Hei kaikille! Olen lueskellut teidän juttuja taustalla jo pidempään, ja ajattelin nyt esittäytyä vaikka ihan vuotta ei yritystä vielä olekaan takana.. Esikoinen on nyt 2,5-vuotias, ja toista ollaan yritetty 10/16 alkaen, tällä hetkellä yk11 meneillään. Esikoinen lähti aluilleen heti ekasta kierrosta e-renkaan poiston jälkeen, ja olin ihan varma että toinenkin on ihan "helppo nakki", mutta niin vaan tässä ollaan, yhtään haamua, tai edes viivan paikkaa, ei ole koko aikana tullut ja menkatkin alkaneet päivälleen ajallaan
Kummallakaan ei ole mitään riskitekijöitä, ikää mulla 30 ja kierrot säännölliset, ovistesteihin tulee joka kierrossa plussat, ei ole välivuotoja, kipuja tms. Mies on (ärsyttävän) innokas lapsentekopuuhiin ja talletteluja ollut runsaasti joka kierrossa, ukolle käy mihin vuorokauden aikaan ja missä tahansa, riittää kun ei vastaan laita. Itse tosin alan olla aika turtunut ja tympiintynyt koko touhuun mutta se ei mieheen näytä vaikuttavan, onneksi hormonit pitävät huolen että edes oviksen aikaan jotenkin tekee mieli.
Aika masentunut olo alkaa olla kun mitään ole tapahtunut vaikka kaikki vaikuttaisi olevan "optimaalisesti". Ukko ei kuulemma mihinkään testeihin lähde, eikä suostu edes monivitamiineja ottamaan vain koska hän "ei mitään pillereitä popsi". Itse olen ehtinyt kaikki kotikonstit kokeilla, ja ajattelen että miehen vitamiinit olisi ollut vielä viimeinen oljenkorsi kun hänellä on aika stressaava työ eikä mitenkään erityisen terveellisesti syö, vaikkei ylipainoinen olekaan. Miten ukko voikaan pitää kiinni noin idiootista periaatteesta, niin pieni homma hänelle olisi ottaa se vitamiinipilleri, kun sillä voisi tutkitusti parantaa hedelmällisyyttä...
Anteeksi tästä tulee nyt tällainen vuodatus, mutta en keksi oikein muutakaan paikkaa. Mulla on aika surullinen olo esikoisen puolesta, kun asutaan maalla eikä tässä ole lähellä muuten leikkikavereita. Toivoin lapsia korkeintaan kolmen vuoden ikäerolla jotta leikit kävisivät paremmin yhteen, luoja tietää miten tässä käy. Olisi edes rahaa pistää ja tutkituttaa edes itsensä huolella, ajattelin että käytän lomarahat siihen, mutta hoitovapaan vuoksi ja kiitos kikyn eihän niistäkään jäänyt mitään käteen. Ja jotta kaikki olisi mahdollisimman huonosti, taivaalta tulee vettä kuin Esterin peestä eikä yhtään huvittaisi lähteä uhmaikäisen kanssa yksin taistelemaan ruokakauppaan kun mieskin on iltavuorossa. Huoh...