Kasvattaja olisi, biologinen isä puuttuu

Hei,

laitanpa nyt viestiä tännekin, kun tilanteeni on varsin merkillinen enkä toistaiseksi ole löytänyt aiheesta yhtään keskustelua.

Olen siis omasta biologisesta lapsesta haaveileva yli kolmekymppinen nainen. Seuruselen miehen kanssa, jolla ei sinänsä ole mitään lapsia vastaan eli on valmis ryhtymään isäksi ja kasvattajaksi, mutta ei halua enää omia biologisia lapsia. Hänellä ei ole mitään sitä vastaan, että minä saan biologisen lapsen jonkun muun kanssa, koska tietää että kyseessä on syvään juurtunut biologinen tarve ja ajan myötä sen täyttymättömyys jättäisi minuun suuren reijän, joka lopulta täyttyisi katkeruudella. Minä vastaavasti haluan kunnioittaa hänen päätöstään, hänellä on syynsä.

Eli tässäpä tenkkapoo. On tietenkin mahdollista, että eroan tästä suhteesta ja alan etsiä miestä, jonka kanssa perheen perustaminen tapahtuisi niin kuin kaikilla muillakin. Tosiasia vain on, että minulla potkii vastaan hiljalleen sekä ikä että usko siihen, että voisin vain kävellä ulos hyvästä suhteesta ja löytää kätevästi Sopivan Isän ja vielä rakentaa siitä kestävän suhteen... "Ihan kiva" suhde ei vaan toimi minulle ja hyvät ei löydy etsien.

Joten: kuinka tulla raskaaksi - mistä löytää biologinen isä?? Hedelmöityshoito tuntuu vieraalta ajatukselta, kun oletettavasti (?) olen kuitenkin terve, lisääntymiskykyinen ja parisuhteessa elävä nainen. Siellä sitten selittäisin, että on mulla lapselle isä mutta "yskinäisenä naisena" tässä olisin hoitoa ja spermaa vailla. Päh. Paljon paremmalta tuntuisi jos jostain löytäisin miehen, joka olisi valmis auttamaan ja toimimaan "lahjoitajana". Lähipiirini miehiä olen kelannut, mutta sitten tulee mukaan se sosiaalinen puoli tuttujen kesken. Ja jos taas ihan tuntemattoman haluaisi löytää, niin kuinka löytää oikeasti luotettava ja sellainen "hyvä tyyppi" jonka kanssa asiat hoituisi?

Ja sekin, etten kaipaa siittäjää varsinaisesti lapsen elämään mitenkään, mutta olisiko lapsen kannalta hyvä, jos edes jonkinlainen kontakti syntyisi? Lapsen haluaminen on aina itsekästä, mutta siitäkin huolimatta lapsen etu ratkaisee tässä enemmän kuin omani. Jos joku vakuuttaa minut siitä, että lapselle on parempi että hankkiudun hedelmöityshoitoon vastoin omia tuntemuksiani, niin olen valmis siihenkin. Lähtökohtaisesti kuitenkin tuntuu, että en halua viedö paikkaa jonossa sellaisilta, jotka tarvitsevat apua todelliseen lapsettomuuteen.

Etenkin näin kirjoitettuna tämä kuulostaa ehkä pöllöltä, mutta jos lapsen haluaa ja uskoo voivansa hyvän ja turvallisen elämän sille tarjota, niin en osaa potea huonoa omaatuntoa siitä, että toteutustapa on ehkä epätyypillinen. Ajattelen tämän kuin etsisi ratkaisua miehestä johtuvaan lapsettomuuteen, joka vain tässä tapauksessa on tahdonvaraista. Jatkossa jos lisää lapsia haluamme, niin vaihtoehto on varmasti adoptoiminen, mutta uskon että minulle ja sitä kautta lapsilleni - oli niitä yksi tai viisi - on parempi, että opetelen ensin äitiyden pitkän kaavan ja ehkä kantapäänkin kautta.

