Kateellinen ystävälle, joka saa taas uuden vauvan... :(

[nöttiäinen]

sama täällä. mulla on sekundaarinen lapsettomuus ja tutut vaan kysyy että koska teille sitten tulee lapsia lisää? ihan kun mä itse en haluaisi niitä! jokaisella kaverilla on jo ainakin 3 lasta,minäkin haluaisin!

Täys peesi. Mekin halutaan!!
Mikset sano suoraan että ei niitä noin vain saa? Tai ehkä olet sanonutkin. Minä olen suoraan kertonut, että olemme haudanneet kaksi masuvauvaa raskauden puolessa välin viimeisen reilun puolen vuoden sisään. Eipä oo kukaan kysymässä millon tulossa lisää, vaikka kaikki varmaan tietää kuinka paljon sitä toivotaan ja halutaan. Aika näyttää kuin käy.

 

[vieras]

Oletko puhunut miehesi kanssa siitä, että aiemmin oli puhetta isommasta perheestä ja itse sellaisen haluaisit.

Tottakai olen. Mutta mitä se auttaa jos mieli on muuttunut?

Totta on, että ihminen muuttuu. Perhe-elämä vaatii kompromiseja. Iloitse lapsistasi, ja keksi itsellesi jotain muutakin puuhaa. Ennenpitkään joudut niin kuitenkin tekemään, koska et loppuelämääsi voi kuitekaan vaan vauvoja väsätä., vaikka miehesi lisää niitä haluaisikin.

Mutta mun mielestä kuitenkaan se, joka ei halua enempää lapsia, ei saa yksin määrietllä perheen lapsilukua. Sen lopullisen ratkaisun tulee siis olla myös kompromissi miehelle.

Jos siis toinen haluaa vielä yhden lapsen ja toinen ei, ei päätös saa olla automaattisesti ei lisää lapsia. Mies voisi siis tässä tapauksessa joustaa yhtä hyvin kuin nainenkin. On pariskunnasta kiinni kumpaan suuntaan sitten kallistutaan. Mutta kumpikaan ei saa asiaa yksinvaltiaana päättää.

 

[vieras]

Oletko puhunut miehesi kanssa siitä, että aiemmin oli puhetta isommasta perheestä ja itse sellaisen haluaisit.

Tottakai olen. Mutta mitä se auttaa jos mieli on muuttunut?

Jos asian nostaa esille useammin, niin osaa se mieli muuttua toiseenkin suuntaan. Kyllä sellanen hyvä puoliso ajattelee myös kumppanin toiveita ja alkaa punnitsemaan, niitä vaihtoehtoja uudestaan.

 

[täällä]

sama tilanna =(

 

[koppis]

Ootteko minkä ikäisiä? Saattaa miehesikin vielä vaikka innostua yhdestä, kun annatte ajan kulua ja teette tässä elämänvaiheessa välillä muuta? Me tehtiin kolmonen vasta kun kaksi ekaa oli hiukan isompia.

 

[vieras]

Oletko puhunut miehesi kanssa siitä, että aiemmin oli puhetta isommasta perheestä ja itse sellaisen haluaisit.

Tottakai olen. Mutta mitä se auttaa jos mieli on muuttunut?

Jos asian nostaa esille useammin, niin osaa se mieli muuttua toiseenkin suuntaan. Kyllä sellanen hyvä puoliso ajattelee myös kumppanin toiveita ja alkaa punnitsemaan, niitä vaihtoehtoja uudestaan.

Nimenomaan. Ei mies voi vain sanoa, että näin nyt on vaan asiat on käytävä läpi kummankin kannalta.

 

[vieras]

Oletko puhunut miehesi kanssa siitä, että aiemmin oli puhetta isommasta perheestä ja itse sellaisen haluaisit.

Tottakai olen. Mutta mitä se auttaa jos mieli on muuttunut?

Totta on, että ihminen muuttuu. Perhe-elämä vaatii kompromiseja. Iloitse lapsistasi, ja keksi itsellesi jotain muutakin puuhaa. Ennenpitkään joudut niin kuitenkin tekemään, koska et loppuelämääsi voi kuitekaan vaan vauvoja väsätä., vaikka miehesi lisää niitä haluaisikin.

