Kannattaako suhdetta jatkaa?

[marika79]

Olisin kiinnostunut kuulemaan mielipiteitänne seuraavasta:

Rakastuin viime keväänä mieheen, luotin sinisilmäisesti hänen rehellisyyteensä, kunnes puolen vuoden kuluttua katsoin hänen puhelintaan, josta löytyi viestejä exältä sekä eräältä toiselta naiselta. Viesteissä naiset kysyivät: "milloin voisimme tavata"? ,joihin mieheni oli vastannut: "olen sitten yhteydessä". Puitiin asiaa, ja mieheni selitti viestien sisällön syyksi sen, ettei halua loukata exäänsä olemalla epäkohtelias. Mies myönsi, että on tavannut exäänsä meidän seurustelun alkuaikoina.
Mies sanoi, ettei aio enää ole yhteydessä näihin tai muihinkaan naisiin. 2 kk:tta kului, ja mies jäi uudelleen kiinni vastaavasta epärehellisyydestä, tällä kertaa tosin mies oli aloitteentekijä. He eivät kuitenkaan olleet tavanneet exän kanssa. Mies kertoi asian itse, oli todella pahoillaan asiasta ja annoin anteeksi. Lupasi, ettei enää koskaan petä luottamustani.
Mies kertoo välittävänsä minusta ja haluaa olla kanssani, mutta ei kuitenkaan uskalla heittäytyä suhteeseen. Pelkää sitoutua ja omaa kyynisen asenteen parisuhteen kestävyyteen. Rakastan miestä ja olisin jo valmis sitoutumaan. Vai kannattaako teidän mielestä edes olla? Kannattaako heittäytyä tällaiseen suhteeseen enää syvemmälle?

 

[ymmärrän]

No ei. Anna miehen ensin vapautua pääkopassaan. Jos olisit jalat alta vievä nainen hänen elämässään ei hän suhtautuisi eikä toimisi noin. Vika ei siis ole sinussa !
Älä käytä elämääsi hukkaan - mokoman epävarman pojan kanssa. Ihan oikeita miehiäkin on olemassa jotka todella haluaa suhteen jossa voi rakastaa ja uskaltaa olla rehellinen joka asiassa. Näissä suhteissa jokainen päivä vaan vahvistaa naisellekin suhteen oikean tilan. Mieshän on epäsuorasti sanonut että tämä teidän suhde ei ole oikeesti sellainen että hän sitoutuu.

 

[kielioppinut]

Voisitko mitenkään kuvitella että alkaisit itsekin tapailemaan ..jos nyt ei ihan exiä, niin toisia kaksilahkeisia.
Vaikka vaan "muodon" vuoksi..

 

[hilja neiti]

En itse ainakaan enää pystyisi luottamaan mieheen. Jos tollaisisssa asioissa valehtelee, niin voiko sitä enää uskoa mihinkään mitä mies sanoo. Unohda koko mies, vaikka se tuntuisikin vaikealta. Kiität siitä vielä itseäsi.

 

[marika79]

En voi kuvitella, että alkaisin tapailla muita. Parisuhteessa olen pitänyt prioriteettina juuri rehellisyyttä ja luottamusta. Miehen kohdalla koitan ajatella, että kaikki tekevät virheitä ja on anteeksiantokin on tärkeä.
Sitä epäilenkin, että pystynkö rakentamaan enää luottamusta miestä kohtaan? En halua olla vainoharhainen tai yltiömustasukkainen, mutta näitä piirteitä olen alkanut itsestäni välillä löytää.

 

[N++]

En voi kuvitella, että alkaisin tapailla muita. Parisuhteessa olen pitänyt prioriteettina juuri rehellisyyttä ja luottamusta. Miehen kohdalla koitan ajatella, että kaikki tekevät virheitä ja on anteeksiantokin on tärkeä.
Sitä epäilenkin, että pystynkö rakentamaan enää luottamusta miestä kohtaan? En halua olla vainoharhainen tai yltiömustasukkainen, mutta näitä piirteitä olen alkanut itsestäni välillä löytää.

Rehellisyyttä ja luottamusta? Ja kuitenkin ratsaat toisen puhelinta? Luota nyt ensin itseesi ja omiin vaistoihisi ja tee sitten niiden pohjalta ratkaisusi.

