A
a.p.
Vieras
Olen ollut kaupallisen kuntosalin jäsen jo iät ja ajat. Ennen lapsen saamista se jotenkin kuului siihen kuvioon, että käydään siellä trendisalilla huhkimassa. Vanhempainvapaallakin on ollut näppärää, kun on päivällä voinut viedä lapsen lapsiparkkiin aamupäivisin ja on itse päässyt salille. Viime aikoina olen käynyt 2 kertaa viikossa, mikä on sekin vähemmän kuin ennen lasta. Kotijumpat ja vaunulenkit on nousseet rinnalle.
Nyt edessä on kuitenkin töihinpaluu ja lapsen päiväkodin aloitus. Toistaiseksi teen vain osa-aikaisesti töitä, joten tulot ovat sen mukaiset.
Olen alkanut miettiä onko tuossa kalliissa (n. 70e/kk) kuntosalikortissa oikeasti mitään järkeä. Kuukausimaksun hinnalla saisin paikallisen voimisteluseuran kortin koko kaudeksi ja voisin käydä kävelymatkan päässä olevalla koululla arki-iltoina jumppaamassa silloin kun huvittaa. Jotenkin en usko että edes tulee niin usein käytyä. Päiväkotipäivinä nyt ei muutenkaan enää illalla halua pientä jonnekin lapsiparkkiin lykätä vaan mielummin sitten vuorotellaan miehen kanssa harrastuksissa niin että lapsi saa olla edes illat kotona. Lisäksi laskupinot tuntuu vaan kasvavan... :/
Kertokaa ajatuksia/kokemuksia? Onko joku irtisanonut salikortin säästösyistä ja miten kävi? Miten muuten on liikunnan käynyt kun on hoitovapaalta töihin palattu?
Mitä muita ajatuksia äitiys + liikunta herättää? Itse näen että on hyvä asia pitää kunnostaan huolta, mutta tämän päivän ilmiötä ns. sporttimammoja en ihan ymmärrä. Esim. sillä salilla jolla käyn, tuo yksi äiti 1,5-vuotiaan lapsensa joka arkiaamu kahdeksi tunniksi lapsiparkkiin (siellä on hoitolista, josta olen nähnyt) ja menee itse treenaamaan ja saunomaan. Siinä ei tunnu enää olevan kyse terveysliikunnasta vaan jostain muusta.
Nyt edessä on kuitenkin töihinpaluu ja lapsen päiväkodin aloitus. Toistaiseksi teen vain osa-aikaisesti töitä, joten tulot ovat sen mukaiset.
Olen alkanut miettiä onko tuossa kalliissa (n. 70e/kk) kuntosalikortissa oikeasti mitään järkeä. Kuukausimaksun hinnalla saisin paikallisen voimisteluseuran kortin koko kaudeksi ja voisin käydä kävelymatkan päässä olevalla koululla arki-iltoina jumppaamassa silloin kun huvittaa. Jotenkin en usko että edes tulee niin usein käytyä. Päiväkotipäivinä nyt ei muutenkaan enää illalla halua pientä jonnekin lapsiparkkiin lykätä vaan mielummin sitten vuorotellaan miehen kanssa harrastuksissa niin että lapsi saa olla edes illat kotona. Lisäksi laskupinot tuntuu vaan kasvavan... :/
Kertokaa ajatuksia/kokemuksia? Onko joku irtisanonut salikortin säästösyistä ja miten kävi? Miten muuten on liikunnan käynyt kun on hoitovapaalta töihin palattu?
Mitä muita ajatuksia äitiys + liikunta herättää? Itse näen että on hyvä asia pitää kunnostaan huolta, mutta tämän päivän ilmiötä ns. sporttimammoja en ihan ymmärrä. Esim. sillä salilla jolla käyn, tuo yksi äiti 1,5-vuotiaan lapsensa joka arkiaamu kahdeksi tunniksi lapsiparkkiin (siellä on hoitolista, josta olen nähnyt) ja menee itse treenaamaan ja saunomaan. Siinä ei tunnu enää olevan kyse terveysliikunnasta vaan jostain muusta.