kasvatuksesta

[pöppi]

Onko teillä kasvatuksessa tiukka linja esim.sen suhteen mihin lapsi saa koskea ja mihin ei? Vai annatteko tutkia ja kokeilla kaikkea? Miten toimitte esim jos lapsi on menossa repimään/syömään kukkia? Kiinnitättekö huomion toisaalle, komennatteko "ei" vai annatteko tutkia? Entä kaukosäätimet, videot ym...saako niihin koskea? Missä iässä lasta voi alkaa komentamaan tai kieltämään vaiko ihan alusta asti? Jos pieni ei tee tarkotuksella pahaa niin onko oikein sanoa pahasti/tiukasti vai täytyykö lapsen oppia alusta alkaen mihin ei saa koskea ja mitä ei saa tehdä? Mitä mieltä olette kurituksesta? Sallitteko luunapit, entä tukistuksen?

 

[zappa]

tavaroihin saa koskee jos ei oo vaarassa mennä rikki tai vahingoittaa lasta. kukkiin ei kosketa koska lapsi ei koskaan voi tietää mikä on myrkyllinen ja mikä ei (eihän tommosia viherkasveja muksu toisistaan erota) kotona ei oo myrkkykukkia mut kylässä taas voi olla. Muksuja on kielletty siitä asti kun ovat liikkuneet ja menneet kielletyihin paikkoihin. ei ja huomio muualle. sitten kun on miljoona kertaa sen ein sanonu ja ohjannu muualle ni alkaa mennä perille, uhmaiässä tosin taas kokeillaan ja sillon on jo jyrkempi ei en salli itseltäni luunappeja, tukistuksia tai mitään mikä lasta satuttaa. sillon kun on ollu puremisvaihe päällä ni oon puremishetkellä ottanu hiuksista kiinni niin ettei pääse puremaan ja kieltänyt. 2,5-vuotiaasta(kun uhma iski) on meillä ollu käytössä arestipenkki (vinkki tuli siitä tv-ohjelmasta) ja se on toiminu todella hyvin. Väkivaltasia ei oo meidän lapset ollu muuten kun joskus kokeillu saako isiä/äitiä lyödä/potkasta. Kielto on riittäny mut kurittomia serkkuja ollaan pidetty kiinni kun ei oo muuten rauhottunu. ja omille tekisin samoin jos ois tarve.

 

[höntsy]

Pyrin kasvattamaan lapsen ns. lapsilähtöisesti. Toisaalta olen sitä mieltä, että lapsen tulisi saada tutkia ja sitä kautta oppia. Kuitenkin monesti sortuu kieltämään juuri esimerkiksi kun lapsi (9kk) menee räpeltämään videoita/kaukosäädintä. Vaikeaa kasvattaa ns. vapaammalla tavalla(tietysti kun ikää tulee niin tulee myös rajat) kun isovanhemmat ovat jyrkästi sitä mieltä, että lapsille tehtävä heti selväksi mitä ei saa tehdä. Kun ollaan kylässä niin lapsemme ei saisi koskea mihinkään, mikä ei ole lelu. Itse taas olen sitä mieltä, että lusikat, kauhat, kankaat ym. voi olla kivoja leluja lapselle. En oikein hyväksy edes luunappeja/tukistusta, vaikkakin tuttavapiirissäni se on todella yleistä... johan lakikin sanoo, ettei niin saisi tehdä. Kyllä lapsi täytyy pystyä kasvattamaan ilman väkivaltaa. Vanhemmat eivät saisi asettaa itseään lapsen yläpuolelle.

 

[Anna]

Itse en anna lapsen kylässä koskea kaikkeen mahdolliseen,kotona on sitten eri asia.Enkä myöskään halua että meillä vierailevat lapset koskevat kaikkeen mahdolliseen.Mielestäni on vanhempien asia pitää huoli siitä mihin lapsi kylässä koskee ja mihin ei.Meillä isovanhemmat eivät kiellä koskemasta mihinkään.Pääsääntönä myös meillä on että sellaiseen mikä ei vahingoita lasta tai mene rikki saa koskea (kukkia ei ole).

