A
Angie
Vieras
Onkohan kukaan muu huomannut samanlaista ilmiötä suhteessaan?Mitä ihmettä tämä oikein on, jonkinlaista valtataisteluako, vai läheisriippuvuutta, vaiko ehkä vain toisesta huolehtimista?
Nimittäin, kun olemme miesystäväni kanssa(molemmat 30 + )viihteellä, niin aika usein se joka humaltuu hitaammin, alkaa arvostella ja kontroloida toisen käytöstä. Ja nimenomaan, vaikkei tämä toinen olisi edes käyttäytynyt mitenkään sopimattomasti. Riittää, kun toinen esim. alkaa baarissa puhua tai nauraa kovaäänisemmin kuin normaalisti tekee, puhumattakaan huomattavan humalaisesta horjumisesta tms. Tämä ns. selvempi ja hillitympi osapuoli alkaa sitten arvostella toisen käytöstä, joko heti tai vasta kotimatkalla, ja yleensä ei mitenkään ystävälliseen äänensävyyn. Ja riitahan siitä tulee, ja ilta päättyy kovaääniseen riitelyyn ja haukkumiseen. Sopu syntyy usein vasta aamulla, ja sitten siitä ei puhuta. Mutta taas se toistuu. Ei joka baarireissulla, vaan ehkä joka kolmas.
Siis, onko kellään kokemusta tästä, tai teoriaa mistä tuo voisi johtua? Onko mitään muuta ratkaisua, kuin olla lähtemättä yhdessä baariin, tai ainakaan juoda yhdessä?Haluaisin että voisimme lähetä viihteelle yhdessä ilman pelkoa kauheasta päänaukomisesta puolin ja toisin.Voisikohan jostain esim. pariterapiasta olla apua, vai riittäisivätköhän omat konstit? Olemme keskustelleet asiasta yhdessä, ja monta kertaa olemme lähtiessämme sopineet ettemme lähde mukaan, jos toinen alkaa mäkättää.Mutta riita siitä aina tulee.Mikä siis neuvoksi?
Nimittäin, kun olemme miesystäväni kanssa(molemmat 30 + )viihteellä, niin aika usein se joka humaltuu hitaammin, alkaa arvostella ja kontroloida toisen käytöstä. Ja nimenomaan, vaikkei tämä toinen olisi edes käyttäytynyt mitenkään sopimattomasti. Riittää, kun toinen esim. alkaa baarissa puhua tai nauraa kovaäänisemmin kuin normaalisti tekee, puhumattakaan huomattavan humalaisesta horjumisesta tms. Tämä ns. selvempi ja hillitympi osapuoli alkaa sitten arvostella toisen käytöstä, joko heti tai vasta kotimatkalla, ja yleensä ei mitenkään ystävälliseen äänensävyyn. Ja riitahan siitä tulee, ja ilta päättyy kovaääniseen riitelyyn ja haukkumiseen. Sopu syntyy usein vasta aamulla, ja sitten siitä ei puhuta. Mutta taas se toistuu. Ei joka baarireissulla, vaan ehkä joka kolmas.
Siis, onko kellään kokemusta tästä, tai teoriaa mistä tuo voisi johtua? Onko mitään muuta ratkaisua, kuin olla lähtemättä yhdessä baariin, tai ainakaan juoda yhdessä?Haluaisin että voisimme lähetä viihteelle yhdessä ilman pelkoa kauheasta päänaukomisesta puolin ja toisin.Voisikohan jostain esim. pariterapiasta olla apua, vai riittäisivätköhän omat konstit? Olemme keskustelleet asiasta yhdessä, ja monta kertaa olemme lähtiessämme sopineet ettemme lähde mukaan, jos toinen alkaa mäkättää.Mutta riita siitä aina tulee.Mikä siis neuvoksi?