Mutta onko ketään, joka olisi ollut vähääkään samassa tilanteessa? Tai ideoita miten asian kanssa voisi toimia? Tuttu vai tuntematon parempi? Pitäisikö/kannattaisiko "palvelusta" kenties maksaa? Ei kontaktia vai jonkinlainen yhteydenpito lapseen..? Pitäisikö mennä naimisiin ihan vain siksi, että lapsi tulisi automaattisesti mieheni nimiin (muuten en ole erityisen avioliittohakuinen) vai merkitäkö lapsi oikeasti biologisen isänsä nimiin, jos tämä suostuu - onko siitä erityistä hyötyä tai haittaa? Jne.

 

Kannattasko jostain neuvolasta tai ööö vaikka mml:ästä kysyä...en mää tiijä vaikee näin yö aikaan miettii....mutta hienoa että mies kuitenkin kasvatukseen on valmis osallistumaan. toivottavasti joku järjestely löytyisi.

 

Sinänsä asiallinen kirjoitus mutta... Nyt menee liian paksuksi tämä ihmisten itsekkyys. Miksei oma miehesi voisi haluta tehdä lasta kanssasi, olisiko se aivan ylitsepääsemätön juttu??? Ja miksei muka halua kasvattajaksi?! Jos sä teet lapsen jonkun vieraan kanssa (teet pienen hypyn sänkyyn ehkä toisenkin jos ei heti tärppää...), sen jälkeen jatkaisit elämää nykkyisen kanssa ja tulevan lapsen kanssa, meinaatko silloinkin olla se ainoa kasvattaja eli periaatteessa YH kun nykyisesi ei halua olla kasvattaja. Ei tuo sinun suhde niin hyvältä kuulosta ettet voisi siitä lähteä jos noin kovasti lasta haluat ja toinen ei. Lapsettomuudestahan teillä ei ole kyse vaan tahdosta. En suosittele sua hankkimaan lasta ollenkaan koska tuo jo osoittaa arvomaailmasi, joka ei tulevalle lapselle olisi hyväksi.

 

oli outo kirjotus ei voi muuta sanoa

 

Sinänsä asiallinen kirjoitus mutta... Nyt menee liian paksuksi tämä ihmisten itsekkyys. Miksei oma miehesi voisi haluta tehdä lasta kanssasi, olisiko se aivan ylitsepääsemätön juttu??? Ja miksei muka halua kasvattajaksi?! Jos sä teet lapsen jonkun vieraan kanssa (teet pienen hypyn sänkyyn ehkä toisenkin jos ei heti tärppää...), sen jälkeen jatkaisit elämää nykkyisen kanssa ja tulevan lapsen kanssa, meinaatko silloinkin olla se ainoa kasvattaja eli periaatteessa YH kun nykyisesi ei halua olla kasvattaja. Ei tuo sinun suhde niin hyvältä kuulosta ettet voisi siitä lähteä jos noin kovasti lasta haluat ja toinen ei. Lapsettomuudestahan teillä ei ole kyse vaan tahdosta. En suosittele sua hankkimaan lasta ollenkaan koska tuo jo osoittaa arvomaailmasi, joka ei tulevalle lapselle olisi hyväksi.

hei korjata että ap kirjoitti että mies on valmis isäksi ja kasvattajaksi vaikka ei biologisia lapsia halua...

kumma mies mielestäni, on siis valmis huolehtimaan ja kustantamaan toisen miehen lapsen elämää ja leikkimään tälle isää...
miksi ei siis saman tien laita lasta alulle omilla spermoilla?

vai voisiko syynä olla joku sairaus josta ei ole ap:lle kertonut tai kyvyttömyys saada lasta?

 

Anteeksi luin väärin. Onko nykyiselläsi jo ennestään lapsia ja sinulla ei? Miksei halua enää biologisia lapsia jos haluaa kuitenkin toisen siittämän lapsen?? Tuntuu että mies salailee jotain, ehkä sairaus kuten tossa joku ehdotti, ehkä se onkin jo tehnyt sterilisaation eikä ole sulle kertonut? Ja ei enää uskalla kertoa kun suuttuisit sen valehelusta. Joku tässä nyt mättää. Kauanko olette olleet yhdessä?