 

[höntsylle]

Pyrin kasvattamaan lapsen ns. lapsilähtöisesti. Toisaalta olen sitä mieltä, että lapsen tulisi saada tutkia ja sitä kautta oppia. Kuitenkin monesti sortuu kieltämään juuri esimerkiksi kun lapsi (9kk) menee räpeltämään videoita/kaukosäädintä. Vaikeaa kasvattaa ns. vapaammalla tavalla(tietysti kun ikää tulee niin tulee myös rajat) kun isovanhemmat ovat jyrkästi sitä mieltä, että lapsille tehtävä heti selväksi mitä ei saa tehdä. Kun ollaan kylässä niin lapsemme ei saisi koskea mihinkään, mikä ei ole lelu. Itse taas olen sitä mieltä, että lusikat, kauhat, kankaat ym. voi olla kivoja leluja lapselle. En oikein hyväksy edes luunappeja/tukistusta, vaikkakin tuttavapiirissäni se on todella yleistä... johan lakikin sanoo, ettei niin saisi tehdä. Kyllä lapsi täytyy pystyä kasvattamaan ilman väkivaltaa. Vanhemmat eivät saisi asettaa itseään lapsen yläpuolelle.

Lapsilähtöinen kasvatus ei ole yhtä kuin vapaa kasvatus. Lapsilähtöiseen kasvatukseen kuuluu rajat ja rakkaus eli tarpeen tullen myös se tiukka ei!

 

[zappa:lle]

tavaroihin saa koskee jos ei oo vaarassa mennä rikki tai vahingoittaa lasta. kukkiin ei kosketa koska lapsi ei koskaan voi tietää mikä on myrkyllinen ja mikä ei (eihän tommosia viherkasveja muksu toisistaan erota) kotona ei oo myrkkykukkia mut kylässä taas voi olla. Muksuja on kielletty siitä asti kun ovat liikkuneet ja menneet kielletyihin paikkoihin. ei ja huomio muualle. sitten kun on miljoona kertaa sen ein sanonu ja ohjannu muualle ni alkaa mennä perille, uhmaiässä tosin taas kokeillaan ja sillon on jo jyrkempi ei en salli itseltäni luunappeja, tukistuksia tai mitään mikä lasta satuttaa. sillon kun on ollu puremisvaihe päällä ni oon puremishetkellä ottanu hiuksista kiinni niin ettei pääse puremaan ja kieltänyt. 2,5-vuotiaasta(kun uhma iski) on meillä ollu käytössä arestipenkki (vinkki tuli siitä tv-ohjelmasta) ja se on toiminu todella hyvin. Väkivaltasia ei oo meidän lapset ollu muuten kun joskus kokeillu saako isiä/äitiä lyödä/potkasta. Kielto on riittäny mut kurittomia serkkuja ollaan pidetty kiinni kun ei oo muuten rauhottunu. ja omille tekisin samoin jos ois tarve.

Eikö teillä ollut uhmaa aikaisemmin?

 

[ihaa]

Meillä on lasta komennettu pienestä pitäen. Vaikka 6kk ryömijä ei ymmärtäisikään ei- sanaa niin äänenpainon kyllä. Ensin sanon nätistä, mutta jos ei mene perille niin korotan ääntä. Joskus lapsi saataa itkasta kun komentaa, mutta en heti mene lohduttelemaan. Pelkään, että siitä tulee leikki tai huomionhaku keino. Olen antanut aika vapaasti tutustua ympäristöön. Kaikki helposti särkyvä tai vaarallinen on kielletty. En ole hirveän pöpö kammoinen, joten kenkiäkin on saanut tutkia. Parin nuolaisun jälkeen ei kyllä ole ollut niistä enää kiinnostunut. Jos kiellot eivät ole menneet perille, niin esim. pistorasiaa tutkiessa olen ottanut kädestä kiinni ja kieltänyt, jonka jälkeen siirtänyt lasta kauemmaksi. Mielestäni kieltäminen kannataa aloittaa varhaisessa vaihessa ja olla johdonmukainen kieltojen kanssa. Jos lapsi ensin oppii että saa koskea, niin vaikea sitä on perustella miksi yhtäkkiä ei saakkaan. Vierailla olen kyllä kieltänyt asioita mihin kotona saa koskea, mutta lapsi oppii kyllä sen eron kodin ja muun paikan välillä.

