@papurinsessa Tervetuloa, vertaistukea itsekin täältä hakemaan alunperin olen lähtenyt, kun jotenkin tuntuu mahdottomalta ajatus että lähtisi kasvokkain kohtaamaan muita samassa tilanteessa olevia. Tiedän että paikkakunnallamme jokin ryhmä kokoontuu. Mutta kun itsellänikin kyseessä sekundäärinen (tosin eri mies kuin esikoisen kanssa, mutta testattu ”toimivaksi”), niin jotenkin sitä pelkää että saako sitä ymmärrystä tähän tuskaan, kun usein itse olen törmännyt ajatukseen, ettei voi edes puhua lapsettomuudesta, jos on jo yksi lapsi . Silti koen, että tämä on elämäni pahin kriisi, jota en ikinä olisi uskonut kohtaavani. Luotto omaan kehoon ja naiseuteen on koetuksella, samoin parisuhde, kun mies joutuu vähän väliä vakuuttelemaan, että haluaa olla kanssani kävi miten kävi. Tosissaan olen jo jopa miettinyt suhteesta lähtemistä, koska sattuu ajatus etten pysty hänestä isää tekemään, vaikka hänellä siihen kaikki edellytykset onkin kunnossa . Viimeksi asiasta on muistutelleet lähestyvään isänpäivään liittyvät mainokset ja vouhotukset.
Huoh, on tämä semmoista tunteiden vuoristorataa. Syön nyt toista kiertoa letrozoleja ovulaation tueksi, ja ekassa letro-kierrossa olin jo varma että tärppäsi, mutta ilmeisesti sairastinkin vain jonkun lievän ja pitkän vatsapöpön . Nyt parhaillaan, kuten viime kierrossakin tähän aikaan, ihan hemmetin jäätävät oviskivut. Varsinkin nyt yrityksen aikana olen vältellyt kaikkia mahdollisia särkylääkkeitä, mutta tähän on pakko ottaa panacodia, muu ei auta. Meinaa lentää laatta ja lähteä jalat alta silkasta kivusta. Tässä kierrossa sivuoireena tulleet myös kuumat aallot. Olen luullut että se tarkoittaa jotain että vähän hikoiluttaa normaalia enemmän, mutta ilmeisesti se onkin tunne siitä että korventuu sisältä päin. Nice.
No, mutta seuraavassa kierrossa pääsen tarkempiin tutkimuksiin. Vähän jännittää se aukiolotutkimus, mutta ei kai se kauheasti voi sattua..? Muutenkin ahdistaa ajatus hoidoista, jotka ovat koko ajan lähempänä. Mies ei osaa oikein suhtautua, kun hän on sitä mieltä että kaikki oljenkorret käytetään, eikä ehkä ihan vielä ole sisäistänyt kuinka rankkoja nuo hoidot voivat olla. En ole ollenkaan varma kuinka pitkälle pystyn menemään.
No, tulipas pitkä vuodatus. Onnea hei plussanneille ja superisti tsemppiä kaikille! Käyn lueskelemassa täällä säännöllisesti, mutta aina en jaksa kirjoitella. Lähipiiriin on tietysti tupsahtanut juuri nyt uusia ihmisenalkuja, joten kaiken tämän tuskan keskellä olen koittanut lähestyä asiaa myös olemalla jatkuvasti miettimättä omaa surkeaa tilannetta. Viimeiseen saakka yritän olla katkeroitumatta, vaikka mielenterveys onkin jo vähän alkanut rakoilla
Huoh, on tämä semmoista tunteiden vuoristorataa. Syön nyt toista kiertoa letrozoleja ovulaation tueksi, ja ekassa letro-kierrossa olin jo varma että tärppäsi, mutta ilmeisesti sairastinkin vain jonkun lievän ja pitkän vatsapöpön . Nyt parhaillaan, kuten viime kierrossakin tähän aikaan, ihan hemmetin jäätävät oviskivut. Varsinkin nyt yrityksen aikana olen vältellyt kaikkia mahdollisia särkylääkkeitä, mutta tähän on pakko ottaa panacodia, muu ei auta. Meinaa lentää laatta ja lähteä jalat alta silkasta kivusta. Tässä kierrossa sivuoireena tulleet myös kuumat aallot. Olen luullut että se tarkoittaa jotain että vähän hikoiluttaa normaalia enemmän, mutta ilmeisesti se onkin tunne siitä että korventuu sisältä päin. Nice.
No, mutta seuraavassa kierrossa pääsen tarkempiin tutkimuksiin. Vähän jännittää se aukiolotutkimus, mutta ei kai se kauheasti voi sattua..? Muutenkin ahdistaa ajatus hoidoista, jotka ovat koko ajan lähempänä. Mies ei osaa oikein suhtautua, kun hän on sitä mieltä että kaikki oljenkorret käytetään, eikä ehkä ihan vielä ole sisäistänyt kuinka rankkoja nuo hoidot voivat olla. En ole ollenkaan varma kuinka pitkälle pystyn menemään.
No, tulipas pitkä vuodatus. Onnea hei plussanneille ja superisti tsemppiä kaikille! Käyn lueskelemassa täällä säännöllisesti, mutta aina en jaksa kirjoitella. Lähipiiriin on tietysti tupsahtanut juuri nyt uusia ihmisenalkuja, joten kaiken tämän tuskan keskellä olen koittanut lähestyä asiaa myös olemalla jatkuvasti miettimättä omaa surkeaa tilannetta. Viimeiseen saakka yritän olla katkeroitumatta, vaikka mielenterveys onkin jo vähän alkanut rakoilla