Mutta mun mielestä kuitenkaan se, joka ei halua enempää lapsia, ei saa yksin määrietllä perheen lapsilukua. Sen lopullisen ratkaisun tulee siis olla myös kompromissi miehelle.

Jos siis toinen haluaa vielä yhden lapsen ja toinen ei, ei päätös saa olla automaattisesti ei lisää lapsia. Mies voisi siis tässä tapauksessa joustaa yhtä hyvin kuin nainenkin. On pariskunnasta kiinni kumpaan suuntaan sitten kallistutaan. Mutta kumpikaan ei saa asiaa yksinvaltiaana päättää.

Tässä tapausessa pienin lapsi taisi olla vasta 2v, eli minusta on ihan ymmärrettävää, jos mies ei lisää halua. Onhan se aina mahdollista, että mieli muuttuu sitten kun pienempikin vähän kasvaa. Tai sitten ei. En oikein tajua, että jos toinen ei kerran halua lisää, niin mitä siinä sitten voi muka tehdä.

 

[Nannanapa]

Huoh, on meitä näköjään muitakin joilla samat tunnelmat. Ikävää ja toivotaan että teillä molemmilla vielä mies suostuisi siihen mitä on aikoinaan luvannut.

halaus...

Niinpä...
Ikää on meikäläiselläkin melkein 30, että ehtisihän tässä vielä pistää miehen vaihtoon, mut toisaalta pelottaa miten se vaikuttaa mun esikoiseen joka juuri aloittelee koulua.
Ja kauhean montaa vuotta ei oo enää aikaa jahkua, varsinkin kun mulla on muutenkin vaikeuksia raskautumisessa. "Pikkukakkonen" tuli kesken muutama vuosi sitten

Olen toki iloinen tästä ainokaisestani, mutta kovasti toivoisin hälle sisaruksia, edes yhden.

Toivottavasti meitä onnistaa :hug:

 

[vieras]

Meillä tilanne ollut päinvastoin. Mies halusi lisää lapsia, minä en. Minusta oli jo ihana kun pystyi vapaammin tekemään asioita kun ei ole pientä vauvaa (äitiä se sitoo kuitenkin enemmän kuin isää). Aikamme jahtailtiin ja nyt tulee vielä iltatähti. Voin hyvin ymmärtää miestäsi, mutta puhuminen omista toiveista, kaipuusta ja siitä, että on "vaillinainen olo" kun haluaa vielä yhden ja niistä aiemmista lupauksista, jos sillä on mitään merkitystä, monesti auttaa.

 

[vieras]

Oletko puhunut miehesi kanssa siitä, että aiemmin oli puhetta isommasta perheestä ja itse sellaisen haluaisit.

Tottakai olen. Mutta mitä se auttaa jos mieli on muuttunut?

Totta on, että ihminen muuttuu. Perhe-elämä vaatii kompromiseja. Iloitse lapsistasi, ja keksi itsellesi jotain muutakin puuhaa. Ennenpitkään joudut niin kuitenkin tekemään, koska et loppuelämääsi voi kuitekaan vaan vauvoja väsätä., vaikka miehesi lisää niitä haluaisikin.

Mutta mun mielestä kuitenkaan se, joka ei halua enempää lapsia, ei saa yksin määrietllä perheen lapsilukua. Sen lopullisen ratkaisun tulee siis olla myös kompromissi miehelle.

Jos siis toinen haluaa vielä yhden lapsen ja toinen ei, ei päätös saa olla automaattisesti ei lisää lapsia. Mies voisi siis tässä tapauksessa joustaa yhtä hyvin kuin nainenkin. On pariskunnasta kiinni kumpaan suuntaan sitten kallistutaan. Mutta kumpikaan ei saa asiaa yksinvaltiaana päättää.

Tässä tapausessa pienin lapsi taisi olla vasta 2v, eli minusta on ihan ymmärrettävää, jos mies ei lisää halua. Onhan se aina mahdollista, että mieli muuttuu sitten kun pienempikin vähän kasvaa. Tai sitten ei. En oikein tajua, että jos toinen ei kerran halua lisää, niin mitä siinä sitten voi muka tehdä.