 

ei halua enää omia biologisia lapsia.....onko miehellä sitten jo omia lapsia?

 

On kyllä maailma mennyt sekaisin.
Enkäpä kannattaisi etsiä se mies joka on valmis olemaan isä 100%.
Kummastuttaa miten ikinä voisi lopulta totetutua tuo homma noilteen miten
mies siihen olisi suostuvainen, ei mitenkään. Aina se lapsi olisi toisen lapsi eikä hänen
omansa vaikka nyt hän sanoisi mitä.
Mutta ehkäpä kannattais tarkistaa sitä arvomaailmaa myös ap:n.
Minä haluan, minä haluan, minä haluan! Niin, aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa ja jos
on tehnyt valinnan olla miehen kanssa joka ei omia lapsia enää halua niin silloin se tarkoittaa lapsetonta suhdetta teille.

 

mistä löytää biologinen isä?? moni kamppailee saman asian kanssa!

 

Taidan tajuta aptä koska olen törmännyt erääseen mieheen taannoin joka ilmoitti ettei koskaan anna sukusolujaan käyttää sillä pelkäsi että joku tuleee elatusmaksuilla sit hyötymään hänestä.
Ja mies on kantansa pitänyt ja nyt jo lähemmäks 50 v eikä lapsia ole tehnyt. Toinen syy voi olla jokin perinnöllinen sairaus joka suvussa.....mutta alkuperäseen kysymykseen en osaa auttaa, ventovieras tuskin käy kun tauteja joutuu pelkäämään ja tutuilta jos et kehtaa kysyä....

 

mistä löytää biologinen isä?? moni kamppailee saman asian kanssa!

 

Mene vaikka jonnekkin koirakenneliin siitettäväksi, saisi sitten lapsi kummaltakin vanhemmalta matsaavat geenit perinnöksi.

 

Taidan tajuta aptä koska olen törmännyt erääseen mieheen taannoin joka ilmoitti ettei koskaan anna sukusolujaan käyttää sillä pelkäsi että joku tuleee elatusmaksuilla sit hyötymään hänestä.
Ja mies on kantansa pitänyt ja nyt jo lähemmäks 50 v eikä lapsia ole tehnyt. Toinen syy voi olla jokin perinnöllinen sairaus joka suvussa.....mutta alkuperäseen kysymykseen en osaa auttaa, ventovieras tuskin käy kun tauteja joutuu pelkäämään ja tutuilta jos et kehtaa kysyä....

Aika jännä kanta siltä mieheltä, elatusmaksuja, joilla hyötyä.. Niin, se lapsen pitohan on ilmaista...

Tuli vain mieleen

 

Vain nainen voi olla niin tyhmä että kuvittelee voivansa käydä tekemässä lapsen jonkun muun kanssa ja palata suhteeseen ja kuvitella että se mies ihan oikeesti sitten kasvattaisi jonkun muun tekemän lapsen kuin omansa.
Ei taatusti toimi.

 

Hei, tilanne varmasti kuulostaa erikoiselta. Miehellä on ennestään lapsia, mikä varmasti painaa päätöksessä. Lisäksi siinä on ikäeroon, perimään ja periaatteeseen liittyviä juttuja. Hän on esim. ehdottanut lasten adoptoimista ennen kuin minä vielä olin päättänyt haluanko ylipäätään koskaan lapsia. Mies on työskennellyt paljon lasten ja nuorten parissa ja uskoisi olevansa hyvä kasvattaja myös minun lapsilleni, mutta biologisesti omia ei halua.

Adoptio olisi ehkä helpompi tie ja tosiaan tulevaisuudessa ehkä todennäköinenkin, mutta meidän suhteessamme mitään ei ole koskaan julistettu mahdottomaksi vain siksi, että sen eteen pitää nähdä vaivaa tai meidän pitää ihmisinä kasvaa pystyäksemme siihen. Meille on tärkeää että molemmat saavat toteuttaa itselleen merkityksellisia asioita, vaikka yhteensovittaminen ja helppojen kompromissien välttäminen teettääkin enemmän työtä. Minä haluan biologisen lapsen, hän haluaa olla isä minun lapselleni - nämä toiveethan eiväthän ole edes ristiriidassa?

