Kätilöt synnytyksistä: ylihoitaminen pois!

["jes"]

Kätilöt haluavat synnytyksestä luonnollisemman - pois ylihoitaminen! | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

mitäs mieltä? itse olen samaa mieltä.

 

[Ktlö]

[QUOTE="jes";28432934]Kätilöt haluavat synnytyksestä luonnollisemman - pois ylihoitaminen! | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

mitäs mieltä? itse olen samaa mieltä.[/QUOTE]

Itse olen yhden lapsen äiti ja kätilö joka synnytyssalissa työskentele. Puhun äitinä, haluan kyllä seuraavaakin synnytykseen ns. "Kaikki herkut" mitä on tarjolla

 

[rv38]

Itse olen sitä mieltä että jos joku lääkitystä tilanteessa kuin tilanteessa (enkä tarkoita ainoastaan synnytystä) kokee tarvitsevansa ja nykyaikainen lääketiede sen tarjoaa, niin parempi silloin ottaa kuin olla ottamatta. Jos joku haluaa kokea kivut (enkä tarkoita tässäkään ainoastaan synnytystä) luomuna niin antaa mennä mun puolesta. Hyvä että on vaihtoehtoja.

 

["jes"]

Itse olen yhden lapsen äiti ja kätilö joka synnytyssalissa työskentele. Puhun äitinä, haluan kyllä seuraavaakin synnytykseen ns. "Kaikki herkut" mitä on tarjolla

Oliko eka synnytys vaikea synnytys? Tuohan koskisi vain ns. matalan riskin synnyttäjiä. Minusta ihan hyvä idea kannustaa äitejä luonnollisempaan synnytykseen, muokkaamalla synnytyspaikkaa kodinomaisemmaksi. Sairaala on monelle hirvitys jo itsessään.

 

[rv38]

Itse haluan koko repertuaarin mitä on tarjottavana.

 

[Viikate]

Hyvältä kuulostaa

 

[Mörköäiti]

Itse olen yhden lapsen äiti ja kätilö joka synnytyssalissa työskentele. Puhun äitinä, haluan kyllä seuraavaakin synnytykseen ns. "Kaikki herkut" mitä on tarjolla

Mutta onko nykyisin synnytyssaleissa tarjolla "kaikkia herkkuja"? Onko esim. kaikille synnyttäjille amme ja vaihtoehtoisia kivunlievitysmenetelmiä? Usein virheellisesti kuvitellaan luonnonmukaisen synnytyksen tarkoittavan sitä, että äiti jätetään yksin kärsimään kipuja, vaikka sitä se ei tarkoita. Se tarkoittaa sitä, että on enemmän mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja synnyttää lääkkeettömästi, esim. HALUTESSAAN käyttää erilaisia lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä.

Ja kuten tuossakin todettiin, ettei synnytyksen luonnolliseen kulkuun puututtaisi TARPEETTOMASTI - ei siis ruvettaisi pistämään oksitosiinia suoneen ilman lääketieteellistä perustetta. Se, että vuoro on vaihtumassa ei esim. ole lääketieteellinen peruste. Eikä sellainen saisi olla ruuhkakaan - sairaanhoitopiirin on huolehdittava siitä, että synnytyksiin on riittävästi resursseja, kuten synnytyssaleja ja kätilöitä (eikä, kuten esim. HUS on tehnyt eli vähentänyt ruuhkaisen alueen resursseja ehtisestään!)

Itselleni esim. epiduraali, kaikenlaiset puudutteet ja erilaisiin piuhoihin kytkeminen ei ole "herkkujen tarjoamista", vaan kuulostaa tosi kamalalta skenaariolta. Olen synnyttänyt kaksi lasta ja varsinkin toisen kohdalla koin saavani kaikki mahdolliset herkut, kun käytössäni oli suihkun lisäksi amme, akupunktiota, vyöhyketerapiaa ja mahdollisuus valita itse synnytysasento. Minulla ei myöskään ollut piuhoja kiinni, vaan vauvan sydänääniä seurattiin langattomasti. Jos vielä synnytän, toivon saavani tällaisia herkkuja (olettaen toki, ettei ole lääketeiteellistä syytä evätä jotain niistä) - mutta valitettavasti kaikissa sairaaloissa ei ole, koska synnytyskulttuuri on niin medikalisoitunutta.

