on niin vähäiset... Tuntuu, että välillä kannan heistä enemmän huolta kuin omastani. Kun tiedän, että jaksan vielä omastani huolta pitää, mutta kun kaikilla niitä turvaverkkoja ei ole...
Ja kyllä, pelkään, että joskus tämä sattuu omallekin kohdalle... Turha sitä on kaunistella. Lapsikin kysyi eilen, että eihän äiti sinun koulussa voi sattua noin? Sanoin, että ei voi, niin toivonkin.
Tästä täytyy lähteä opettamaan, hirveän raskas on tämäkin päivä ollut. Kun mitään ei noille nuorille oikein osaa sanoa, kun itsekin on niin järkyttynyt, särkynyt ja sekaisin.
Voimia kaikille, joita asia vielä enemmän koskettaa.