Kateellinen ystävälle, joka saa taas uuden vauvan... :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surusilmä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surusilmä

Vieras
Meillä on kaksi lasta, erittäin toivottua ja haluttua, iältään 6v ja 2v. Olisin itse toivonut enemmänkin lapsia mutta mies sanoi toisen syntymän jälkeen ettei hän halua sittenkään enempää vaan toivoo meidän keskittyvän seuraavaksi muihin juttuihin. Olen avoimesti puhunut kaikille ja kaikkialla jo vuosia haluavani suurperheen, nyt ne unelmat ovat jäässä.

Tunnen suurta kateutta ystävääni kohtaan, jolla on jo viisi lasta ja nyt sain kuulla että kuudetta laittavat alulle. Hänen nuorimpansa on vasta 7kk ja nyt hän saa taas kokea ihanan raskauden ja vauva-ajan uudestaan. Tietenkään se, että toinen saa lisää lapsia ei ole minulta pois, on vain kauhean vaikea olla onnellinen hänen puolestaan ja iloita uudesta vauvasta kun toivoisi samaa itselleenkin, lisää vauvoja perheeseen.

Aikoinaan kun mieheni kanssa menimme yhteen hänkin oli sitä mieltä, että lapsia saa tulla kuin on tullakseen. Nyt on mieli muuttunut ja tunne itseni petetyksi tämän suhteen vaikka toki olen sitä mieltä, että ei vastoin toisen tahtoakaan niitä lapsia voi alkaa tekemään...
 
Meillä sama tilanne. Tunnen oloni hyväksikäytetyksi ja petetyksi ja huijatuksi. Minä halusin ison perheen ja valitsin mieheni sillä perustein, että hänellä oli samat tulevaisuudennäkymät... Nyt tuntuu, kuin olisi vedetty matto jalkojen alta. Lapsenkaipuuni on ihan hirveä ja minä valitan joka päivä siitä, miten minä vielä haluaisin lisää lapsia. Mies saa mun puolesta suksia helvettiin jollei jaksa kuunnella. En minä tässä lupauksiani pettänyt!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hanna:
Mikä on se "muu juttu", mihin miehesi haluaa nyt/tulevaisuudessa keskittyä?

Matkusteluun, harrastamiseen, töihin, ystävien tapaamisiin, mökin remontoimiseen jne. Mieheni mielestä vauva-aika on niin raskasta ja sitoo kotiin, että nyt kun lapset vähän isompia niin voidaan mennä ja tehdä vapaammin.

Ristiriitaista tässä on se, että minua lapset on aina sitounut enemmän, mies on saannut luoda uraa harrastaa, mennä ja tehdä (mutta ei ole halunnut vaan viettää aikaansa mahdollisimman paljon perheen kanssa) ja minä olen todella nauttinut kotona olemisesta. Voisin hyvin jäädä kotiäidiksi taas, työelämä ei kiehdo yhtään niin paljon kuin omien lasten kanssa kotona oleminen ja pienen vauvan äitiys.

 
sama täällä. mulla on sekundaarinen lapsettomuus ja tutut vaan kysyy että koska teille sitten tulee lapsia lisää? ihan kun mä itse en haluaisi niitä! jokaisella kaverilla on jo ainakin 3 lasta,minäkin haluaisin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Hanna:
Mikä on se "muu juttu", mihin miehesi haluaa nyt/tulevaisuudessa keskittyä?

Matkusteluun, harrastamiseen, töihin, ystävien tapaamisiin, mökin remontoimiseen jne. Mieheni mielestä vauva-aika on niin raskasta ja sitoo kotiin, että nyt kun lapset vähän isompia niin voidaan mennä ja tehdä vapaammin.

Ristiriitaista tässä on se, että minua lapset on aina sitounut enemmän, mies on saannut luoda uraa harrastaa, mennä ja tehdä (mutta ei ole halunnut vaan viettää aikaansa mahdollisimman paljon perheen kanssa) ja minä olen todella nauttinut kotona olemisesta. Voisin hyvin jäädä kotiäidiksi taas, työelämä ei kiehdo yhtään niin paljon kuin omien lasten kanssa kotona oleminen ja pienen vauvan äitiys.

