Kateus ystävän raskaudesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kateus:(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kateus:(

Vieras
Tuntuu niin pahalla olla kateellinen hyvälle ystävälle, joka odottaa esikoistaan. Lapsi ei ole suuniteltu.
Olen nyt reilun viikon "tyhjentänyt" tuulimunaa, joka oli toivottu. Onneksi on esikoinen kuitenkin..

Ystävä ilmoitti lasketun aikansa, ja se on neljä päivää myöhemmin kun meillä olisi ollut.

Miten eroon tästä kateudesta, onko kenelläkään ollut samanlaista tilannetta?
 
Pahoitteluni tuulimunasta. Se on kyllä rankka juttu, kun ensin on onnensa kukkuloilla ja sitten viedään matto alta.

Itselläni kävi ikävästi ensimmäistä lasta odottaessani. En osaa sanoa olinko kateellinen samaan aikaan raskautuneille, joita lähipiirissä oli kaksi. Mutta edelleenkin usean vuoden jälkeen, mietin, että tämän ikäinen oma esikkoni olisi, jos hän olisi syntynyt. Tai joskus aina mietin, kun poikamme kaveri, joka on syntynyt lähes päivälleen keskenmenneemme laskettuna aikana, että tuon kokoinen lapsemme olisi.

Meille syntyi siis yksi lapsi vuosi keskenmenon jälkeen. Mutta kakkosta ei sitten olekaan ilmaantunut, vaikka olisin halunnut kaksi lasta. Erityisesti minua joskus itkettää nähdä vuoden ikäerolla olevat veljekset.

Mutta kateellinen en ole, vain haikea. Uskoisin, että sinäkin tulet iloitsemaan ystäväsi kanssa hänen lapsestaan, vaikka se muistuttaakin aina välillä omasta menetyksestäsi.
 
Täällä ei ap kannata kertoa tällaisia asioita, kohta on joukko vihaisia mammoja kivittämässä sinua virtuaalisesti, koska "ei se ystävän raskaus sulta oo pois!!!111"
Menetettyä lasta ei saa surra eikä ainakaan keskenmenoa tai tuulimunaa, lapsettomuudesta puhumattakaan.
 
Pahoittelut kokemastasi :(

Tulin itse hoidoilla raskaaksi monen vuoden yrittämisen jälkeen. Raskaus todettiin keskeytyneeksi viikolla 7+ jotain. Menin tyhjennykseen ja noin 1kk myöhemmin sain kuulla erään ystäväni odottavan toista lastaan. LAt olisivat olleet viikon erolla.

Tulin seuraavasta hoidosta uudestaan raskaaksi ja yksi parhaista ystävistäni alkoi odottaankolmattaansamaan aikaan. Sanomattakinselvää, että mun odotusmeni kesken, hänen jatkui. Koska kyseessä oli hyvä ystävä, joka tiesi tilanteemme tasan tarkkaan, päätin olla rehellinen. Sanoin, että olen onnellinen heidän puolestaan, mutta tarvin nyt hetken aikaa sulatella tätä kaikkea. Pyysin, että hän ei loukkaantuisi, mutta lupasin ymmärtää, jos kokee niin. Ystävä sanoi ymmärtävänsä ja aloitimme "hiljaisuuden" välillämme.
Kyselin kerran kuulumisia odotuksesta viestillä, mm. että onko ollut jo ultrassa ja onko kaikki hyvin. Hänen raskautensa ollessa noin puolenvälin paremmalla puolen, otin yhteyttä. Puhuimme pitkään puhelimessa ja kerroin olevani tosi onnellinen heidän puolestaan, mutta oma olo oli vaatinut etäisyyttä. Sovimme tapaavamme, näimme ja kaikki oli kuin ennen. Meitä pyydettiin lapsen synnyttyä kummeiksikin ja suostuimme ilomielin. Alle vuoden kuluttua mekin saimme vihdoin kauan kaivatun esikoisemme.