 

[ajatuksia]

Mielestäni se ei ole olennaista, että tapasiko miehesi nimen omaan exäänsä, sillä kyllä exään voi pitää asialliset välit eron jälkeenkin ja usein on pakkokin tavata lasten vuoksi, mutta sen sijaan jos tapaa ihan ketä hyvänsä salaa ja kumppnaninsa selän takana, se on aina huono juttu. Jos jotakin pitää tehdä salaa ja toisen tietämättä, tulee siitä helposti mieleen, että tapaaminen/tekeminen ei silloin ole aivan viatonta.

Mutta kuten myös yksi vastaaja sanoi, oliko se omasta puolestasi rehelllistä, että tutkit miehesi puhelimen... Vai teitkö sen salaa vai niin, että miehesi tiesi asiasta?

Ehkä sinun kannattiaisi todella vakavasti harkita asioita ja tutkiskella omia tunteitasi sekä keskutella miehesi kanssa, että pystyykö toiseen enää luottamaan - jatkuva epäily syö suhdetta kuin suhdetta.

 

[marika79]

En voi kuvitella, että alkaisin tapailla muita. Parisuhteessa olen pitänyt prioriteettina juuri rehellisyyttä ja luottamusta. Miehen kohdalla koitan ajatella, että kaikki tekevät virheitä ja on anteeksiantokin on tärkeä.
Sitä epäilenkin, että pystynkö rakentamaan enää luottamusta miestä kohtaan? En halua olla vainoharhainen tai yltiömustasukkainen, mutta näitä piirteitä olen alkanut itsestäni välillä löytää.

Rehellisyyttä ja luottamusta? Ja kuitenkin ratsaat toisen puhelinta? Luota nyt ensin itseesi ja omiin vaistoihisi ja tee sitten niiden pohjalta ratkaisusi.

Kuten aiemmin kerroin, luotin täydellisesti ensimmäiset 6kk epäilemättä miestä lainkaan. Vaistoni sanoi, että kaikki ei ole kohdallaan ja katsoin salaa puhelinta. Tiedän, että tein väärin, mutta luulen että en olisi ikinä saanut tietää muuten miehen puuhista selkäni takana. En tiedä sitten, olisiko parempi ollut olla tietämättä viesteistä...

 

[Ei kannata]

Luottamus meni jo edellisessä junassa. Vaisto on kiva epeli, se on lähes poikkeuksetta oikeassa. Toiset meistä ovat seurustelevinaan, mutta varmistavat kuitenkin punkkapaikan varalta muualtakin. Ei semmosiin voi eikä kannata luottaa.

 

[Daphnia]

Olette siis olleet yhdessä noin vuoden? Ja mies "pelkää sitoutua" ja tapailee muita selkäsi takana. Sori vaan, mutta ei hyvältä vaikuta.

 

[marika79]

Joo, kohta vuosi yhdessä. Järki sanoo itselläkin ettei kannata jatkaa, mutta nuo tunteet ei anna periksi. Sitä kun haluaisi luottaa ja sitten vielä kun toinen vakuuttelee, ettei enää koskaan petä luottamusta.

 

[marika79]

Mietin myös, että yritänkö ylläpitää suhdetta "väkisin" ja syystä, että itsestäni tuntuu, että hän voisi kuitenkin olla "se oikea"? Enkä halua nähdä tosiasioita? Exän tapaamisten tarkoitus on ollut harrastaa seksiä.

 

[eräs saman kokenut]

miettimään todella tarkkaan. Itse olin samassa tilanteessa ja suhde oli kestänyt ýhtä kauan. Ensimmäisen viestittelyjutun jälkeen ilmeni toinen ja sitten luottamus olikin täysin mennyttä. Hermo meni enkä jaksanut enää mitään alkaa yrittämään vaikka kuinka tykkäsin. Parempi olla yksin. Nyt kun olemme olleet 2 kk erossa olen todella tyytyväinen ratkaisuuni. Silmät aukeni tämän ihmisen suhteen todella, selän takana on touhuttu paljon muutakin. Useimmiten nuo ei jää pelkkään viestittelyyn. Jos todella tapaamisten tarkoituksena on ollut harrastaa seksiä niin en suosittelisi enää jatkamista koska jokainen meistä ansaitsee parempaa kuin tollaisen joka pitää haaremia. Meressä on paljon muitakin kaloja ;-)!!!! Tiedän että päätös sattuu mutta älä anna käyttää itseesi hyväksi tuolla tavalla, samalla menee oma itsetunto ja kunnoituskin niin alas. Voimia!

 

[Daphnia]

"Exän tapaamisten tarkoitus on ollut harrastaa seksiä."