 

[salli]

Kun ollaan kylässä niin lapsemme ei saisi koskea mihinkään, mikä ei ole lelu. Itse taas olen sitä mieltä, että lusikat, kauhat, kankaat ym. voi olla kivoja leluja lapselle.

No en kyllä minäkään tykkää, jos vieraat lapset kiskovat laatikoita auki ja levittelevät tavaroita ympäriinsä. kauhat on keittiövälineitä ja lelut on sitten leluja..

toisaalta taas kommenttisi valotti ehkä kaverini ajatusmaailmaa. Hän saapuu kylään puolitoista vuotiaansa kanssa. Tyttö avaa kaikki laatikot ja kaapit ja repii kamat pihalle. Äitinsä vaan istuu ja katselee ja kommentoi "tota se tekee kotonakin kaiket päivät". Eläkää kotonanne vaikka kuin siat, mutta mielestäni toisten koteja tulee kunnioittaa.

 

[salli]

>>Höntsy: Kun ollaan kylässä niin lapsemme ei saisi koskea mihinkään, mikä ei ole lelu. Itse taas olen sitä mieltä, että lusikat, kauhat, kankaat ym. voi olla kivoja leluja lapselle.

No en kyllä minäkään tykkää, jos vieraat lapset kiskovat laatikoita auki ja levittelevät tavaroita ympäriinsä. kauhat on keittiövälineitä ja lelut on sitten leluja..

toisaalta taas kommenttisi valotti ehkä kaverini ajatusmaailmaa. Hän saapuu kylään puolitoista vuotiaansa kanssa. Tyttö avaa kaikki laatikot ja kaapit ja repii kamat pihalle. Äitinsä vaan istuu ja katselee ja kommentoi "tota se tekee kotonakin kaiket päivät". Eläkää kotonanne vaikka kuin siat, mutta mielestäni toisten koteja tulee kunnioittaa.

 

[Miimu]

Höntsy kirjoitti, ettei vanhemmat saisi asettaa itseänsä lasten yläpuolelle. Täyttä p...aa sanon minä!!! Lapset tuntevat turvattomuutta, ellei heille opeteta rajoja, mitä saa tehdä, milloin ja miten! Ja miten kuuluu käyttäytyä. Lapsi voi olla tasavertainen aikuisen kanssa vasta lähempänä aikuisuutta, jos vielä silloinkaan! Minun mielestäni tasavertaisuuteen aikuisten kanssa kuuluu vastuunotto tekemisistään ja lapset eivät sitä täydessä mittakaavassa voi millään ottaa, eikä heidän sitä missään nimessä tarvikaan ottaa pitkään aikaan! Antaa lasten olla lapsia niin kauan kuin mahdollista!

Mistä ihmeestä lapsi tietää, mitä saa tehdä, ellei häntä siihen opeteta??? Ja eikös lasta hämmennä, jos aluksi saa tutkia paikkoja ja tavaroita ja sitten yhtäkkiä aletaankin kieltämään. Perusperiaate lasten kasvatuksessa on johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys eli säännöistä on pidettävä kiinni! ja samat säännöt on oltava alusta lähtien. Ja mielellään samat säännöt joka paikassa. Lapset ajattelevat niin suoraviivaisesti, etteivät mitenkään voi ymmärtää, että esim. laatikoiden aukivetäminen olisi kylässä kiellettyä, kun se kerran kotona on sallittua!

Vapaa kasvatus on kyllä niin suuri kupla kun olla ja voi! Maailma on täynnä sääntöjä, mihin täytyy tyytyä, joten kotonakaan kaikesta ei pidä aina neuvotella. Jotain taitaa kertoa se, että todella moni nuori mies keskeyttää armeijan, kun pää ei kestä sitä kuria ja käskyttämistä...

 

[SannaA]

Uhkaavasti näyttää siltä, että kasvatuksesta saadaan iso riita aikaiseksi...?