No miksi et valinnut sellaista miestä, jolla on enemmän samankaltaiset arvot ja toiveet kuin sinulla?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ristiriitaista tässä on se, että minua lapset on aina sitounut enemmän, mies on saannut luoda uraa harrastaa, mennä ja tehdä (mutta ei ole halunnut vaan viettää aikaansa mahdollisimman paljon perheen kanssa) ja minä olen todella nauttinut kotona olemisesta.


Mutta jos mies haluaisi tehdä tuota kaikkea sinun kanssasi, muttei voi, koska vauva sitoo sinut.
Kyllä se vauva-aika voi yllättää myös negatiivisesti, itsekin halusin aikoinaan viisi lasta, mutta ensimmäisen jälkeen olin sitä mieltä ettei lisää tule. Niin negatiivinen yllätys se vauva-aika oli.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Hanna:
Mikä on se "muu juttu", mihin miehesi haluaa nyt/tulevaisuudessa keskittyä?

Matkusteluun, harrastamiseen, töihin, ystävien tapaamisiin, mökin remontoimiseen jne. Mieheni mielestä vauva-aika on niin raskasta ja sitoo kotiin, että nyt kun lapset vähän isompia niin voidaan mennä ja tehdä vapaammin.

Ristiriitaista tässä on se, että minua lapset on aina sitounut enemmän, mies on saannut luoda uraa harrastaa, mennä ja tehdä (mutta ei ole halunnut vaan viettää aikaansa mahdollisimman paljon perheen kanssa) ja minä olen todella nauttinut kotona olemisesta. Voisin hyvin jäädä kotiäidiksi taas, työelämä ei kiehdo yhtään niin paljon kuin omien lasten kanssa kotona oleminen ja pienen vauvan äitiys.


No miksi et valinnut sellaista miestä, jolla on enemmän samankaltaiset arvot ja toiveet kuin sinulla?

Mutta minähän valitsin! Olemme olleet kymmenen vuota yhdessä ja siinä vaiheessa kun tapasimme, oli arvot ja toiveet ihan samanlaiset. Miehen mieli on muuttunut vasta myöhemmin, hän ehkä koki vauva-ajan raskaampana kuin etukäteen kuvittelikaan. Tämä stoppi vauvahaaveille tuli vasta toisen synnyttyä, en näe järkeä tässä vaiheessa alkaa miestä vaihtamaankaan vaikka asia kaivelee pahasti. Lapsille hän on kuitenkin hyvä isä ja minulle rakas puoliso...
 
Oikeasti, lapsettomana ei voi vielä tietää millaista on vauva-arki. Moni haaveilee useasta lapsesta mutta päätyykin vähempään sitten kun kokemusta vauvan kanssa elämisestä tulee. Ihan inhimillistä että toiveet lapsiluvusta muuttuu. Samalla tavalla myös kiinnostuksen kohteet muuttuvat elämän myötä. Teillähän on jo lapsia, joita molemmat varmasti rakastatte, joten ei voi puhua että miehellä olisi täysin eri arvot kuin sinulla. Tehkää kompromissi jos pystytte.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ristiriitaista tässä on se, että minua lapset on aina sitounut enemmän, mies on saannut luoda uraa harrastaa, mennä ja tehdä (mutta ei ole halunnut vaan viettää aikaansa mahdollisimman paljon perheen kanssa) ja minä olen todella nauttinut kotona olemisesta.


Mutta jos mies haluaisi tehdä tuota kaikkea sinun kanssasi, muttei voi, koska vauva sitoo sinut.
Kyllä se vauva-aika voi yllättää myös negatiivisesti, itsekin halusin aikoinaan viisi lasta, mutta ensimmäisen jälkeen olin sitä mieltä ettei lisää tule. Niin negatiivinen yllätys se vauva-aika oli.

Näinhän tämä on ja saan olla onnellinen, että mies on kaikin muun puolin hyvä ja rakastava puoliso sekä hyvä isä meidän jo olemassa oleville lapsille. Täytyy vaan antaa ajan kulua, ehkä ne vauvahaaveet minunkin päästäni tässä haihtuu... *huokaus*

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Hanna:
Mikä on se "muu juttu", mihin miehesi haluaa nyt/tulevaisuudessa keskittyä?

Matkusteluun, harrastamiseen, töihin, ystävien tapaamisiin, mökin remontoimiseen jne. Mieheni mielestä vauva-aika on niin raskasta ja sitoo kotiin, että nyt kun lapset vähän isompia niin voidaan mennä ja tehdä vapaammin.