No nyt ymmärrän yskän... Tietenkään et jatka suhdetta jos mies haikailee exänsä sänkyyn. Ihan sama mitä hän sanoo, teot kuitenkin kertovat, että hän pyrkii harrastamaan seksiä muiden(kin) kuin sinun kanssasi. Hän ei ole päässyt yli exästään ja/tai ei rakasta sinua, eikä varsinkaan halua sitoutua sinuun. Potkaise pellolle ja etsi itsellesi kunnollinen mies, ansaitset parempaa.

 

[sama ongelma]

Marika79 ja muutkin,
Minulla on melko lailla sama ongelma. Sillä lisäyksellä, että mieheni meni sänkyyn exänsä kanssa. Siitä on 4 kk aikaa. Hän itse kertoi minulle asiasta, kuulemma pakosta, koska ex uhkasi kertoa minulle. Tästä on nyt kaksi ja puoli viikkoa.
Ajattelin, että pystymme vielä pelastamaan suhteemme ja että pystyn antamaan anteeksi ja unohtamaan. Pyysin vain, että hän ei enää olisi missään yhteydessä exään, ja hän lupasi niin.
Viime viikolla vaistosin, että kaikki ei ole kohdallaan, ja sainkin selville, että he olivat vielä puheväleissä. Mieheni sanoo kiven kovaan, että ei halua mitään enempää exän kanssa ja on yhteydessä vain siksi, että ex pääsisi tästä asiasta yli. En haluaisi, että he olisivat missään tekemisissä. Onneksi sentään ex asuu nykyään toisella paikkakunnalla.
Olemme olleet yhdessä reilun vuoden ja olisin valmis sitoutumaan kunnolla, mutta minusta tuntuu, että mies ei ole valmis. Vielä pahemman asiasta tekee se, että otin lopputilin työstäni voidakseni olla miehen kanssa samalla paikkakunnalla ja asua yhdessä. Nyt sitten työttömänä, yksin kotona pyörittelen asiaa mielessäni, koska en ole voinut tästä kertoa vielä kenellekään. Olen todella väsynyt sanomaan kaikille, että olen ok, vaikka en todellakaan ole.
En tiedä yhtään, mitä tekisin. Ja arvaan, että neuvot ovat sitä luokkaa, että ei kannata jatkaa. Mutta itse kuitenkin näen, että ehkä voisimme kuitenkin onnistua vielä. En vain haluaisi luovuttaa. Ja ehkä hän on todella oppinut läksynsä.

APUA!

 

[nainen 30+]

No vastaus on tuossa.

"Mies kertoo välittävänsä minusta ja haluaa olla kanssani, mutta ei kuitenkaan uskalla heittäytyä suhteeseen. Pelkää sitoutua ja omaa kyynisen asenteen parisuhteen kestävyyteen. "

Mieshän sanoi välittävänsä, ja haluavansa "hengailla" mutta ei halua suhdetta. Eikös tuo ole suora vastaus kysymykseesi. Ei tuo vastaus kääntelemällä ja pohtimalla muuksi muutu. Ellei mies muuta mielipidetään (tunteet muutu) niin väkisin pohtimalla ja vatvomalla, ei tuo mihinkään muutu. Mieshän on suoraan sanonut mielipiteensä.

 

[mies1]

Marika et kertonut kuinka monta vuotta miehen erosta oli kulunut silloin , kun tapasitte.

 

[tunnevammainen mies rikkoo kaiken]

Mistä näitä tunnevammaisia miehiä oikein sikiää? Nainen on aina tosissaan kun menee sänkyyn rakastamansa ihastumaansa miehen kanssa. Oli se sitten eka ilta tai 2kk tms. Miehet käyttäytyy ´kuin nainen olisi tunteita vailla oleva vahanukke.
ei ihme että pahoinvointi ja mieliala lääkkeitten syönti lisääntyy kun oma lähipiiri huijaa tärkeintä ja luottamuksellisinta suhdetta.
Siinä että onko miehen erosta kauan tai vähän ei ole merkitystä näille tunnevammaisille.
Yhden peruspiirteen olen kyllä näillä epeleillä huomannut . He kertovat aina vain itsestään tai jostain raha materiaali asiasta. tunteista ei pysty osaa tai halua puhua.
Jos kysyt alkaa heti älä ala valittamaan yms. Näistä tuttavuuksista onneksi opin pitkän tien kautta ulos.
Aito eronsa käsitellyt mies. Haluaa panostaa naisensa hyvin vointiin ei niin että toinen pakolla yrittää tekohengittää suhdetta jossa toinen ei ole täysillä.
Usein tuttava piirissä on paljastunut näitä nk. pareja . Nainen aina sovitteleva ja mies oikea pikku K- pää. