Poika aloitti hoidon vuosi sitten ja oli ensimmäiset 8 kuukautta perhepäivähoidossa. Nyt ollaan oltu pari kuukautta ryhmäperhepäivähoidossa. Ryhmässä on 12 lasta ja samassa pihapiirissä toinen talo, jossa saman verran.
Hoitotädit vaihtuvat tosi tiuhaan, yksi sama on pysynyt koko ajan, ja hänestä poika tykkää, mutta muihin ei juuri ehdi tutustua. Ryhmässä on paljon enemmän tyttöjä kuin poikia. Mutta mikä eniten mietityttää on piha. Se on pieni, kokonaan soraa/hiekkaa ja tosi mielikuvitukseton. Pihassa on yksi hiekkalaatikko, pari keinua ja pieni kiipeilyteline, jossa liukumäki, ei muuta. Ei nurmikkoa, ei puita, vain sitä tasaista soramaata. Ja tässä pihassa siis leikkii 24 lasta.
Lähistöllä on ihana vanha päiväkoti, jossa on 34 paikkaa 3-6 vuotiaille, puolet kokopäiväisiä ja puolet osapäiväisiä. Tässä päiväkodissa olisi iso puustoinen ja maastoltaan vaihteleva piha. Naapurin lapsi on käynyt tätä päiväkotia, ja sieltä tuli kehuja.
Pitäiskö yrittää vaihtaa paikkaa? Onko ihan typerää nähdä vaivaa tuosta pihasta ylipäätään? Itse maalla lapsuuden viettäneenä mietin kauhulla tuota pientä hiekkapihaa, jossa ei mielikuvitukselle ole mitään mahdollisuuksia, mutta onko ongelma tosiaan vain minun?
Hoitotädit vaihtuvat tosi tiuhaan, yksi sama on pysynyt koko ajan, ja hänestä poika tykkää, mutta muihin ei juuri ehdi tutustua. Ryhmässä on paljon enemmän tyttöjä kuin poikia. Mutta mikä eniten mietityttää on piha. Se on pieni, kokonaan soraa/hiekkaa ja tosi mielikuvitukseton. Pihassa on yksi hiekkalaatikko, pari keinua ja pieni kiipeilyteline, jossa liukumäki, ei muuta. Ei nurmikkoa, ei puita, vain sitä tasaista soramaata. Ja tässä pihassa siis leikkii 24 lasta.
Lähistöllä on ihana vanha päiväkoti, jossa on 34 paikkaa 3-6 vuotiaille, puolet kokopäiväisiä ja puolet osapäiväisiä. Tässä päiväkodissa olisi iso puustoinen ja maastoltaan vaihteleva piha. Naapurin lapsi on käynyt tätä päiväkotia, ja sieltä tuli kehuja.
Pitäiskö yrittää vaihtaa paikkaa? Onko ihan typerää nähdä vaivaa tuosta pihasta ylipäätään? Itse maalla lapsuuden viettäneenä mietin kauhulla tuota pientä hiekkapihaa, jossa ei mielikuvitukselle ole mitään mahdollisuuksia, mutta onko ongelma tosiaan vain minun?