Ristiriitaista tässä on se, että minua lapset on aina sitounut enemmän, mies on saannut luoda uraa harrastaa, mennä ja tehdä (mutta ei ole halunnut vaan viettää aikaansa mahdollisimman paljon perheen kanssa) ja minä olen todella nauttinut kotona olemisesta. Voisin hyvin jäädä kotiäidiksi taas, työelämä ei kiehdo yhtään niin paljon kuin omien lasten kanssa kotona oleminen ja pienen vauvan äitiys.


No miksi et valinnut sellaista miestä, jolla on enemmän samankaltaiset arvot ja toiveet kuin sinulla?

Mutta minähän valitsin! Olemme olleet kymmenen vuota yhdessä ja siinä vaiheessa kun tapasimme, oli arvot ja toiveet ihan samanlaiset. Miehen mieli on muuttunut vasta myöhemmin, hän ehkä koki vauva-ajan raskaampana kuin etukäteen kuvittelikaan. Tämä stoppi vauvahaaveille tuli vasta toisen synnyttyä, en näe järkeä tässä vaiheessa alkaa miestä vaihtamaankaan vaikka asia kaivelee pahasti. Lapsille hän on kuitenkin hyvä isä ja minulle rakas puoliso...

No jos teillä kuitenkin on asiat hyvin, niin miksi et voi olla tyytyväinen? Sinulla on kuitenkin kaksi lasta ja asiat ilmeisesti muutenkin kunnossa? Ehkä voisitte harrastaa miehen kanssa yhdessä, näkisit vähän muutakin... Voisit yllättyä positiivisesti :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja xx:
Oikeasti, lapsettomana ei voi vielä tietää millaista on vauva-arki. Moni haaveilee useasta lapsesta mutta päätyykin vähempään sitten kun kokemusta vauvan kanssa elämisestä tulee. Ihan inhimillistä että toiveet lapsiluvusta muuttuu. Samalla tavalla myös kiinnostuksen kohteet muuttuvat elämän myötä. Teillähän on jo lapsia, joita molemmat varmasti rakastatte, joten ei voi puhua että miehellä olisi täysin eri arvot kuin sinulla. Tehkää kompromissi jos pystytte.

Näinhän se on. Itse yllätyin postiivisesti siitä, kuinka hyvin viihdyin kotona kun etukäteen kuvittelin että lähden töihin kun vauva täyttää vuoden, ajattelin ettei pää ketä kotona olemista. Yllätys olikin etten kaivannut töihin ollenkaan vaan loin sosiaaliset suhten muihin kotiäiteihin. Olisin mielellään ollut kotona pidempäänkin ja harmittaa nyt että sovin töihin paluun ennenkuin kuopus täyttää kolme.

Miehelleni ilmeisesti yllätys oli se lasten sitovuus ja vauva-aika. Ei voi mitään, ei näitä asioita kauheasti voi etukätene harjoitella vaikka muita lapsiperheitä sivusta ollaankin seurattu ja kummilapsia hoideltu.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oletko puhunut miehesi kanssa siitä, että aiemmin oli puhetta isommasta perheestä ja itse sellaisen haluaisit.

Tottakai olen. Mutta mitä se auttaa jos mieli on muuttunut?

Totta on, että ihminen muuttuu. Perhe-elämä vaatii kompromiseja. Iloitse lapsistasi, ja keksi itsellesi jotain muutakin puuhaa. Ennenpitkään joudut niin kuitenkin tekemään, koska et loppuelämääsi voi kuitekaan vaan vauvoja väsätä., vaikka miehesi lisää niitä haluaisikin.


 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No jos teillä kuitenkin on asiat hyvin, niin miksi et voi olla tyytyväinen? Sinulla on kuitenkin kaksi lasta ja asiat ilmeisesti muutenkin kunnossa? Ehkä voisitte harrastaa miehen kanssa yhdessä, näkisit vähän muutakin... Voisit yllättyä positiivisesti :)

Kyllähän me harrastamme ja matkustelemme jatkuvasti nytkin yhdessä ja nautimme yhdessä olosta valtavasti! :)

Mutta kun itselläni on aina ollut haaveena suurperhe niin siitä haaveesta on todella vaikea luopua ja kun "joutuu" seuraamaan vierestä kuinka ystävä sitä samaa haavetta elää todeksi niin tiukkaa tekee... kateus tunkee pintaan.

