Kannattaisiko luopua kuntosalijäsenyydestä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja a.p.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

a.p.

Vieras
Olen ollut kaupallisen kuntosalin jäsen jo iät ja ajat. Ennen lapsen saamista se jotenkin kuului siihen kuvioon, että käydään siellä trendisalilla huhkimassa. Vanhempainvapaallakin on ollut näppärää, kun on päivällä voinut viedä lapsen lapsiparkkiin aamupäivisin ja on itse päässyt salille. Viime aikoina olen käynyt 2 kertaa viikossa, mikä on sekin vähemmän kuin ennen lasta. Kotijumpat ja vaunulenkit on nousseet rinnalle.
Nyt edessä on kuitenkin töihinpaluu ja lapsen päiväkodin aloitus. Toistaiseksi teen vain osa-aikaisesti töitä, joten tulot ovat sen mukaiset.
Olen alkanut miettiä onko tuossa kalliissa (n. 70e/kk) kuntosalikortissa oikeasti mitään järkeä. Kuukausimaksun hinnalla saisin paikallisen voimisteluseuran kortin koko kaudeksi ja voisin käydä kävelymatkan päässä olevalla koululla arki-iltoina jumppaamassa silloin kun huvittaa. Jotenkin en usko että edes tulee niin usein käytyä. Päiväkotipäivinä nyt ei muutenkaan enää illalla halua pientä jonnekin lapsiparkkiin lykätä vaan mielummin sitten vuorotellaan miehen kanssa harrastuksissa niin että lapsi saa olla edes illat kotona. Lisäksi laskupinot tuntuu vaan kasvavan... :/

Kertokaa ajatuksia/kokemuksia? Onko joku irtisanonut salikortin säästösyistä ja miten kävi? Miten muuten on liikunnan käynyt kun on hoitovapaalta töihin palattu?
Mitä muita ajatuksia äitiys + liikunta herättää? Itse näen että on hyvä asia pitää kunnostaan huolta, mutta tämän päivän ilmiötä ns. sporttimammoja en ihan ymmärrä. Esim. sillä salilla jolla käyn, tuo yksi äiti 1,5-vuotiaan lapsensa joka arkiaamu kahdeksi tunniksi lapsiparkkiin (siellä on hoitolista, josta olen nähnyt) ja menee itse treenaamaan ja saunomaan. Siinä ei tunnu enää olevan kyse terveysliikunnasta vaan jostain muusta.
 
Itse innostuin salilla käynnistä vähän sen jälkeen kun palasin hoitovapaalta töihin. Ensin tuntui että päivät on tuupattu täyteen kun miehelläkin on omat harrastuksensa. Sitten kaikki kuitenkin alkoi luistaa hienosti. Itse miettisin sinuna myös tavoitteita. Mielestäni salilla käynti ja jumppa on täysin eri asioita. Itse saan enemmän irti salilla käynnistä kuin jumpista joissa esim. sarjat on yleensä tosi lyhyitä.
 
.. sanoisin, että treenaaminen ei ole koskaan pois lapselta. Ainoastaan illalla salilla käyminen on työ- ja hoitopäivän jälkeen ollut ainakin omalla kohdallani täysin mahdotonta. Ei jaksa ja haluaa olla lapsen kanssa illan. Itse tein niin, että kävin ennen töitä aamulla salilla kahtena arkipäivänä (mies vei noina päivinä lapsen hoitoon) ja sitten la aamuna eli kolme treenikertaa. Itse pidän jumppaa ihan terveysliikuntana ja sinänsä hyvänä, mutta ei sillä voi korvata kunnon saliharjoittelua. Mutta kaikki on kiinni omista tavoitteista! Saliharjoittelu on tehokkain treenausmuoto, 3 krt tunti viikkotasolla ja aerobisia lenkkejä päälle vaikka lapsen kanssa ulkoilmassa niin johan pysyy mamma kuosissa!
 
En luopuisi. Itse käyn 5 krt viikossa salilla ja teen sen aamuisin ennen töihin menoa. Mies hoitaa lapset päiväkotiin ja minä iltapäivästä haen heidät. Tiedän monia, joilla liikunta on jäänyt kokonaan töihinpaluun jälkeen ja jos vielä ei ole edes sitä "kallista" kuntosalijäsenyyttä motivoimassa, niin vaikeaa on...Eikä ne kävelylenkit kyllä aja ihan samaa asiaa kuin kunnon salitreeni, ryhmäliikuntatunnit tms. Ja kesällä/syksyllä tietty voi ulkona jumppailla omaan tahtiin esim. kahvakuulalla, mutta odotas kun alkaa olla -15 astetta pakkasta...
 