Suosittelen siis rehellisyyttä. Kerro olevasi onnellinen heidän puolestaan, mutta sano, että oma menetys tuntuu nyt niin kipeältä, että haluat ottaa hiukan aikaa itsellesi ja palaat asiaan myöhemmin. Tosi ystävä ymmärtää kyllä :)
 
Mulla on kokemusta siitä, että pari menetyksen kokenutta (mutta lapsia kuitenkin saaneina) ovat minulle kateellisia raskaudestani.

Se ilmeni toisen ystävän kohdalla niin, että hän alkoi heti "varoitella" toisen raskauden ja synnytyksen haitoista, siitä miten kroppa menee pilalle ja muuta tosi kannustavaa! En edes noteerannut noita kommentteja sillä näin sen kateuden ihan hänen lävitseen.

Toinen kaverini taas alkoi pelotella, että mitä vain voi tapahtua ja älä nyt vielä innostu, kun se on noin alussa.

Musta olisi ollut parempi, että ystäväni olisivat HETI kertoneet mistä kenkä puristaa, ettei mun tarvitsis kuunnella piilov*ttuilua kun elän elämäni onnellisinta aikaa.

Olen kärsivällinen luonne ja ymmärrän kyllä myös ne kateuden tunteet, kun toiselle tapahtuu juuri se asia, jonka haluaisi itselleen tapahtuvan.

Eli olkaa siis kavereillenne rehellisiä! :)
 
Ensimmäisen raskauden kanssa sama juttu, eli kaverin kanssa lasketut ajat parin päivän sisään ja oma raskauteni meni kesken.

Kyllähän se alkuun ahdisti, toisaalta tieto siitä että oma raskaus alkoi ensimmäisestä kierrosta lisäsi uskoa siihen että kyllä mekin se lapsi vielä saadaan. No, 4,5kk myöhemmin meillekin sitten syntyi se vauva ja uuden raskauden myötä tuo keskenmeno "unohtui". Kaverin vauvan syntyessään en enää tuntenut edes haikeutta siitä että meilläkin pitäisi jo olla se vauva.

Toisaalta muutamaa kuukautta aiemmin yksi läheinen oli saanut keskenmenon ja puolisen vuotta aiemmin toinen kaveri päätyi keskeytykseen sikiön vammojen takia eli ei ollut ihan vieras juttu ettei raskaudet aina mene niin kuin toivoisi. Myös näistä perheistä kumpikin kerkesi saada vauvan ennen meitä mikä vahvisti myös uskoa uuteen raskauteen.

Pahoittelut tuulimunasta ja toivottavasti tekin saatte sen vauvan pian!
 
Aika parantaa!
Näin voin sanoa, keskeytyneen keskenmenon kaikkine toimenpiteineen kokeneena, samanikäisen pojan kummina olen ollut jo tosiaan 3 vuotta ja vähän päälle. Ei satu enää, enkä edes mieti, että mullakin pitäisi olla tuon ikäinen lapsi...
 
Kateus, katkeruus, viha... on raskaita tunteita. Minä menetin lapsen rv40 ja ympärillä ystävät sai pitää lapset. Ystävyys katkesi. Minulla oli liian raskasta. Onneksi sain elävän lapsen ja toisenkin. -Se kellä onni on, se onnen kätkekööt- ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ätinävoisolla;29661520:
Kateus, katkeruus, viha... on raskaita tunteita. Minä menetin lapsen rv40 ja ympärillä ystävät sai pitää lapset. Ystävyys katkesi. Minulla oli liian raskasta. Onneksi sain elävän lapsen ja toisenkin. -Se kellä onni on, se onnen kätkekööt- ;)

Mitä tarkoitat, onnen kätkekööt? Eikö ystäväsi olisi saaneet olla onnellisia lapsistaan? Vai miten?
 
Tiedän miltä susta tuntuu. Mulla raskaus meni kesken rv 19, molemmat sisarukseni saivat lapset siihen aikaan milloin meidänkin lapsen olis pitäny syntyä. Sillon tuntu että kaikki muut on raskaana paitsi minä, kaikilla muilla raskaus onnistu.
Lopulta meilläkin onnisti, nyt lapsi 5kk
 

Yhteistyössä