Mikä siinä on että aina pitää tuntea syyllisyyttä?!

[turhan vaativa]

Itse olen nuhassa, nenä vuotaa, kurkku kipee, vielä ei ole lämpöä mutta palelen niin että kohta varmasti on. Ja nyt tunnen itseni niin huonoksi äidiksi kun en jaksanut mennä 2v:n kanssa ulos, dvd pyörii ja mä makaa sohvalla peiton alla, läppäri sylissä. Mun miehellä ei ole koskaan tällaista. Jos häntä väsyttää, hän menee reilusti nukkumaan ja sanoo lapsille ettei nyt jaksa leikkiä, eikä tunne syyllisyyttä tai itseään huonoksi isäksi. Mä taas en voi edes syödä rauhassa, jos lapsi hakee mua johonkin, mä lähden. Olen aina käytettävissä. Ja nyt kun hetken lepäilen, menee rentoutuminen pilalle kun tunnen itseni niin p*skaksi

 

[juu]

säolet nainen ja aina saatavilla lapsille. Siinä syy. Asetat siis itsellesi tavoitteita ainakin alitajuisesti, että sinun tulee olla lapsille äiti koko ajan. Ja lisäksi se, että olet nainen tarkoittaa sitä, että sulla voi hormonit sen verran vaikuttaa asiaan, ettet hyvälläkään yrityksellä kykene samaan kuin miehesi. Me ollaan erilaisia miehiin verrattuna, hyvä niin. Tuossa sun tapauksessa ei niin hyvä. Mutta sä et oo p.ska! Sä olet sairas ja sä tuut nopeampaa terveeksi, kun unohdat syyllisyytes ja lepää

 

[LisaMarie]

Toi jatkuva syyllistyminenkijn voi olla sairaus, kun se menee tietyn pisteen yli. Mulla se oli osa yleistynyttä ahdistuneisuus häiriötä. Mutta se siis oli siinä pisteessä, että jos mä olin miehen kanssa töissä, tunsin tekeväni väärin lapsian kohtaan, jos olin lasten kanssa, tunsin tekeväni väärin miestä kohtaan. Kun vietin vapaa-aikaa perheen kanssa, tunsin syyllisyyttä kun olen huono nainen, enkä ota omaa aikaa. Omissa menoissa tunsin syyllisyyttä siitä, että laiminlyön perhettä...Ei voinu tehdä mitään tuntematta syyllisyyttä, eikä sen puoleen jättää tekemättäkään!