Kannattaako tuntea syyllisyyttä hypoteettisten kysymysten takia?

[syyllisyys]

Auttakaa palstapsykologit! Helpottakaa jotenkin mun oloa.

Mietin juuri tuollaisia kysymyksiä, joita on tuossa hypoteettisia kysymyksiä-ketjussa. Oloni on erittäin kamala ja tunnen järkyttävää syyllisyydentuntoa, kun ajattelen niitä...esim. en tiedä, kuolisinko ennemmin itse vai tappaisinko perheeni (mulla ei ole omia lapsia ), en tiedä edes varmasti, kuolisinko itse vai tappaisinko raa´asti läheisiäni tai jos joutuisin kitumaan paljon niin luultavasti pelastaisin oman nahkani.

Moniin näihin kysymyksiin en tiedä vastausta tai sitten se kuviteltu vastaukseni ei ole kovin hyveellinen..pitääkö tästä tuntea syyllisyyttä? Tiedän, että tämä on naurettavaa, koska on olematon mahdollisuus, että tällaista tapahtuisi ja on vaikea ennustaa varmasti, mitä tekisi uhan edessä noissa tilanteissa. Tunnen silti itseni pahaksi ihmiseksi, en osaa ajatella että olisin vähemmän paha vain siksi että nuo tilanteet eivät ole tulleet eteen Voi kyllä olla, että joissain tilanteissa uhraisin itseni, etten joutuisi elämään syyllisyyden kanssa.

 

[ap]

Auttakaa mua jotenkin :/

 

[vieras]

Ei kannata, koska KUKAAN ei voi tietää etukäteen, mitä tekisi tilanteissa, joissa henkeä uhataan. Lisäksi ihminen ei loppujen lopuksi ole kovin paha, jos tekee pahaa vain henki uhattuna.

 

[hmmm]

Ei kannata.
Se, että ahdistut noin paljon, tarkoittaa, että olet tavallista herkempi ja empaattinen ihminen.
Noita on ihan turha miettiä.
Ja en sitä paitsi edes usko, että kaikki niihin totuuden vastaavat.

 

[Mukamaspipsa]

Voi ei, apua. Mä oon kans aikas empaattinen ihminen.
Mutta onneks tommosia kysymyksiä ei tartte oikeesti miettiä.

 

[äti]

Ei kannata.
Se, että ahdistut noin paljon, tarkoittaa, että olet tavallista herkempi ja empaattinen ihminen.
Noita on ihan turha miettiä.
Ja en sitä paitsi edes usko, että kaikki niihin totuuden vastaavat.

Kukaan ei voi vastata totuutta niihin koska jos joku tuollaisista tilanteista tulisi vastaan niin miettimisaika on olematon ja ihminen toimii senhetkisen vaiston varassa mitään enempiä ajattelematta. Niin tai näin.

Älä mieti niitä, en minäkään ihan vain sen vuoksi koska tiedän että ahdistuisin niistä samalla tavalla kuin sinä.

 

[Ultramariini]

Ei kannata, koska KUKAAN ei voi tietää etukäteen, mitä tekisi tilanteissa, joissa henkeä uhataan. Lisäksi ihminen ei loppujen lopuksi ole kovin paha, jos tekee pahaa vain henki uhattuna.

aivan näin.

Ja oikeasti, miksi tuollaisia hypotettisia kysymyksiä pitäisi edes miettiä.

 

[ap]

Hankalia nuo kysymykset, koska en edes tiedä kumpi on pahempaa, kuolema vai syyllisyydessä eläminen. Pelkään todella paljon kuolemaa, se on melkein pahinta mitä mulle voisi sattua, pahempaa kuin että menettäisin läheisen.

 

[Dr Vanilja]

Ei todellakaan kannata. Tilannetta ei voi tietää ennen kuin sen kokee, sitä paitsi vikaa voi olla myös kysymyksenasettelussa; usein ON olemassa myös muita vaihtoehtoja kuin kaksi ääripäätä.

 

[ap]

Kiitos, helpotitte paljon mun oloa!

 

[Aaban]

Ei kannata tuntea syyllisyyttä sellaisita asioista, joita ei ole edes tapahtunut ja tuskin tulee koskaan tapahtumaan. Mitä kuolemanpelkoon taas tulee niin se on kuitenkin aika yleistä ja sen asian kanssa on vaan opittava elämään. Mikäli pelko on voimakasta ja hallitsee ajatuksia, kannattaa noista asioista jutella ammattiauttajan kanssa. :hug:

 

[vieras]

Hankalia nuo kysymykset, koska en edes tiedä kumpi on pahempaa, kuolema vai syyllisyydessä eläminen. Pelkään todella paljon kuolemaa, se on melkein pahinta mitä mulle voisi sattua, pahempaa kuin että menettäisin läheisen.

Minä en pelkää kuolemaa, vain kuolemistapaa. Kuolema on kaiken loppu, joten et tunne mitään. Kuolema on paha vain niille, jotka jäävät elämään.