J
"japa"
Vieras
Olen tuntenut mieheni nyt n.vuoden, virallisesti yhdessä oltu puoli vuotta. Minulla kaksi alle kouluikäistä lasta, miehellä kaksi teiniä. Olemme molemmat liki nelikymppisiä.
Sitten. Mun mielestä me tunnemme jo toisemme riittävän hyvin, jotta voitaisiin lyödä hynttyyt yhteen, miehen mielestä ei. Ja ilmeisesti siihen menee aikaa, kun suunnittelee itselleen ensi kesäksi omaan kotiinsa remonttia. Tuolloin ollaan tunnettu jo pari vuotta, ja silti mies puhuu että asumme eri osoitteissa.
En tajua mikä mättää? Johtuuko siitä kun mies on viimest 10 vuotta asunut yksin, tai kun on luonteeltaankin niin varovainen ja miettii kaikkea tarkoin?
Miehen tunteita en epäile, enkä omianikaan. Mutta jotenkin rassaa kun 4 yötä viikosta ollaan erillään, mies omien lastensa kanssa ja minä omieni. Ja kun minä en ole tyytyväinen vaikka mies onkin.
Minä haen parisuhteelta nimenomaan sitä arjen jakamista, arkista yhdessäoloa maustettuna sitten kaikella extra-jutuilla, mies sitten kai ei?
Hankala on puhua, kun mies suuttuu, ei kestä yhtään kritiikkiä. Argh. Ja kummankaan asuntoon ei edes koko poppoo mahuta, kyllä me siis päiväsaikaan voidaan tehdä juttuja porukalla mutta sitten jakaannutaan.
MIks mä olen näin kärsimätön???? No, siis kuitenkin. Kuinka kauan sinä voisit odotella, varsinkin kun ikää alkaa olla ja yhteisestä lapsesta on juteltu?
Sitten. Mun mielestä me tunnemme jo toisemme riittävän hyvin, jotta voitaisiin lyödä hynttyyt yhteen, miehen mielestä ei. Ja ilmeisesti siihen menee aikaa, kun suunnittelee itselleen ensi kesäksi omaan kotiinsa remonttia. Tuolloin ollaan tunnettu jo pari vuotta, ja silti mies puhuu että asumme eri osoitteissa.
En tajua mikä mättää? Johtuuko siitä kun mies on viimest 10 vuotta asunut yksin, tai kun on luonteeltaankin niin varovainen ja miettii kaikkea tarkoin?
Miehen tunteita en epäile, enkä omianikaan. Mutta jotenkin rassaa kun 4 yötä viikosta ollaan erillään, mies omien lastensa kanssa ja minä omieni. Ja kun minä en ole tyytyväinen vaikka mies onkin.
Minä haen parisuhteelta nimenomaan sitä arjen jakamista, arkista yhdessäoloa maustettuna sitten kaikella extra-jutuilla, mies sitten kai ei?
Hankala on puhua, kun mies suuttuu, ei kestä yhtään kritiikkiä. Argh. Ja kummankaan asuntoon ei edes koko poppoo mahuta, kyllä me siis päiväsaikaan voidaan tehdä juttuja porukalla mutta sitten jakaannutaan.
MIks mä olen näin kärsimätön???? No, siis kuitenkin. Kuinka kauan sinä voisit odotella, varsinkin kun ikää alkaa olla ja yhteisestä lapsesta on juteltu?