No, ideaalitilanteessahan parisuhteessa mies ja nainen sopii nämä asiat yhdessä. Kumpikaan ei saa määrätä tällaista asiaa. Asioista on keskusteltava niin kauan ja toista on yritettävä ymmärtää niin pitkälle että lopulta jokin yhteisymmärrys on saavutettu. Nyt ap:hän ei ole asian kanssa sinut...

 

[ap]

Ootteko minkä ikäisiä? Saattaa miehesikin vielä vaikka innostua yhdestä, kun annatte ajan kulua ja teette tässä elämänvaiheessa välillä muuta? Me tehtiin kolmonen vasta kun kaksi ekaa oli hiukan isompia.

Ollaan 34 molemmat eli onhan tässä vielä muutama vuosi, mutta ei enää määrättömän kauan kun alkaa jo vaikeutua raskaaksi tulokin eikä nuo edellisetkään ole ihan kertalaakista alkunsa saanneita...

 

[ap]

Niinpä...
Ikää on meikäläiselläkin melkein 30, että ehtisihän tässä vielä pistää miehen vaihtoon, mut toisaalta pelottaa miten se vaikuttaa mun esikoiseen joka juuri aloittelee koulua.
Ja kauhean montaa vuotta ei oo enää aikaa jahkua, varsinkin kun mulla on muutenkin vaikeuksia raskautumisessa. "Pikkukakkonen" tuli kesken muutama vuosi sitten

Olen toki iloinen tästä ainokaisestani, mutta kovasti toivoisin hälle sisaruksia, edes yhden.

Toivottavasti meitä onnistaa :hug:

Voi, sun tilanne kuulostaa aika paljon kurjemmalta, kun on km ja ainokainen vain, meillä lohtua tuo se että lapsia on kuitenkin 2, on edes sisarus molemmilla. Toivon todella että miehesi vielä heltyy vaikka oma ukkokulta varmana kantansa pitääkin...

 

[vieras]

Oletko puhunut miehesi kanssa siitä, että aiemmin oli puhetta isommasta perheestä ja itse sellaisen haluaisit.

Tottakai olen. Mutta mitä se auttaa jos mieli on muuttunut?

Totta on, että ihminen muuttuu. Perhe-elämä vaatii kompromiseja. Iloitse lapsistasi, ja keksi itsellesi jotain muutakin puuhaa. Ennenpitkään joudut niin kuitenkin tekemään, koska et loppuelämääsi voi kuitekaan vaan vauvoja väsätä., vaikka miehesi lisää niitä haluaisikin.

Mutta mun mielestä kuitenkaan se, joka ei halua enempää lapsia, ei saa yksin määrietllä perheen lapsilukua. Sen lopullisen ratkaisun tulee siis olla myös kompromissi miehelle.

Jos siis toinen haluaa vielä yhden lapsen ja toinen ei, ei päätös saa olla automaattisesti ei lisää lapsia. Mies voisi siis tässä tapauksessa joustaa yhtä hyvin kuin nainenkin. On pariskunnasta kiinni kumpaan suuntaan sitten kallistutaan. Mutta kumpikaan ei saa asiaa yksinvaltiaana päättää.

Tässä tapausessa pienin lapsi taisi olla vasta 2v, eli minusta on ihan ymmärrettävää, jos mies ei lisää halua. Onhan se aina mahdollista, että mieli muuttuu sitten kun pienempikin vähän kasvaa. Tai sitten ei. En oikein tajua, että jos toinen ei kerran halua lisää, niin mitä siinä sitten voi muka tehdä.

No, ideaalitilanteessahan parisuhteessa mies ja nainen sopii nämä asiat yhdessä. Kumpikaan ei saa määrätä tällaista asiaa. Asioista on keskusteltava niin kauan ja toista on yritettävä ymmärtää niin pitkälle että lopulta jokin yhteisymmärrys on saavutettu. Nyt ap:hän ei ole asian kanssa sinut...

