Päiville sanoisin, että kannattaa katsoa ehkä hiukan niitä syömisiä, että tulisi jotain syötyä tasaisemmin. Toisaalta voi ajatella miksi syödä, jollei ole nälkä. Mutta ehkäpä juuri siksi, että keho saa sitä ravintoa, eikä jumiudu. Jos kroppa ajattelee, ettei ruokaa ole tulossa, niin se pitää kiinni niistä olemassaolevista varastoista kovemmin. Näin mä olen sen ymmärtänyt ja ajatellut, mutta voi mennä pieleenkin
Rigelin esimerkki tuosta rasvan ja kolesterolin yhdistelmästä on taas niin hyvä. Kun kaikki aina panikoi sen kolesterolin kanssa tän karppaamisen suhteen. Ja sitten kuitenkin huomataan, että ei se olekaan niin paha.
Eilen illalla tuli itse tehtyä taas ihan kunnon ruokaa. Päivä kun meni salaattilinjalla varsin rasvattomasti, niin oli jo nälkä kotiin päästyä. Possun kylkisiivuja ja suikaletta ruskeaksi ja tunniksi pataan. Lisukkeeksi kesäkurpitsaviipaleita, johon aurajuustoa ja ranskankermaa. Naminami.
Ja Rigelin kanssa samoilla kokemuksilla minäkin. Kaikenlaista on tullut uskottua ja kokeiltua, mutta onneksi ei enää tarvitse