 

[Mörköäiti]

Itse olen sitä mieltä että jos joku lääkitystä tilanteessa kuin tilanteessa (enkä tarkoita ainoastaan synnytystä) kokee tarvitsevansa ja nykyaikainen lääketiede sen tarjoaa, niin parempi silloin ottaa kuin olla ottamatta. Jos joku haluaa kokea kivut (enkä tarkoita tässäkään ainoastaan synnytystä) luomuna niin antaa mennä mun puolesta. Hyvä että on vaihtoehtoja.

Luomusynnytys ei tarkoita sitä, etteikö olisi kivunlievitystä. Esim. amme on todella tehokas kivunlievittäjä. Epiduraalin saaminen on joka sairaalassa mahdollista, mutta esim. ammetta kaikille ei ole antaa - ja tämä on minusta aika suuri epäkohta.

 

["vieras"]

Mä en niinkään tarvitse sitä hoitamista, mutta mä haluan että joku vahtii mua ja kertoo että kaikki sujuu normaalisti! En halua että mut jätetään/unohdetaan miehen kanssa tunneiksi, ja sanotaan että voit soittaa kelloa jos tulee tarve mutta että täällä on tänään vähän kiirettä kun on 15 muutakin synnytystä...!

 

[Viikate]

Eihän tässä olla siirtymässä sairaalasta kotisaunaan keppi hampaiden välissä synnyttämään. Tarpeeton synnytyksen kulkuun puuttuminen lisää komplikaatioiden riskiä, esimerkkinä juurikin oksitosiinin antaminen synnyttäjälle vaikka avautuminen etenee normaalisti, rutiininomainen episiotomia, lääkkeellinen kivunlievitys ensisijaisena kivunhoitona ennen luonnonmukaisempien menetelmien kokeilemistakaan jne.

Itsekin pidän tärkeänä, että kaikki lääketieteen keinot ovat käytettävissä synnytyksen edetessä, jos niiden käyttö on tarpeellista.

 

[rv38]

Luomusynnytys ei tarkoita sitä, etteikö olisi kivunlievitystä. Esim. amme on todella tehokas kivunlievittäjä. Epiduraalin saaminen on joka sairaalassa mahdollista, mutta esim. ammetta kaikille ei ole antaa - ja tämä on minusta aika suuri epäkohta.

Aivan, tähän epäkohtaan saisi kyllä tulla parannus. Omassa viestissä luomulla(virheellisesti) tarkoitin kipujen kokemista ilman lääkeitä.

 

[Ktlö]

Luomusynnytys ei tarkoita sitä, etteikö olisi kivunlievitystä. Esim. amme on todella tehokas kivunlievittäjä. Epiduraalin saaminen on joka sairaalassa mahdollista, mutta esim. ammetta kaikille ei ole antaa - ja tämä on minusta aika suuri epäkohta.

Mielestäni on kurjaa väittää että oksitosiinia laitettaisiin vuoron vaihtumisen vuoksi, siksihän sairaalassa tehdään vuorotyötä että esim synnytykset voivat jatkua turvallisesti. Kätilöille ei ole suurtakaan merkitystä sillä, saadaanko lapsi oman vuoron aikana maailmaan, koska maailmaan se siltä joka tapauksessa saadaan tuo Amme asia on hieman hankala, kaikissa sairaaloissa sitä ei ole kaikille synnyttäjille ja niin tuskin koskaan tulee olemaankaan. Synnytyskokemus on tärkeä ja se on henkilökohtainen, mutta ei tässä maassa voida aina kaikkia miellyttää ja ottaa kaikki erilaiset halut ja toiveet huomioon, rajansa kaikella. Ajattelen ja toivon myös äitien ajattelevan niin että tärkeintä on että Suomessa synnytykset hoidetaan erittäin turvallisesti ja asianmukaisesti, eikö tärkeintä kuitenkin ole, että lapsi ja äiti voit hyvin ja synnytys sujuu turvallisesti? Suuri osa haluaisi section, kaikille sitä ei suunnitellusti tehdä, osa haluaa synnyttää luomuna, kaikille sitä ei voida suoda, mutta ei niitä lääkkeellisiä kivunlievitysmenetelmiä keneenkään väkisinkään tungeta. Ja jos joskus äidistä tuntuu ettei halua mitään kivunlievitystä ja näyttää ettei synnytys etene yhtään mihinkään kun tuleva äiti niin "lukossa" on syytä kipua helpottaa jotenkin, miten se silloin sitten onkin siinä paikassa ja siinä tilanteessa mahdollista

 

["..."]

