Toggle sidebar

karmeat huonetoverit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hormoonihyrrä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

hormoonihyrrä

Vieras
tälläinen alkoi kiinnostamaan, että kun olette olleet osastolla synnytyksen jälkeen niin millainen huonetoverinne on ollut?

Itselläni oli ekan lapsen aikaan ihan karmea täti. Vertaistukea tältä tapaukselta ei todellakaan herunut. Aina kun oma vauvani alkoi yöllä kitisemään niin huokaili kyllästyneenä ja valitti ukolleen seuraavana päivänä miten ei saa nukuttua ollenkaan kun on niin meluisaa.. Ite soitteli hoitajia paikalle koko ajan milloin minkä syyn vuoksi. En nukkunut itse juuri yhtään kun kyttäsin milloin vauvalla on nälkä ettei ala itkemään.

Toisella kertaa oli viiden lapsen äiti, joka vaan käski ottaa rennosti kun pyytelin anteeksi yöllä häiriköintiä. Jänskättää millaista nyt kolmannella kerralla on.
 
Pahin oli tyyppi, joka oli lähes koko hereilläoloaikansa puhelimessa ja kertasi synnytyksensä minuutin tarkkuudella miljoona kertaa päivässä kuuluvasti. "Sitten vartin yli keinuin pallolla, kunnes sitten 20 yli oli ihan pakko mennä suihkuun, jossa sinnittelin kipuineni melkein puoli tuntia. Pekka hieroi alaselkää tuonne 5 vaille yhteen asti. Lääkäri kävi silloin ja sanoi, että plaap plaap plaa... ja nyt sitten on tosi kipeät pukamat ja rinnat on tosi arat, olen syönyt luumuja ja yritän kakata tänään..."
 
ekalla kerralla en ees tiiä millanen oli kun ei vaihettu yhtään sanaa tms. sen verran vanhempi oli kuin minä. tokalla kerralla sattui huonetoveriksi samoja ikiä oleva ja myös toisen lapsen saanut äiti kenen kanssa meni hyvin jutut yksiin ja vauvoilla oli melkein sama rytmi öisin niin saatiin molemmat hyvin nukuttua :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Valaja:
Pahin oli tyyppi, joka oli lähes koko hereilläoloaikansa puhelimessa ja kertasi synnytyksensä minuutin tarkkuudella miljoona kertaa päivässä kuuluvasti. "Sitten vartin yli keinuin pallolla, kunnes sitten 20 yli oli ihan pakko mennä suihkuun, jossa sinnittelin kipuineni melkein puoli tuntia. Pekka hieroi alaselkää tuonne 5 vaille yhteen asti. Lääkäri kävi silloin ja sanoi, että plaap plaap plaa... ja nyt sitten on tosi kipeät pukamat ja rinnat on tosi arat, olen syönyt luumuja ja yritän kakata tänään..."
Click to expand...

just. miten joku kehtaa selittää toisen kuullen monta kertaa oman juttunsa? Ei sitten tule mielen, että toinen ei välttämättä ole kiinnostunut kuulemaan hänen synnytystä 100 kertaa.
 
No ei mullakaan nyt jääny ekan kanssa mitään hampaankoloon, mut silloin tuntui että ennemmin olisin voinut olla vaikka siivouskomerossa kun siinä huoneessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Valaja:
Pahin oli tyyppi, joka oli lähes koko hereilläoloaikansa puhelimessa ja kertasi synnytyksensä minuutin tarkkuudella miljoona kertaa päivässä kuuluvasti. "Sitten vartin yli keinuin pallolla, kunnes sitten 20 yli oli ihan pakko mennä suihkuun, jossa sinnittelin kipuineni melkein puoli tuntia. Pekka hieroi alaselkää tuonne 5 vaille yhteen asti. Lääkäri kävi silloin ja sanoi, että plaap plaap plaa... ja nyt sitten on tosi kipeät pukamat ja rinnat on tosi arat, olen syönyt luumuja ja yritän kakata tänään..."
Click to expand...

just. miten joku kehtaa selittää toisen kuullen monta kertaa oman juttunsa? Ei sitten tule mielen, että toinen ei välttämättä ole kiinnostunut kuulemaan hänen synnytystä 100 kertaa.
Click to expand...

Parasta tässä oli, kun kämppis kertoi tarinansa myös mulle. :laugh:
 
Ensimmäisellä kerralla oli mukava naikkonen ensimmäisen päivän, loppuajan sain olla yksin, toisella kerralla oli n. 40 nainen jolla hirveä stressi, ettei osaa hoitaa, oli siis synnyttänyt paripäivää ennen minua, mun ekana yönä piti hänen sitten syöttää vauvaa, mutta pikkanen rupesi vaan raivoamaan, äiti ihan hermona. Minä sitten nousin sängystä, kysyin voinko auttaa, otin vauvan hetkeksi syliin, että rauhottui, sitten äidille takaisin, rauhassa rintaa suuhun ja kas söihän se vauva, oli mukavaa kun toinen kiitti ja sanoi, ettei onneksi tarvinnut soittaa kelloa, kun kätilöt jo tainneet tympääntyä kun ei meinaa onnistua syöttäminen.
Kolmannella kerralla olin koko-ajan yksin.
 
no ekalla kerralla mulla oli huonekaverinaa ulkomaalainen nainen,jolla kävi koko suku vierailutunneilla(ja vähän muulloinkin)käymässä.Kerran aloin touhuumaan imettämispuuhia,niin lauma taas tormasi ovesta.Laitoin verhot kiinni että saan rauhassa imettää.Olin tovin imettänyt kun huomasin,että yksi mies vierailija tuijotti kauempaa mua(verhoonhan jää aina kolo,ei niitä ihan kiinni saa) :o
 
Sikspä minä haluankin perhehuoneen jos mahdollista... en jaksaisi jos ihan joku tärähtänyt huonekaveri ja hällä lamppaisi vieraat solkenaan, kun itse kuiten yritän levätä... meillä toinen tulossa, uusperhe yhteensä siis kohta 4 lasta ja haluan koettaa saada levättyä sitten siellä. Nuorimpien ikäero vielä 11k! Että käsityötä kotona piisaa..
 
15-vuotias tyttö, jonka poikakaveri "asui" osastolla. Siinä sitä sitten puitiin ongelmia yötä myöden valot päällä ja kännykät vaan huusivat. Vauva oli koko ajan hoidossa.
 
Mulla oli huonekaverina itseäni 10vuotta vanhempi nainen joka synnytti toisen lapsensa.
Oli oikein ihana tyyppi, ja päivät meillä meni jutellessa kaikesta maan ja taivaan välillä.
Mulla ei oikein tahtonut tuo imetys onnistua, niin häneltä sain paljon hyviä neuvoja.
Vielä nytkin (vuosi synnytysten jälkeen) pidämme yhteyttä =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
15-vuotias tyttö, jonka poikakaveri "asui" osastolla. Siinä sitä sitten puitiin ongelmia yötä myöden valot päällä ja kännykät vaan huusivat. Vauva oli koko ajan hoidossa.
Click to expand...

Mun kaverilla oli vastaava tapaus, mut äiti oli 3-kymppinen. Puhui kuulemma koko ajan puhelimessa yötä myöten. puhelinta ei myöskään voinut pitää äänettömällä, jotta kuulee :)


 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa