Kuulostaa tutulta! Olen myös kolmen äiti, 7v, 5 v ja 1v ja isovanhemmat yli 200 km päässä. Mieheni puolella on enää mummu joka on jo 75- vuotias ja ei voi nostella vaippaikäistä. Muutenkaan hän ei miehensä kuoleman jälkeen oikein halua käyttää julkisia kulkuneuvoja, kun on koko ikänsä päässyt omalla autolla (miehensä kuljettamana) ovelta ovelle. Omalla puolellani vanhempani ovat myös noin 200 km päässä, yli 60 vuotiaita eläkeläisiä. He pitävät kyllä lapsistamme, mutta kokevat ajomatkan rankkana. Oma vuodekkin kun on kuulemma niin hyvä. Lisäksi kesällä täytyy päästä jokapäiväiselle pyörälenkille ja talvella hiihtämään. Kyllähän ne harrastukset täälläkin onnistuisivat, mutta he vain ovat omassa kodissaan viihtyviä tyyppejä. Olemme muuttanet kolme vuotta sitten tälle paikkakunnalle, joten suhteiden luominen on vienyt oman aikansa. Pääosin pärjäämme omin voimin, mieheni järjetää joskus töitään, mutta olen tottunut käymään kaikkien lasten kanssa esim. silmäpolilla tutkimuksissa, jotka kestivät 2 tuntia. Kaikkiaan meillä on mieheni kanssa nykyisin vuodessa 2-5 vapaailtaa. Tietysti asia helpottuu, kun nuorimmainen kasvaa ja yökyläilyt ystäväperheissä onnistuvat paremmin. Muutaman kerran olemme ystäväperheiden kanssa vuorotelleet lastenhoidossa. Joka kerta kuitenkin on tosi kova miettiminen, miten menomme järjestäisimme. Arkirutiinit olen tottunut tekemään lasten kanssa: neuvolat, hammaslääkärit, lääkärit, kouluun tutustumiset... Ulkopuolisiin hoitajiin en ole vielä turvautunut. Joku ajattelee että olen... kun en halua antaa lapsiani täysin vieraan hoitoon. Haluan tuntea ja tietää ihmisen, joka lapsiani hoitaa. Haluan, että hoitajalla ja lapsillani "synkkaa". Mieluummin sitten odotan muutaman vuoden, kunnes kaikki sujuu paremmin. Olisi se kiva, kun olisi isovanhemmat lähempänä, syksylläkin olisi kiva konsertti tiedossa, mutta... Ihan turha on kuvitella esimerkiksi, että saisin vanhempani hoitamaan lapsiani viikon tai kahden välein. Kerran kuussakin on liikaa. Pikkujoulu kun on tiedossa marraskuussa, niin ei voi siis kuvitellakaaan muuta menoa ainakaan vanhempieni varaan marraskuuksi. Aikansa kutakin! Lapset ovat ihania, mutta täytyy koettaa myös joskus löytää se pieni aika itselle ja pieni aika miehelle ja itselleen, niin jaksaa taas paremmin. Voimia sinulle! Ehkä sinua lohduttaa tieto, että et ole ainoa joka painiskelee lastenhoitopulmien kanssa.