Mun kätilöt tuntuivat haluavan viimeiseen asti alatiesynnytyksen molempien lasten kohdalla. Lapset olivat suuria ja onneksi toisen kohdalla sitten päästiinkin kiirelliseen sektioon. Ensimmäisen kohdalla arpia sitten paranneltiinkin kuukausitolkulla. En kyllä ala liputtamaan luonnollisuuden puolesta hinnalla millä hyvänsä, mikä jo mun kohdalla tuntui olevan meininki.

 

[Mörköäiti]

Mielestäni on kurjaa väittää että oksitosiinia laitettaisiin vuoron vaihtumisen vuoksi, siksihän sairaalassa tehdään vuorotyötä että esim synnytykset voivat jatkua turvallisesti. Kätilöille ei ole suurtakaan merkitystä sillä, saadaanko lapsi oman vuoron aikana maailmaan, koska maailmaan se siltä joka tapauksessa saadaan tuo Amme asia on hieman hankala, kaikissa sairaaloissa sitä ei ole kaikille synnyttäjille ja niin tuskin koskaan tulee olemaankaan.

Ei tietenkään tule olemaan, ei edes puolelle synnyttäjistä, jos kerran asenne on tuo. Esim. Tammisaaressa amme oli jokaisessa synnytyshuoneessa. Vertailun vuoksi jossain suuressa yliopistollisessa sairaalassa on vaikka 13 huonetta, joista yhdessä on amme. Jos halua olisi, voitaisiin ihan hyvin pyrkiä siihen, että amme olisi vaikka seitsemässä huoneessa. Näin niitä ammeita riittäisi useammalle - kaikkihan niitä eivät halua tai eivät voi lääketieteellisistä syistä käyttääkään.

Niin, en nyt väitä mitään siitä, laitetaanko oksitosiinia kuinka usein vuoron vaihtumisen vuoksi, mutta siitä on kyllä viitteitä, että oksitosiinia laitettaisiin myös muista kuin äidin tai vauvan vointiin liittyvistä syistä. Esim. kätilöt ovat esittäneet huolensa, että synnytysten liiallinen keskittyminen johtaa ruuhkiin, jolloin ihan hyvin eteneviä synnytyksiä saatetaan alkaa vauhdittaa oksitosiinilla, koska synnytyssali pitää saada nopeammin tyhjäksi.

Synnytyskokemus on tärkeä ja se on henkilökohtainen, mutta ei tässä maassa voida aina kaikkia miellyttää ja ottaa kaikki erilaiset halut ja toiveet huomioon, rajansa kaikella.

No, mihin se raja pitäisi sinun mielestäsi vetää? Kuulostaa aika pelottavalta, jos KÄTILÖ (oletko oikeasti???) vihjaa, että nimenomaan luonnonmukaiset kivunlievitysmenetelmät ovat "liiallista miellyttämistä". Luonnonmukaisissa kivunlievityksissä on monia melko halpoja ja täysin riskittömiä - on vain halusta kiinni, panostetaanko niiden käyttöön ja kätilöiden kouluttamiseen, jotta osaisivat niitä käyttää.

Ajattelen ja toivon myös äitien ajattelevan niin että tärkeintä on että Suomessa synnytykset hoidetaan erittäin turvallisesti ja asianmukaisesti, eikö tärkeintä kuitenkin ole, että lapsi ja äiti voit hyvin ja synnytys sujuu turvallisesti?

Mitä se tarkoittaa, että äiti voi hyvin? Sitäkö, että kätilö päättää äidin puolesta ja sitäkö vain, että kukaan ei kuole? Tottakai turvallisuus on tärkeää, mutta kun vaihtoehdot eivät uhkaa sitä turvallisuutta. Joskus jopa päinvastoin! Epiduraalissa on myös riskejä ja se voi joskus johtaa toimenpiteisiin, jotka taas ovat äidille ikäviä. Ja turhat toimenpiteet eivät suinkaan lisää sen enempää turvallisutta kuin synnytysmukavuutta (jos tuollaista sanaa voi käyttää).

Suuri osa haluaisi section, kaikille sitä ei suunnitellusti tehdä, osa haluaa synnyttää luomuna, kaikille sitä ei voida suoda, mutta ei niitä lääkkeellisiä kivunlievitysmenetelmiä keneenkään väkisinkään tungeta.