En missään nimessä liikuntaa ajatellutkaan jättää pois. Kuntosalillakin voi käydä esim. uimahallin salilla murto-osalla siitä hinnasta mitä kaupalliset salit kiskovat. Ennen käytiin miehen kanssa yhdessä salilla, mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana ollaan yhdessä käyty kerran juurikin lapsen hoidon vuoksi.
Enemmän mietin sitä, onko tuo hintansa arvoista, kun nyt tulot on pienemmät kuin silloin kun liittyi jäseneksi ja aikaa vähemmän. Pelkään että jääkö ne treenit kokonaan pois jos pitää jonnekin uimahallin hikisukka-salille mennä (matka on kyllä ihan yhtä pitkä kuin nykyiselle). Että tuleeko minusta sellainen äkäinen möhömahaäiti jos irtisanon jäsenyyden... Kaupungin työntekijänä kaupungin liikuntapaikat eivät minulle maksaisi juuri mitään. Kuntokeskusten saunatiloja en ole myöskään puoleen vuoteen käyttänyt kun aina on kiirus kotiin tai hakemaan lapsi lapsiparkista. Eli maksan siitä lapsiparkista (jonka käyttö jää vähälle tulevaisuudessa) sekä paremmasta ilmastoinnista ja väljemmistä tiloista. Laitteetkin on samaa luokkaa nykyään uimahalleilla. Uskon kyllä että liikuntaa voi harrastaa aina, oli elämäntilanne mikä hyvänsä. Lähinnä se on järjestelykysymys.
Yksinkertainen asia, mutta vaikea päätös. Jos salikortin irtisanoo ja sitten haluaakin palata, niin taas pitää sitoutua vähintään vuodeksi ja maksaa uutta korotettua hintaa..
 
Aamutreeni ei meillä kyllä onnistuisi, koska meillä on myös kaksi koiraakin... Muuten kyllä olen aamuihminen. Imetän myös edelleen aamuisin tuota vajaan vuoden ikäistä, en raaskinut imetystä lopettaa samaan aikaan kun on hoitoonkin menossa. Lapsen aamuhoito on sitä kautta minun vastuullani. Puurot voi toki mieskin syöttää Aamulla onnistuisi ehkä korttelin päässä olevassa uimahallissa käynti niinä aamuina kun en mene töihin, voisi mies tulla koirien ja muksun kanssa vastaan ja hilpaista siitä itse töihin ja minä kotiin puuronkeittoon. Salille pitäisi erikseen mennä autolla, mikä on sekin jotenkin älytöntä.
 
Salille pitäisi erikseen mennä autolla, mikä on sekin jotenkin älytöntä.

Siis meillä on korttelin päässä pieni uimahalli, minkä yhteydessä on niitä voimistelijoiden jumppia. Isompi uimahalli kuntosaleineen sekä nykyinen kaupallinen sali on 15 min ajomatkan päässä.

Tuntuu että alan olla päätökseni tehnyt: irtisanon jäsenyyden. Kai se on jotain kyllästymistäkin siihen että ensin istutaan töissä, sitten autossa ja illalla mennään tukka laitettuna istumaan niille näteille hilavitkutin-laitteille siellä salilla. Tykkään itse nostella ihan kunnon rautaa, siihen riittää uimahallin kuntosalikin ihan hyvin. Ja kyllä se jumppakin asiansa ajaa. Joskus ainakin minun tulee jumpassa treenattua kovempaakin, salilla saattaa laiskuus iskeä ja tulee laistettua liikkeistä.
 
Siis meillä on korttelin päässä pieni uimahalli, minkä yhteydessä on niitä voimistelijoiden jumppia. Isompi uimahalli kuntosaleineen sekä nykyinen kaupallinen sali on 15 min ajomatkan päässä.

Tuntuu että alan olla päätökseni tehnyt: irtisanon jäsenyyden. Kai se on jotain kyllästymistäkin siihen että ensin istutaan töissä, sitten autossa ja illalla mennään tukka laitettuna istumaan niille näteille hilavitkutin-laitteille siellä salilla. Tykkään itse nostella ihan kunnon rautaa, siihen riittää uimahallin kuntosalikin ihan hyvin. Ja kyllä se jumppakin asiansa ajaa. Joskus ainakin minun tulee jumpassa treenattua kovempaakin, salilla saattaa laiskuus iskeä ja tulee laistettua liikkeistä.

Samoin tekisin minä, pääseehän sinne entiseen paikkaan takaisin, jos tulee katumapäälle :) Minäkin pidän sitä pönttönä, että ajetaan, monet oikeasti pitkiäkin matkoja kuntoilemaan, etenkin jos sanovat vaikka, että pyöräily nyt on ihan huono laji, eikä sitä voi harrastaa ja sitten menevät spinning-tunnille sisätiloihin autolla ja ajamista tulee auton mittariin vaikka 50 km/reissu.
 

Yhteistyössä