Ja mielellään minä vielä ainakin yhden pienen perheeseemme ottaisin, vauva-aika on ihanaa mutta eihän se kestä ikuisesti ja sitten me olisimme taas se "isojen lasten" perhe joka voi mennä vapaammin...

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä sama tilanne. Tunnen oloni hyväksikäytetyksi ja petetyksi ja huijatuksi. Minä halusin ison perheen ja valitsin mieheni sillä perustein, että hänellä oli samat tulevaisuudennäkymät... Nyt tuntuu, kuin olisi vedetty matto jalkojen alta. Lapsenkaipuuni on ihan hirveä ja minä valitan joka päivä siitä, miten minä vielä haluaisin lisää lapsia. Mies saa mun puolesta suksia helvettiin jollei jaksa kuunnella. En minä tässä lupauksiani pettänyt!

Ihan samat fiilikset täällä myöskin :(
Minulla ennestään yksi, oli puhetta että yhteisiä saa tulla 2-4 jos on tullakseen.
Nyt mies tuumasi neljän vuoden seurustelun jälkeen, että "ei enempää lapsia kiitos".
Tosi "kiva" ajoitus uutiselle. En tiedä mitä teen jos seuraavat menkat ei tulekaan...
 
Minulle on viimeistään tätä toista iltatähteä odotellessani moni yllättäväkin tuttu käynyt tunnustavansa, että on viiltävän kateellinen, ja että syli ja elämä ja maailmankuva kaipaisi yhdellä ja toisella vielä pientä ihmistä, ja että on liian epäreilua, että meille on tulossa viides lapsi...

On vaikea olla siinä tilanteessa samalla sekä terveen empaattinen että onnellinen tästä odotuksesta, mutta jotenkin olen kokenut tai aistinut, että asian myöntäminen ääneen (ja mieheni kehuminen ja ihmettely) on ollut valtavan helpottavaa sanojalleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No jos teillä kuitenkin on asiat hyvin, niin miksi et voi olla tyytyväinen? Sinulla on kuitenkin kaksi lasta ja asiat ilmeisesti muutenkin kunnossa? Ehkä voisitte harrastaa miehen kanssa yhdessä, näkisit vähän muutakin... Voisit yllättyä positiivisesti :)

Kyllähän me harrastamme ja matkustelemme jatkuvasti nytkin yhdessä ja nautimme yhdessä olosta valtavasti! :)

Mutta kun itselläni on aina ollut haaveena suurperhe niin siitä haaveesta on todella vaikea luopua ja kun "joutuu" seuraamaan vierestä kuinka ystävä sitä samaa haavetta elää todeksi niin tiukkaa tekee... kateus tunkee pintaan.

Ja mielellään minä vielä ainakin yhden pienen perheeseemme ottaisin, vauva-aika on ihanaa mutta eihän se kestä ikuisesti ja sitten me olisimme taas se "isojen lasten" perhe joka voi mennä vapaammin...

Anteeksi vaan, mutta nyt tulee vähä se kuva, että nykyihminen ei sitten tyydy mihinkään. Aina pitää jotain saada lisää. Jos nyt vielä tekisit yhden lapsen, niin olisitko senkään jälkeen tyytyväinen? Ei sekään vauva ole kauaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nannanapa:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä sama tilanne. Tunnen oloni hyväksikäytetyksi ja petetyksi ja huijatuksi. Minä halusin ison perheen ja valitsin mieheni sillä perustein, että hänellä oli samat tulevaisuudennäkymät... Nyt tuntuu, kuin olisi vedetty matto jalkojen alta. Lapsenkaipuuni on ihan hirveä ja minä valitan joka päivä siitä, miten minä vielä haluaisin lisää lapsia. Mies saa mun puolesta suksia helvettiin jollei jaksa kuunnella. En minä tässä lupauksiani pettänyt!

Ihan samat fiilikset täällä myöskin :(
Minulla ennestään yksi, oli puhetta että yhteisiä saa tulla 2-4 jos on tullakseen.
Nyt mies tuumasi neljän vuoden seurustelun jälkeen, että "ei enempää lapsia kiitos".
Tosi "kiva" ajoitus uutiselle. En tiedä mitä teen jos seuraavat menkat ei tulekaan...

Huoh, on meitä näköjään muitakin joilla samat tunnelmat. Ikävää ja toivotaan että teillä molemmilla vielä mies suostuisi siihen mitä on aikoinaan luvannut.

halaus...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nannanapa:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä sama tilanne. Tunnen oloni hyväksikäytetyksi ja petetyksi ja huijatuksi. Minä halusin ison perheen ja valitsin mieheni sillä perustein, että hänellä oli samat tulevaisuudennäkymät... Nyt tuntuu, kuin olisi vedetty matto jalkojen alta. Lapsenkaipuuni on ihan hirveä ja minä valitan joka päivä siitä, miten minä vielä haluaisin lisää lapsia. Mies saa mun puolesta suksia helvettiin jollei jaksa kuunnella. En minä tässä lupauksiani pettänyt!

Ihan samat fiilikset täällä myöskin :(
Minulla ennestään yksi, oli puhetta että yhteisiä saa tulla 2-4 jos on tullakseen.
Nyt mies tuumasi neljän vuoden seurustelun jälkeen, että "ei enempää lapsia kiitos".
Tosi "kiva" ajoitus uutiselle. En tiedä mitä teen jos seuraavat menkat ei tulekaan...

Huoh, on meitä näköjään muitakin joilla samat tunnelmat. Ikävää ja toivotaan että teillä molemmilla vielä mies suostuisi siihen mitä on aikoinaan luvannut.

halaus...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ja mielellään minä vielä ainakin yhden pienen perheeseemme ottaisin, vauva-aika on ihanaa mutta eihän se kestä ikuisesti ja sitten me olisimme taas se "isojen lasten" perhe joka voi mennä vapaammin...

Anteeksi vaan, mutta nyt tulee vähä se kuva, että nykyihminen ei sitten tyydy mihinkään. Aina pitää jotain saada lisää. Jos nyt vielä tekisit yhden lapsen, niin olisitko senkään jälkeen tyytyväinen? Ei sekään vauva ole kauaa.

No kun minä olen aina halunnut ison perheen ja lapsia vähintään kolme niin kyllä koen ennemmin että olen joutunut luopumana haaveestan kuin että olisin vaatimassa lisää.

Osaisin varmaan olla kolmanteen tyytyväinen jos tietäisin, että tämä on viimeinen, nauttisin täysin siemauksin. Nyt tuo tieto ettei vauvoja tule enempää tuli yllätyksenä toisen synnyttyä, olisin varmasti suhtaunut siihenkin raskaus- ja vauva-aikaan ihan eri tavalla jos olisin tiennyt.

Ikävää että et halua ymmärtää kantaani, eikä sinun tarvitsekaan. Kyse on kuitenkin minun tunteistani, joihin minulla on täysi lupa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ja mielellään minä vielä ainakin yhden pienen perheeseemme ottaisin, vauva-aika on ihanaa mutta eihän se kestä ikuisesti ja sitten me olisimme taas se "isojen lasten" perhe joka voi mennä vapaammin...

Anteeksi vaan, mutta nyt tulee vähä se kuva, että nykyihminen ei sitten tyydy mihinkään. Aina pitää jotain saada lisää. Jos nyt vielä tekisit yhden lapsen, niin olisitko senkään jälkeen tyytyväinen? Ei sekään vauva ole kauaa.

No kun minä olen aina halunnut ison perheen ja lapsia vähintään kolme niin kyllä koen ennemmin että olen joutunut luopumana haaveestan kuin että olisin vaatimassa lisää.

Osaisin varmaan olla kolmanteen tyytyväinen jos tietäisin, että tämä on viimeinen, nauttisin täysin siemauksin. Nyt tuo tieto ettei vauvoja tule enempää tuli yllätyksenä toisen synnyttyä, olisin varmasti suhtaunut siihenkin raskaus- ja vauva-aikaan ihan eri tavalla jos olisin tiennyt.

Ikävää että et halua ymmärtää kantaani, eikä sinun tarvitsekaan. Kyse on kuitenkin minun tunteistani, joihin minulla on täysi lupa.

On toki lupa, enkä tod halunnut sinua ja tuntemuksiasi vähätellä. Mutta minusta on myös vähän kohtuutonta, että pitäisi joku tietty lapsimäärä lyödä lukkoon liiton alussa. Lapseton kun ei todellakaan voi tiedä millaista elämä lapsien kanssa on.

Ymmärrän asian myös miehesi kannalta.
 

Similar threads

Yhteistyössä