Aijaa, haluaako muka suuri osa sektion? Mahdatko olla kätilö, kun sinulla on tuollainen käsitys?

ja tuo lause "ei niitä kehenkään väkisin tungeta" osoittaa jo, että olet ihan ulalla siitä, mistä tässä puhutaan. Joo, eipä niitä väkisin laiteta. Mutta jos vaihtoehtona on se, ettei ole MITÄÄN tai että ottaa puudutteen, niin silloinhan puudutteen saattaa joutua "valitsemaan" tahtomattaan. En minäkään haluaisi synnyttää ilman kivunlievitystä, mutta todellakin haluaisin mieluummin jotain muita kuin puudutteita. Ja jos asenne on se, että "otatsä tän puudutteen vai synnytätkö ilman kivunlievitystä" niin eikö se ole nimenomaan lääkkeellisen synnytyksen tuputtamista? Hienovaraista painostamista ainakin, jos vaihtoehtoja ei ole.

Ja jos joskus äidistä tuntuu ettei halua mitään kivunlievitystä ja näyttää ettei synnytys etene yhtään mihinkään kun tuleva äiti niin "lukossa" on syytä kipua helpottaa jotenkin, miten se silloin sitten onkin siinä paikassa ja siinä tilanteessa mahdollista

Apua, toivottavasti et ole oikeasti kätilö, koska puhut nytkin ihan eri asiasta kuin minä. Niinpä, kipuun voi todellakin jäädä jumiin. Siksi olisi parempi, että niitä pehmeitäkin menetelmiä olisi. Esim. epiduraalia ei voi antaa liian aikaisin, mutta siinä vaiheessa voisi kuitenkin käyttää joitain lääkkeettömiä menetelmiä. Ja mikäli näitä lääkkeettömiä olisi tarjolla riittävän monenlaisia, voi olla että entistä useampi pärjäisi pitempään tai jopa kokonaan ilman puudutteita. Ja se taas vähentäisi tarvetta erilaisille toimenpiteille. Se vähentäisi jopa monen äidin kokemaa kivuntunnetta, koska apua olisi saatavilla aikaisemmin - kun nyt sitä epiduraalia saattaa joutua odottelemaan.

Missä sairaalassa sinä olet kätilönä?

 

["Jenis"]

Olen samaa mieltä. Lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja enemmän tarjolle, siitähän se lähtee.

 

["hmmm"]

Mä olisin myös toivonut lääkkeettömiä lievityksiä ehdottomasti, en vaan harmi vaan voinut niitä kauheasti käyttää kun olin sidottu sänkyyn. 9h kovien supistusten jälkeen (olivat nimittäin lääkkeellä aikaansaatuja eli kivuliaampia) pyysin epiduraalin koska olin todella loppu. Tai tarkemmin sanottuna lääkäri patisti ottamaan kun olin sen näköinen.
Jos olisin voinut valita, olisin ottanut suiihun/ammeen ja asennot käyttöön. Tietysti sillä ajatuksella että supistukset olisivat olleet luonnollisesti alkaneita, eli myös siedettävämpiä.

 

[luomuna synnyttänyt]

Mun mielestä kivunlievityksiä tyrkytetään liikaa. Kaikki lääkkeelliset kivunlievitykset vaikuttavat vauvaan. Mulle tyrkytettiin epiduraalia vaikka kipuja oli tosi vähän (supistuksia kuitenkin säännöllisesti). Onneksi kieltäidyin. Pari tuntia siitä oli vauva maailmassa eikä ne kivut mitenkään hirveitä ollut missään vaiheessa. Rentoutuminen ja kaurapussit riittivät mainiosti.

 

["vieras"]

Tätä samaa jankkausta kivunlievityksen käytöstä synnytyksistä on käyty toistakymmentä vuotta, ja edelleenkään kätilöt eivät päätä esimerkiksi epiduraalista, vaan lääkärit. Ja lääkäreiden kanta on, yhtä kauan kuin tätä keskustelua käyty, se että kivunlievitys tekee synnytyksestä turvallisemman ja on perusteltua.