En ole hölmö, tottakai tajuan että keskustellaan. Ymmärsin kuitenkin, että ap ja mies olivat asiasta keskustelleet, ja lopputulos on että mies ei halua ja ap ei ole tyytyväinen ennenkuin sen uuden vauvan saa. Mitä siinä nyt sitten voi tehdä? Pitääkö miehen teidän mielestänne vaan suostua lapsentekoon?

 

[vieras]

Kysy mieheltä sen mielipidettä, että mitä sun sit pitäisi sen mielesta tehdä kun haluat vielä lapsen?

 

[v]

Oletko puhunut miehesi kanssa siitä, että aiemmin oli puhetta isommasta perheestä ja itse sellaisen haluaisit.

Tottakai olen. Mutta mitä se auttaa jos mieli on muuttunut?

Totta on, että ihminen muuttuu. Perhe-elämä vaatii kompromiseja. Iloitse lapsistasi, ja keksi itsellesi jotain muutakin puuhaa. Ennenpitkään joudut niin kuitenkin tekemään, koska et loppuelämääsi voi kuitekaan vaan vauvoja väsätä., vaikka miehesi lisää niitä haluaisikin.

Mutta mun mielestä kuitenkaan se, joka ei halua enempää lapsia, ei saa yksin määrietllä perheen lapsilukua. Sen lopullisen ratkaisun tulee siis olla myös kompromissi miehelle.

Jos siis toinen haluaa vielä yhden lapsen ja toinen ei, ei päätös saa olla automaattisesti ei lisää lapsia. Mies voisi siis tässä tapauksessa joustaa yhtä hyvin kuin nainenkin. On pariskunnasta kiinni kumpaan suuntaan sitten kallistutaan. Mutta kumpikaan ei saa asiaa yksinvaltiaana päättää.

Tässä tapausessa pienin lapsi taisi olla vasta 2v, eli minusta on ihan ymmärrettävää, jos mies ei lisää halua. Onhan se aina mahdollista, että mieli muuttuu sitten kun pienempikin vähän kasvaa. Tai sitten ei. En oikein tajua, että jos toinen ei kerran halua lisää, niin mitä siinä sitten voi muka tehdä.

No, ideaalitilanteessahan parisuhteessa mies ja nainen sopii nämä asiat yhdessä. Kumpikaan ei saa määrätä tällaista asiaa. Asioista on keskusteltava niin kauan ja toista on yritettävä ymmärtää niin pitkälle että lopulta jokin yhteisymmärrys on saavutettu. Nyt ap:hän ei ole asian kanssa sinut...

En ole hölmö, tottakai tajuan että keskustellaan. Ymmärsin kuitenkin, että ap ja mies olivat asiasta keskustelleet, ja lopputulos on että mies ei halua ja ap ei ole tyytyväinen ennenkuin sen uuden vauvan saa. Mitä siinä nyt sitten voi tehdä? Pitääkö miehen teidän mielestänne vaan suostua lapsentekoon?

Tämähän riippuu niin paljon suhteesta että ei voi sanoa mitään yksiseliiteistä. Ainoat suuret linjat olisivat, että kumman elämänlaatuun se päinvastainen päätös vaikuttaisi enemmän? Eli jos mies suostuisi siihen yhteen lapseen, mikä olisi todennäköinen lopputulos? Tai jos nainen suostuu siihen, ettei yhtään lasta enää tule, mitä sitten käy?

Joskus nainen voi hyvinkin sopeutua ajatukseen ajan kanssa ja tyytyä nykyiseen perhekokoon. Tai se voi aiheuttaa ajan kanssa katkeruutta ja vihaa puolisoa kohtaan. Miehelle yksi lapsi lisää voisi aiheuttaa ehkä masennusta ja myöskin negatiivisuutta puoliso kohtaan. Tai sitten hän voi tottua ajatukseen ja olla lopulta päätökseen yhdestä lapsesta lisää ihan tyytyväinen.

Pariskunnan tulee puhua asiasta paljon ja useasti, vaikka vuosia, jos vaikka aika toisi ratkaisun. Ja keskustelujen tulee olla rehellisiä. Muutama keskustelu ja yksi päätös ei vain riitä näin suuressa asiassa. Siitä puhutaan sitten pitkään ja paljon. Tämä on se mun pointti.