kantavin ajatuksesi kasvatuksessa? eli se mihin nojaudut?

kertokaa!

 

Sen, minkä teen tänään lapsieni kanssa, huomaan huomenna.

 

Maalaisjärjellä eteenpäin, päivä kerrallaan!

 

selkeät rajat, joista pyritään pitämään kiinni.
Siis rajat ja rakkaus.

 

\

selkeät rajat, joista pyritään pitämään kiinni.
Siis rajat ja rakkaus.

Peesaan tätä. Kuvaa aika hyvin mun ajatuksia. Paljon syliä ja sitten sopivasti rajoja.

 

Rakkautta
Turvaa
Rajoja

 

Kohtele lastasi siten kuin haluat lastenlastesi kohtelevan itseäsi

 

Kuka kuritta kasvaa niin kunniatta kuolee!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Rajat, selkeät säännöt!
Yhdessä oloa, rakkauden osotuksia.
Halauksia, suukkoja. Näytetään tunteet! =) B)

 

\

Maalaisjärjellä eteenpäin, päivä kerrallaan!
[/

Vähän samalla tavalla täälläkin... =)

 

Rajat on rakkautta.
Sylissä oloa, ei voita mikään tavara maailmassa.
Syli auttaa suruun, pahaan mieleen, väsymykseen, herättää hyvään aamuun!

 

meilläpäin on tämmöinen sanonta;

"kasvatus on uhkailua, kiristystä ja kyyneleitä"

 

\

\

selkeät rajat, joista pyritään pitämään kiinni.
Siis rajat ja rakkaus.

Peesaan tätä. Kuvaa aika hyvin mun ajatuksia. Paljon syliä ja sitten sopivasti rajoja.

Samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa.

 

rakkaus ja rajat!!

mutta olemalla mallina!! lapset seuraavat ja matkivat koko ajan miten vanhemmat käyttäytyvät! olemme heille peilinä!!


ja onko kukaan muu huomannu, mitä vanhemmax tulee, huomaa toistavansa samoja typeriä ilmeitä tai eleitä kuin omat vanhempansa tahtomattaankin

 

Uhkaus
Kiristys ja
Lahjonta!!!!

Ei vaiskaan, olen yrittänyt mahdollisemman paljon käyttää tuota kuuluisaa MAALAISJÄRKEÄ!
Tosin nyt tuon 11v. pojan kanssa olen vähän pulassa... :/

 

Hellyyttä,harmoniaa ja huumoria. =)

 

\

\

selkeät rajat, joista pyritään pitämään kiinni.
Siis rajat ja rakkaus.

Peesaan tätä. Kuvaa aika hyvin mun ajatuksia. Paljon syliä ja sitten sopivasti rajoja.

Pitää ihan lainata omia sanojaan, kun tuli mieleen et isäni toistelee aina hyvää mantraa lastenkasvatuksen 3 "tärkeästä" periaattesta: uhkaus, lahjonta ja kiristys! Ja toimii muuten käytännössä edellisten lisäksi... Taisi niitä joku muukin ehdotella, mut mä oon ihan tosissaan et uhkaus ja kiristys kyllä toimii ainakin uhmaikäisen kanssa. Nimimerkki: viime aikoina hermonsa useaan otteeseen menettänyt

 

Yhden psykologin ajatuksia lainaillen, vanhempi on parhaimmillaan kuin luotsi lapselle. Ohjaa oikeaan suuntaan ja auttaa välttämään pahimmat karikot, ilman sen kummempaa puuttumista... en usko tiukkoihin rajoihin. Rakkautta puhetta ja joskus on turvauduttava huutamiseen.. ei koskaa lyömiseen edes pieneen nippailuun tai luunappiin. Fyysinen koskemattomuus ehdoton meidän perheessä, mieluummin vaikka kriisissä huudan naama punaisena kuin kajoan pikkurillilläkään! Huutamista voi pyytää anteeksi, lyömistä ei! Haleja ja pusuja ja paljon oli kyseessä tyttö tai poika... joidenkin mielestä pojan voi pussata pilalle... minusta niin vain kasvaa ehyt persoona!

 

Ehdottomasti samaa mieltä Äipän kanssa!!!!!Oma äitini piti niin kovaa kuria minulle ja siskolleni,että vannoin jo nuorena olevani hellä ja rakastava äiti omille lapsilleni..Ja niin olen ollutkin =)

 

Pienessä on suuri-ajattelu, sekä todellinen läsnäoleminen, ei vain näennäinen joojoo, kohta kultaseni -tyyli.

 

Hellyyttä, hoivaa ja huolenpitoa.

 

Rakkautta ja rajoja. Joskus toimii uhkailu, lahjonta ja kiristys.
Haluan kuitenkin lasteni tietävän, että hyväksyn heidät sellaisina kuin ovat. (Siihen suuntaan pyrin heitä kasvattamaan, ettei tarvitse myöhemmin arvostella heitä omista päätöksistään - että osaisivat käyttää järkeään.)

 

Kuria pitää olla lapsilla, sillä tavalla sopivasti, ei mitään selkäsaunaa tms. mutta selvät säännöt mitä saa tehdä ja mitä ei.
Aikuiset päättää asioista, toki niistä voidaan keskustella.
Työtä pitää oppia tekemään esim. huoneiden siivous, keittiössä auttaminen jne.
ja minusta yksi tärkeimpiä asioita, joita lapsille on opetettu, on se, että aikuisia ihmisiä kunnioitetaan, eikä ns. hypitä nenälle....
Voi tietysti kuulostaa "tukkapipoiselta", mutta ei ole oikeasti. Tietyt säännöt on pakko olla ja sillä selvä.....
Olen seurannut lapsia, joiden ei tartte tehdä kotona mitään...ja en ole oikein pitänyt siitä,minkälaisia heistä on tullut....
ja välillä lahjotaan ja kiristetään ja uhkaillaan..

 

Rakkautta ja sopivassa määrin rajoja!!!

 

Näin neljän lapsen äitinä, joista on kolme poikaa,kaksi on jo murkkuja ja kolmas varhaismurkku, sanoisin että matkan varrella ne rajat ovat tulleet tosi tärkeiksi ja niitä on koiteltu ihan niin, että välillä on tuntunut ettei ne mene perille millään, kunnes sitten yhtäkkiä alkaa helpottaa. Nämä isoimmat ovat ainakin pahimmasta selvinneet tai sitten se on tyyntä myrskyn edellä. Meidän mottona on siis ollut ne rajat ja rakkaus. Vaan se kiristys, lahjonta ja uhkailu on ollut käytössä tarpeen mukaan. Hieno lukea näitä teidän ajatuksia kasvatuksesta. Lapset tosin on niin erilaisia, toiset ovat hyvin kilttejä ja rauhallisia, kun taas toiset ovat huomattavasti kovapäisempiä. Meillä ainakin ne suurimmat matsit on käyty tässä varhaismurrosiässä 9-12v. ja varsinkin nää pojat on testanneet kyllä vanhempien kasvatuksellisia mottoja ihan kiitettävästi. Tsemppiä ja jaksamista kaikille tässä tärkeässä kasvatustyössä. Välillä on rankkaa ,vaan se kasvattaa myös meitä vanhempia.