Nooh, meillä on tenava sen verran pieni, että isompia kieltoja tms. ei ole vielä jouduttu käyttämään, mutta kyllä sekin aika koittaa.
Meillä on perusteemana tämä legendaarinen "rakkautta ja rajoja". Lapsi oppii elämään meidän perheen sääntöjen mukaan. Kaikkeen ei tarvitse ja saa koskea, mutta muuten saa tutustua maailmaan vanhempien valvovan silmän alla Opetetaan hyvät peruskäyttätymistaidot, pöytätavat, hyvä käyttäytyminen vieraiden ihmisten kanssa, elämän kunnioittaminen, toisen omaisuuden kunnioittaminen, jne. pitkä lista eikä kaikki tässä muistu heti aamusta mieleen

Ja tässä kun on puhuttu tästä kylässä tavaroiden koskemiseen...kyllä mä yritän vahtia parhaani mukaan kylässä lapsen tekemisiä enkä anna lapsen kaivella kaappeja. En pidä siitä, että omassa kodissanikaan kukaan kaivelee kaappeja ja minusta se on vanhempana minun tehtäväni valvoa lapseni tekemisiä oltiin sitten kotona tai "maailmalla".

 

[Höntsy]

Voi ei...olenpas kirjoittanut epäselvästi. Yritän nyt oikoa kirjoituksiani, koska minut on ymmärretty täysin väärin.

Tiedän, että lapsilähtöisyys ei ole sama kun vapaa kasvatus. Ja nimenomaan yritän kasvattaa lapseni lapsilähtöisesti. En lapsijohtoisesti. Eli tarpeentullen kielletään, mutta pointti onkin, mikä on tarpeentullen? Tietenkin jos on vaara, että lapsi satuttaa itsensä tai jos on mahdollista, että esine tms menee rikki. Mutta jos lapsi vaikka tutkii rauhallisesti ja mielenkiinnolla vaikka nyt kengännauhaa, niin onko tarpeen puuttua asiaan?

Kirjoituksessani tarkoitin kylässä olemisella mummolaa. Enkä sielläkään anna tietenkään lapsen mennä kaapeille tai koskea mihinkään, josta ajattelen, etteivät mummo ja pappa tykkää. Mutta kun kiellettyjä on kaikki. Yhtään mihinkään ei saisi koskea ja jos lapsella ei satu olemaan leluja mukana niin hän tylsistyy. En siis ymmärrä, miksei vaikka mummo voisi kaivaa kaapista lapselle jotain tutkittavaa esim. siksi aikaa kun juomme kahvit. Vaikka kauhan tai jonkun kankaan palan tai sanomalehden, vaikka ne ei nyt olekkaan varsinaisia leluja.

Lapsellani tulee olemaan rajat, eikä hänen tarvitse ottaa vastuuta lapsena. Lapseni saa olla lapsi niin pitkään kun se vain on mahdollista. Mutta en myöskään katso lastani hänen yläpuoleltaan, vaan samalta korkeudelta, minulla ei ole oikeutta satuttaa häntä, enkä ole sen parempi kun hänkään. Ohjaan häntä, mutta teen sen korottamatta itseäni hänen yläpuolelleen.

 

[johanna]

Meillä mennään ainakin niin, että se mikä on kylässä kielletty on myös kotona kiellettyä. Yritän pitää joka paikassa samat rajat. Meillä on opittu tosi hyvin siihen, että tiettyihin tavaroihin ja esineisiin ei kosketa (esim. telkkari ja kirjahyllyssä olevat esineet). Meillä ei ole siirretty mitään pois lapsen takia vaan kaikki maljakot ovat edelleen paikoillaan.

Toisen lapsen kanssa voikin sitten olla eri juttu, mutta esikoisen kanssa on helppo asettaa tietyt tiukatkin rajat. Rajat on asetettu ihan lapsen turvallisuuden takia.

Olen kanssa ajatellut että mitään nippauksia tai tukistusta ei oteta käyttöön. Lapsen kitinää ja kiukkua pystyn onneksi kuuntelemaan aika paljon, joten kieltäminen onnistuu multa Oon jotenkin huomannut että jotkut äidit eivät kestä lapsensa itkua yhtään.