Olemme keskustelleet myös sijaisperheenä toimimisesta joskus tulevaisuudessa yms. vaihtoehdoista "olla perhe". Olemme molemmat tottuneet kantamaan vastuuta asioista ja muista ihmisistä, joten en usko, että kummankaan vastuun kantamisesta tarvitsee olla huolissaan tässäkään. Baarista miehen iskeminen ei tunnu kovin vastuulliselta. Ja olisipa se somaa, kun joutuisi yrittämään vuoden ennen kuin tärppäisi ja siinä välissä olisi jo ehtinyt saada klamydian ja ties mitä tuliaisia. Että ei kiitos. Ja muutenkin tuo muumimuki-menetelmä olisi ehkä kuitenkin etusijalla

 

Ota huomioon, että lapsella on oikeus biologiseen isään!

 

Hmm, onko jokainen lapsi ansainnut biologisen isän? Luvattoman moni biologinen isä on tehnyt enemmän pahaa kuin hyvää lapsensa koko elämälle ja sellaista ei yksikään lapsi ole ansainnut. Eli ei, minusta jokainen lapsi ei ole välttämättä ansainnu biologista isää, vaan hyvän isän! Lapsella on ensisijaisesti oltava turvallinen ja onnellinen lapsuus huolehtivien ja rakastavien aikuisten hoivassa ja kaikki muu tulee järjestyksessä sen jälkeen.

Minulla on sekä adoptio-, yh-, uusio- että ydinperheissä kasvaneita ystäviä ja myös muutamia käytännössä isovanhempien kasvattamia eikä yhdenkään kohdalla perhemalli ole ratkaissut henkistä hyvinvointia vaan se, millainen se lapsuus muuten on ollut siinä perheessä mikä heillä on. Isän puuttuminen on ollut yhdelle kova paikka, kun asia on äidille ollut liian kipeä yhdessä käsiteltäväksi. Toinen, aodpioperheessä kasvanut, ystäväni ei taas ole koskaan ollut edes kiinnostunut tutustumaan biologisiin vanhempiinsa, kun "mulla on jo perhe joka rakastaa mua, en voisi kuvitellakaan että joku muu olisi mun äiti tai isä tai sisko". Eri asiat jättää jälkensä, mutta kaikkein suurin katkerien joukko kuulostaa olevan ne, joiden vanhemmat on kitkutelleet yhdessä, usein vielä "lasten takia", ja valuttaneet pahaa oloaan ja tunneköyhyyttään aivan huomaamattaan lapsiinsa. Raskas on halaamattoman ja hyväksyntää kokemattoman lapsen taakka, jos ei ole koskaan kotona ollut mallia kuinka olla onnellinen...

Siksi minusta on jotenkin äimistyttävää, kuinka hyväksyttävää vaikuttaa olevan ottaa vain "joku" ja lisääntyä suhteessa, joka rakentuu täysin kestämättömälle pohjalle, kunhan vain ydinperhemallin kriteerit täytetään. Aivan kuin se ei lapseen vaikuttaisi, että isä ja äiti eivät rakasta toisiaan - tai aina edes pidä toisistaan - ja purkavat sitten vuosien myötä kasaantuvaa pettymystään riitelyyn, työhön, alkoholiin, puhumattomuuteen, ulkopuolisiin suhteisiin ja pahimmassa tapauksessa suoraan lapsiin välinpitämättömyytenä, vähättelynä ja nöyryyttämisenä? Tällaisiin suhteisiin lapsia tehdään jatkuvasti eikä kukaan tunnu kyseenalaistavan onko se oikein lasta kohtaan - kunhan lapsella on isä ja äiti.

Ydinperhemalli on toki kannatettava, mutta jonkinlaista suhteellisuudentajua kaipaan biologisen vanhemmuuden glorifiointiin. Lapsen onnellisuus ja eheys kun ei ole kiinni siitä, kuka hänet kasvattaa vaan miten se tehdään.