 

[nk]

Eihän tässä olla siirtymässä sairaalasta kotisaunaan keppi hampaiden välissä synnyttämään. Tarpeeton synnytyksen kulkuun puuttuminen lisää komplikaatioiden riskiä, esimerkkinä juurikin oksitosiinin antaminen synnyttäjälle vaikka avautuminen etenee normaalisti, rutiininomainen episiotomia, lääkkeellinen kivunlievitys ensisijaisena kivunhoitona ennen luonnonmukaisempien menetelmien kokeilemistakaan jne.

Itsekin pidän tärkeänä, että kaikki lääketieteen keinot ovat käytettävissä synnytyksen edetessä, jos niiden käyttö on tarpeellista.

Nimenomaan näin. Lääkkeellinen puuttuminen synnytykseen tekee yleensä vain toimenpidekierteen; 1. toimenpide johtaa toiseen toimenpiteeseen ja sitä seuraavaan. Lopulta ollaan siinä tilanteessa että jopa äidin että vauvan hyvinvointi on vaaraantunut ylihoitamisella. Myös äiti ei koe synnytystä omana synnytyksenä vaan se on lääkärin ja kätilön manipuloima synnytys missä synnyttäjän keho ei pääse toimimaan sille luontaisella tavalla.

Näiden sijaan olisi tärkeämpää inhimillinen tuki kätilöltä äidille. Se on toki aina helpompaa käydä lääkekaapilla tai soitella anestesialääkärille kun olla läsnä synnyttäjän kanssa; kuunnella, tukea, kannustaa ja ohjeista häntä - mikä on varmasti työläämpi vaihtoehto. Mutta jos ajatellaan mikä on äidin ja lapsen kannalta turvallisin ja vähemmän riskejä ja komplikaatioita aiheuttava niin se on tuo inhimillinen tuki. Monessa muussa yhteydessä on tutkittu että henkinen tuki on usein tehokkaampi hoitomuoto kuin lääkkeellinen, toki näitä voidaan käyttää rinnankin, mutta monesta turhasta lääkkeellisestä hoidosta voisi luopua jos olisi henkistä tukea.

 

["jes"]

Katsoin kerran sellaista dokkaria joka oli kuvattu englannin sairaalassa. Siellä oli oikein vanhan ajan kätilöitä, ne vietti siellä huoneessa synnyttäjän kanssa aikaa lähes koko synnytyksen ajan. Möyhivät tyynyjä, seuraili monitoreja, jutteli mukavia, kertoi synnytyksen kulusta jne....

Oma synnytyskokemus oli se että kätilö oli ihan mukava ja ok, mutta jäi TODELLA etäiseksi. Ihan vieras ihminen siinä kävi muutaman kerran kurkkaamassa huoneessa, muuten käski soittaa kelloa jos jotain tulee... hävisi sitten kuin pieru saharaan ja minä mietin siellä huoneessa monesti että syntyykö se nyt vai mitä tämä on. Mies valkosena vieressä. Tuli vähän jopa sellainen olo että vaivaan, kun soitti kelloa ja kätilö tuli tarkistamaan, ja sanoi että tässä nyt vaan kestää kuule, semmosta se on. Mutta eihän ainakaan ensisynnyttäjä voi tietää kaikkea.... Ponnistusvaiheessa kätilö koppas vauvan, kursi mut kokoon ja taas hävisi jonnekkin parin tunnin päästä se tuli kärräämään mut toiselle osastolle pikaisesti.

 

["poikia3"]

Niinpä, kipuun voi todellakin jäädä jumiin. Siksi olisi parempi, että niitä pehmeitäkin menetelmiä olisi. Esim. epiduraalia ei voi antaa liian aikaisin, mutta siinä vaiheessa voisi kuitenkin käyttää joitain lääkkeettömiä menetelmiä. Ja mikäli näitä lääkkeettömiä olisi tarjolla riittävän monenlaisia, voi olla että entistä useampi pärjäisi pitempään tai jopa kokonaan ilman puudutteita. Ja se taas vähentäisi tarvetta erilaisille toimenpiteille. Se vähentäisi jopa monen äidin kokemaa kivuntunnetta, koska apua olisi saatavilla aikaisemmin - kun nyt sitä epiduraalia saattaa joutua odottelemaan.

Missä sairaalassa sinä olet kätilönä?

Mä voin ihan omasta kokemuksestani kertoa, että kipuun todellakin voi jäädä jumiin. Voi jäädä jumiin tilanteessa, jossa sille ei mahda mitään. Mulla on ikäväksini molemmat alatiesynnytykset olleet sellaisia, että mut on komennettu sänkyyn vauvan sydänäänien romahduksen vuoksi. Ekalla kerralla syyksi paljastui napanuora, joka oli kolme kertaa vauvan kaulan ympärillä, toisella kerralla napanuorassa oli iso solmu.

