Kauanko oottelisit, mies asiaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "japa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"japa"

Vieras
Olen tuntenut mieheni nyt n.vuoden, virallisesti yhdessä oltu puoli vuotta. Minulla kaksi alle kouluikäistä lasta, miehellä kaksi teiniä. Olemme molemmat liki nelikymppisiä.

Sitten. Mun mielestä me tunnemme jo toisemme riittävän hyvin, jotta voitaisiin lyödä hynttyyt yhteen, miehen mielestä ei. Ja ilmeisesti siihen menee aikaa, kun suunnittelee itselleen ensi kesäksi omaan kotiinsa remonttia. Tuolloin ollaan tunnettu jo pari vuotta, ja silti mies puhuu että asumme eri osoitteissa.

En tajua mikä mättää? Johtuuko siitä kun mies on viimest 10 vuotta asunut yksin, tai kun on luonteeltaankin niin varovainen ja miettii kaikkea tarkoin?

Miehen tunteita en epäile, enkä omianikaan. Mutta jotenkin rassaa kun 4 yötä viikosta ollaan erillään, mies omien lastensa kanssa ja minä omieni. Ja kun minä en ole tyytyväinen vaikka mies onkin.

Minä haen parisuhteelta nimenomaan sitä arjen jakamista, arkista yhdessäoloa maustettuna sitten kaikella extra-jutuilla, mies sitten kai ei?

Hankala on puhua, kun mies suuttuu, ei kestä yhtään kritiikkiä. Argh. Ja kummankaan asuntoon ei edes koko poppoo mahuta, kyllä me siis päiväsaikaan voidaan tehdä juttuja porukalla mutta sitten jakaannutaan.

MIks mä olen näin kärsimätön???? No, siis kuitenkin. Kuinka kauan sinä voisit odotella, varsinkin kun ikää alkaa olla ja yhteisestä lapsesta on juteltu?
 
No enpä harkittisikaan muuttavani teinien kanssa samankaton alle, jotka eivät ole omia lapsiani. Enkä harkittisi lasta miehen kanssa, jota en edes tunne. Mieheni kanssa oltiin 13 vuotta yhdessä, ennen ensimmäistä lasta.
 
Aika luxusta jos teillä on kaksi kotia. Toisessa voit olla vieraana ja toisessa saat päättää kaiken .

Ole onnellinen tästä seurusteluajasta ja nauti siitä täysin siemauksin.
 
En mä kyllä ole vieraanakaan toisessa kodissa, kerran olen käynyt kahvilla :D Minun lapset on sen verran pieniä, että siellä ei ole mitään tekemistä, ja koko sakki ei edes mahduttaisi sinne olemaan :D

Mutta outoa on sekin, että minun luokse mahuttaisiin, mutta mies ei halua olla täällä silloin, kaipaa siis sitä omaa tilaa ja aikaa. Ja minä haluisin arjen ja vastuun jakamisen, en mitään muutaman päivän lomia.
 
Teinit ovat luultavasti kotoa lähdössä muutaman vuoden sisällä, että en ennen sitä ainakaan muuttaisi kenenkään kanssa yhteen ja senkin jälkeen miettisin toisenkin kerran alanko kenenkään lapsia enää kasvattamaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
En muuttaisi yhteen noin lyhyen seurustelun jälkeen, enkä ylipäätään haluaisi lapsilleni uusperhearkea (varsinkaan teinien kanssa). Mikset ole tyytyväinen elämääsi omien lastesi kanssa ja siihen että sinulla on miesystävä? Mieti asiaa lastesi kannalta, varmasti heidän on tasapainoisempaa asua vain sinun kanssasi. Voittehan te miehesi kanssa "yökyläillä" toisillanne kerran-pari viikossa.

Odottaisin vielä pari vuotta ennen kuin suunnitelisin yhteenmuuttoa.
 
Kai se kiire tulee siitä, kun tuntuu että koko suhde junnaa paikallaan ja aika vaan lipuu ohi eikä mitään muutu eikä mitään tapahdu.. Ja sitten lopulta sitä rupee epäilemään että kaikki jatkuukin tälläsenä.
 
En mä kyllä ole vieraanakaan toisessa kodissa, kerran olen käynyt kahvilla :D Minun lapset on sen verran pieniä, että siellä ei ole mitään tekemistä, ja koko sakki ei edes mahduttaisi sinne olemaan :D

Mutta outoa on sekin, että minun luokse mahuttaisiin, mutta mies ei halua olla täällä silloin, kaipaa siis sitä omaa tilaa ja aikaa. Ja minä haluisin arjen ja vastuun jakamisen, en mitään muutaman päivän lomia.


Ei se mies sitten ole sinulle sopiva, jos teidän käsityksenne tulevaisuudesta ovat ihan erilaiset. En usko, että moni toimisi yhtä nopeasti kuin myö, mutta kyllä sitä pitäisi pystyä yhteen kuulumaan kuitenkin niin, että ois sama visio, että suuntakin ois yhteinen.
 
jos mulla olisi kaksi teini-iläistä itelläni, niin hevin en haluaisi muuttaa yhteen yhdenkään miehen kanssa.