 

[=(]

Tulee mieleen miksen mielelläni käy kylässä paikoissa joissa ei ole pieniä lapsia................ joka paikka täynnä tavaraa ja joka sekunti pitää olla vahtimassa ettei nyt vaan loukkaa tai riko mitään. Ei kiva!

Ystävyyssuhteet on joo kärsiny..

 

[rajoja tarvitaan pienestä pitäen]

Ei kannata olla liian salliva. Lukekaapa surullinen esimerkki kasvatus-palstalta, miten käy, kun 2-vuotiaaksi asti ei ole lasta kielletty.

Lapsenkin kannalta on parempi, että hän oppii vähitellen, ihan pienestä pitäen tietämään mitä EI tarkoittaa. Sitä vaikeampi lapsen on sopeutua sääntöihin, mitä myöhemmin niitä aletaan hänelle opettamaan. Pahimpia ovat ne tapaukset, kun vasta koulussa lapsi törmää ensimmäisen kerran sääntöihin ja rajoihin.

Meidän 1-vuotiaamme alkaa pikkuhiljaa uskoa, ettei televisioon mennä räpeltämään, kun olen sinnikkäästi ja johdonmukaisesti sanonut EI ja siirtänyt hänet pois TV:n luota. Samoin kukat hän jättää nykyään lähestulkoon kokonaan rauhaan. Kaukosäätimien kanssa olen ollut lepsumpi ja sen kyllä huomaa. En ole aina jaksanut ottaa niitä taaperolta pois, joten niiden kimpussa lapsi on jatkuvasti.

Tukistamiseen en aio turvautua, ellei tulevaisuudessa uhmaikä ole kovin vaikea.

 

[zappa]

On toki ollut uhmaa aiemminkin mutta semmonen oikein kunnon uhmä iski silloin. aiemmin kun oli testailua esim nukkumaan menoissa jne ni sitten 2,5-vuotiaana kokeiltiin KAIKKI kielletty. Esim. veti kädellään tavarat hyllystä alas "katso äiti!" ja kaikki lattialla. Leikkipuistosta lähettiin juoksemaan karkuun jne....

 

[zappa]

... niin ja nykyään riittää sit pelkkä arestipenkistä vihjailu

 

[Sanna]

Ei kannata olla liian salliva. Lukekaapa surullinen esimerkki kasvatus-palstalta, miten käy, kun 2-vuotiaaksi asti ei ole lasta kielletty.

Mistä olet saanut päähäsi, ettei tätä kyseistä 2v ole kielletty? Itse en sellaista kuvaa saanut. Nää on taas näitä, että jos joku lapsi on hiukka erilainen, niin "täydelliset äidit" kyllä tietää missä vika on, niinkö?
Lapselle todellakin voi tulla vaikka mimmoinen uhma, oli sitten kaikki kielletty tai sallittu. Nuo kiukutteluasiat on meinaan aika paljon myös kiinni tempperamentista ja persoonallisuudesta.
Eli hiukka joustoa niihin mielipiteisiin kiitos....

 

[aivan]

mäkin lukasin sen jutun ja ei minustakaan siinä ollut mitään ihmeellistä. Lapsi kokeilee rajojaan ja sillä siisti. Toiset todellakin ovat vilkkaampia, mutta eihän kaikki sitä ymmärrä???

 

[rajoja tarvitaan pienestä pitäen]

mäkin lukasin sen jutun ja ei minustakaan siinä ollut mitään ihmeellistä. Lapsi kokeilee rajojaan ja sillä siisti. Toiset todellakin ovat vilkkaampia, mutta eihän kaikki sitä ymmärrä???

Viittasin toiseen keskusteluun. En nyt nopealla etsimisellä löytänyt sitä, mutta siinä aloittaja itse kertoi, etteivät ole halunneet kieltää lapseltaan tähän mennessä mitään. Vasta 2-vuotiaana he olivat aloittaneet rajojen vetämisen, mutta eihän siitä tietenkään mitään tullut, koska EI-sana oli uusi asia lapselle. Vanhemmat olivat todella hätää kärsimässä.