Mulla ekalla kerralla synnytyksen eteneminen pysähtyi sen kivun vuoksi. Sängyllä käytettäviä luonnollisia kivunlievityksiä on todella vähän. Ilokaasusta meni vain pää sekaisin, mutta epiduraali armahti, helpotus oli suuri, kun sain jopa nukutuksi vähän.

Toisella kerralla hoin koko ajan hengitä, hengitä, hengitä, kun kipu oli kova. Olin niin kipeä, että epiduraalista huolimatta en kyennyt enää käätymään kyljeltäni ponnistamaan selälleni. Mutta epiduraali vei pahimman kivun kuitenkin pois.

Ymmärrän erittäin hyvin kätilön pointin, on ihmisiä, jotka päättävät selvitä luonnollisilla kivunlievityskeinoilla, mutta aina tämä ei kaikilta onnistu. Ja sitten ollaan lukossa, kun on päätetty, ettei mitään lääkkeitä käytetä. piste.

Itse olisin mieluusti käyttänyt ammetta kivunlievityskeinona, mulla se ei kummallakaan kerralla olisi ollut mahdollista. Silti toivon, että niitä vaihtoehtoja tarjotaan. Mutta toivoisin myös, että jokainen ymmärtää myös sen, että synnytyksessä voi sattua mitä tahansa - ja ettei rajaisi yhtään mitään ehdottomasti pois.

 

[Viikate]

Nimenomaan näin. Lääkkeellinen puuttuminen synnytykseen tekee yleensä vain toimenpidekierteen; 1. toimenpide johtaa toiseen toimenpiteeseen ja sitä seuraavaan. Lopulta ollaan siinä tilanteessa että jopa äidin että vauvan hyvinvointi on vaaraantunut ylihoitamisella. Myös äiti ei koe synnytystä omana synnytyksenä vaan se on lääkärin ja kätilön manipuloima synnytys missä synnyttäjän keho ei pääse toimimaan sille luontaisella tavalla.

Näiden sijaan olisi tärkeämpää inhimillinen tuki kätilöltä äidille. Se on toki aina helpompaa käydä lääkekaapilla tai soitella anestesialääkärille kun olla läsnä synnyttäjän kanssa; kuunnella, tukea, kannustaa ja ohjeista häntä - mikä on varmasti työläämpi vaihtoehto. Mutta jos ajatellaan mikä on äidin ja lapsen kannalta turvallisin ja vähemmän riskejä ja komplikaatioita aiheuttava niin se on tuo inhimillinen tuki. Monessa muussa yhteydessä on tutkittu että henkinen tuki on usein tehokkaampi hoitomuoto kuin lääkkeellinen, toki näitä voidaan käyttää rinnankin, mutta monesta turhasta lääkkeellisestä hoidosta voisi luopua jos olisi henkistä tukea.

Ehdottomasti samaa mieltä
Itselläni on takana kolme synnytystä, joista kaksi oli runsaasti medikalisoituja ja kätilön ja lääkärin ohjaamia sekä komplisoituja. Oksitosiinia tuupattiin ensimmäisessä synnytyksessä, vaikka avautuminen oli täysin normaalia ensisynnyttäjälle ja kivut hallinnassa. Oksitosiini voimisti tuskia todella tuntuvasti, avautuminen tosin ei nopeutunut nimeksikään. Voimakkaat kivut saivat kätilön suosittelemaan johtopuudutusta. Epiduraalin vaikutus tuntui vielä ponnistusvaiheessa enkä tuntenut ponnistamisen tarvetta, ponnistinkin luultavasti aivan väärin koko alavartalon ollessa lähes turta. Lopulta vauva syntyi imukupin avituksella. Olen hyvin varma siitä, että kaikki olisi mennyt toisin, jos synnytyksen kulkuun ei olisi lähdetty lääkkein puuttumaan.

