Kiitos kommenteista, paljon ajateltavaa.
@-Susanna Oletko sinä harkinnut tuota Simpukkaa? Olen myös ymmärtänyt että on jotain lapsettomuusterapiaa, mutta en tiedä siitä tarkemmin. Olisiko helpompaa purkaa sydäntä jollekin vieraalle, kuin omalle lähipiirille?
Olen vain käynyt Simpukan sivuilla ja yrittänyt katsoa esim. keskusteluaiheita, mutta olen siinä olettamuksessa, että keskustelut eivät ole siellä hirveän aktiivisia. En ole kuitenkaan kirjautunut niille sivuille, onkohan siellä eri keskustelualueet kirjautuneille?
Psykologilla käyminen asian johdosta ei luultavasti toimi minulla, vaikka olenkin käynyt aikoinani keskustelemassa omaiseni menetyksestä psykologilla pitkänkin ajan. Nyt kun alan pohtia asiaa, niin se miksi en halua psykologille tms. mennä on juuri se, että minulle on lohduttavinta puhua/kirjoittaa sellaisille ihmisille, joilla on tämä kokemus. Minun pitää alkaa purkaa sydäntäni ja etenkin sellaisille, jotka itsekin ovat suhkot samassa tilanteessa ja jotka esim. ymmärtävät lapsettomuus-sanastoa ja niitä tunteita, joita hoitopolulla voi kokea. Sitten sen myötä ehkä saan avattua tunteitani myös omalle kaveriporukalleni. Olipa hyvä, kun laitoit minut miettimään asiaa!
Olen piehtaroinut joulun ajan hankalan olon kanssa, mutta en ole osannut pohtia, mikä tilanteeseeni auttaa. Yleensä kerron omista tunteistani lähipiirissäni ja taidan kokea nyt jotain tunneähkyä, koska olen pitänyt asiat omassa päässäni jo kesästä lähtien. Minun täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni tässä asiassa, koska tämä meno ei voi enää jatkua.
Olen muuten pahoillani siitä
@Disco Volante , että sullakin noi letrot eivät ole toimineet viime kuussa. Itseäni asia kyrsii, koska luotin jo siihen, että "kyllä ne letrot saa ovuloinnin normalisoitua". Nyt taas tekee mieli heittää ne järveen. Luovuttamisfiilis kyllä nostaa mullakin päätä aina kuukautisten alettua tai esim. nyt kun kierty venyi omituisen pitkäksi. Itseäni kuitenkin auttaa se, että olen käynyt lukemassa tosi vanhoja keskustelualueita lapsettomuudesta. On ihana huomata, että tosi moni ihminen, joka on joskus piehtaroinut samojen ajatusten/pelkojen/turhautuneisuuden kanssa, on lopulta saanut lapsen tai lapsia.
Se tuo toivoa ja ehkä sellaista realismiakin, mikä minulla katoaa helposti kun pelon tunne saa liikaa valtaa.
Kiitos kaikille muillekin, jotka vastasitte! Saitte ajatukset liikkeelle ja ette tiedäkään miten hyvältä tuntui saada kirjoitettua ajatuksiaan ylös, kun on ollut hiljaa näistä asioista jo yli puoli vuotta.