Sinuna olisin vaan onnellinen tilanteesta. Mihin sen pitäisi "kehittyä" avioliitto, yhteiset lapset ero?
 
Mulla on ilmeisesti sama käsitys ideaaliparisuhteesta kuin sun miehelläs. Ja eihän siitä mitään tulisi jos toinen osapuoli kokisi mun haluttomuuden yhteenmuuttoon tai jokapäiväiseen yhteiseloon... no, sillätavoin kuin sä. Jos haluttais parisuhteelta aivan eri asioita, niin ei se voisi pitkään jatkuakaan.
 
Jos on noin eri visiot tulevaisuudesta ni ei auta kuin odottaa että ne yhdenmukaistuu tai luovuttaa ja etsiä joku joka on sinun kanssa samalla kartalla.. Ekan lapseni isä ehdotti aikoinaan (emme asuneet yhdessä ja tapailtiin/seurusteltiin), että koska olemme niin nuoria, voisimme tapailla muitakin ja miettiä yhteistä elämää jonkun vuoden kuluttua uudelleen.. No, niinhän siinä kävi että rakastuin toiseen ja perustin perheen sen kanssa joka sitä halusi myös.. Nyt yhteistä taivalta hänen kanssaan 7v ja ei kaduta yhtään etten jäänyt odottelemaan.. Toista ei voi pakottaa ja on nyt sinusta kiinni jaksatko odottaa jotain mitä ei kenties koskaan edes tapahdu..
 
Kai se kiire tulee siitä, kun tuntuu että koko suhde junnaa paikallaan ja aika vaan lipuu ohi eikä mitään muutu eikä mitään tapahdu.. Ja sitten lopulta sitä rupee epäilemään että kaikki jatkuukin tälläsenä.
Mies on luultavasti sen verran fiksu, että osaa arvata, mitä yhteenmuuttonne merkitsisi niille kahdelle teinille eikä halua yhtään enempää ongelmia kuin on ihan pakko. On myös hyvinkin mahdollista, että mies on jo tottunut elämään ilman naista saman katon alla ja hänelle riittää seurustelusuhdekin. Voi siis olla, että teinien muutettua omilleen tämä mies ei edelleenkään halua muuttaa kanssasi yhteen vaan nauttii siitä vapaudesta, minkä aikuisten lasten isänä pitkästä aikaa saa. Mun on hyvin vaikea kuvitella, että vielä asuisin jonkun sellaisen miehen kanssa, jolla on pieniä lapsia, koska kun omani olen saanut isoiksi, en halua alkaa sitä lapsirumbaa enää uudestaan. Seurustella kyllä voisin, mutta ilman tavoitetta saman katon alla asumiseen.

Kuten muutkin ovat sanoneet, vuosi on lyhyt aika, kun pelissä ei ole vain kaksi aikuista vaan myös neljä lasta. Tuossa tilanteessa ei ole järkevää lähteä vain kokeilemaan, että toimisikohan tämä vai ei. Muutokset kun sotkevat myös niiden lasten elämän. Jossain vaiheessa voisit tietysti ottaa miehen kanssa puheeksi, millaisia suunnitelmia hänellä on sitä elämäntilannetta varten, että hänen lapsensa ovat jo täysi-ikäisiä. Jos parisuhde ei silloinkaan ole hänen suunnitelmissaan, mutta sulle se parisuhde on ehdottoman tärkeä, niin sun on aivan turha jäädä tätä miestä odottelemaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Mun korvaan tuo kuulostaa lähes täydelliseltä...sillä minä en kaipaisi avoliittoa tai yhteistä lasta, jos eroaisin ja jonkun uuden miehen tapaisin. Parisuhde, jossa asutaan eri katon alla, eikä aleta edes leikkimään perhettä, olisi mitä hienoin vaihtoehto.

Te taidatte vaan haluta suhteelta eri asioita. Eikä siinä ole mitään väärää, kunhan olette asian suhteen rehellisiä toisillenne.
 
Minä en kuvittelisikaan alkavani äitipuoleksi teineille, jotka ovat asuneet isänsä kanssa vuosia. Mähän olisin se pesurätti jonka saa haukkua pystyyn mennen tullen ja vielä palatessakin. Ja pienet lapseni, ei ei ei ei eie ei ei ei missään olosuhteissa, ei.
 
Minä nyt kyseenalaistan vielä senkin, että kannattaako kahden liki nelikymppisen ihmisen, jotka ovat olleet puolisen vuotta yhdessä, ja joilla on jo molemmilla lapsia, alkaa tekemään yhteistä lasta?

Asia ei mulle kuulu, mutten oikein ymmärrä sitä, että se yhteinen lapsikin olisi pakko saada, vieläpä tosi nopealla aikataululla. Miksi?
 
Veästöliiton nettisivuilla saman tyylinen kysymys, johon vastattiin: erillään asuvilla aikuispareilla menee paremmin (enemmän onnea, vähemmän riitoja) kuin yhdessä asuvilla. Näyttää siltä, että mies tietää mitä haluaa, joko hyväksyt sen tai sitten etsit miehen joka vastaa paremmin omia tarpeitasi.
 

Yhteistyössä