Kolmas synnytykseni oli sanalla sanoen ihana. Kätilöllä oli aikaa paneutua kivunlievitykseen eri asentojen, hengitystekniikan, hieronnan ja kylvyn avulla ja antaa hyvin tärkeää henkistä tukea lääkkeellistä kivunlievitystä ei tarvittu ollenkaan ja minulla oli jatkuvasti vahva tunne siitä, että hallitsen tilanteen täydellisesti ja osaan vaistomaisesti ohjata kehoani synnyttämään.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="poikia3";28433660]Mä voin ihan omasta kokemuksestani kertoa, että kipuun todellakin voi jäädä jumiin. Voi jäädä jumiin tilanteessa, jossa sille ei mahda mitään. Mulla on ikäväksini molemmat alatiesynnytykset olleet sellaisia, että mut on komennettu sänkyyn vauvan sydänäänien romahduksen vuoksi. Ekalla kerralla syyksi paljastui napanuora, joka oli kolme kertaa vauvan kaulan ympärillä, toisella kerralla napanuorassa oli iso solmu.

Mulla ekalla kerralla synnytyksen eteneminen pysähtyi sen kivun vuoksi. Sängyllä käytettäviä luonnollisia kivunlievityksiä on todella vähän. Ilokaasusta meni vain pää sekaisin, mutta epiduraali armahti, helpotus oli suuri, kun sain jopa nukutuksi vähän.

Toisella kerralla hoin koko ajan hengitä, hengitä, hengitä, kun kipu oli kova. Olin niin kipeä, että epiduraalista huolimatta en kyennyt enää käätymään kyljeltäni ponnistamaan selälleni. Mutta epiduraali vei pahimman kivun kuitenkin pois.

Ymmärrän erittäin hyvin kätilön pointin, on ihmisiä, jotka päättävät selvitä luonnollisilla kivunlievityskeinoilla, mutta aina tämä ei kaikilta onnistu. Ja sitten ollaan lukossa, kun on päätetty, ettei mitään lääkkeitä käytetä. piste.

Itse olisin mieluusti käyttänyt ammetta kivunlievityskeinona, mulla se ei kummallakaan kerralla olisi ollut mahdollista. Silti toivon, että niitä vaihtoehtoja tarjotaan. Mutta toivoisin myös, että jokainen ymmärtää myös sen, että synnytyksessä voi sattua mitä tahansa - ja ettei rajaisi yhtään mitään ehdottomasti pois.[/QUOTE]

No mites tämä keskustelu nyt tällaiseksi meni - kuten aiemmin kirjoitin, joka sairaalasta saa kyllä epiduraalin. Itselleni se oli juuri tuollainen "viimeinen vaihtoehto", eräänlainen hätävara. Jota en sitten tarvinnut. Yleensä ei ole ongelma, että synnyttäjä rajaisi epiduraalin pois, vaan sairaala on rajannut ne vaihtoehtoiset, lääkkeettömät pois.

Miksi muuten olisi pitänyt kääntyä kyljeltä selälleen ponnistamaan? Kysyn mielenkiinnosta - koska luulisi, että ponnistaminen olisi kyljellään helpompaa. Toki en tilannetta tiedä eli en siis ota mitenkään kantaa, ja mietinkin että oliko siinä tilanteessa jotain, mikä vaati selällään oloa?

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";28433579]Tätä samaa jankkausta kivunlievityksen käytöstä synnytyksistä on käyty toistakymmentä vuotta, ja edelleenkään kätilöt eivät päätä esimerkiksi epiduraalista, vaan lääkärit. Ja lääkäreiden kanta on, yhtä kauan kuin tätä keskustelua käyty, se että kivunlievitys tekee synnytyksestä turvallisemman ja on perusteltua.[/QUOTE]

Millä lailla epiduraali tekee synnytyksestä turvallisemman?

Mutta alunperinhän lääkärit halusivatkin synnytyksestä lääkärivetoisen, ja usein lääkärit (kuulemma, näin kertoi eräs tuntemani kätilö) suhtautuvat kielteisesti kaikkiin ammeisiin yms. Kätilöliitto sitten onkin usein eri linjoilla.

 

["vieras"]

[QUOTE="jes";28432960]Oliko eka synnytys vaikea synnytys? Tuohan koskisi vain ns. matalan riskin synnyttäjiä. Minusta ihan hyvä idea kannustaa äitejä luonnollisempaan synnytykseen, muokkaamalla synnytyspaikkaa kodinomaisemmaksi. Sairaala on monelle hirvitys jo itsessään.[/QUOTE]

Minusta tuo kuulostaa hyvältä, itse olen niitä joita sairaalassa oleminen ahdistaa.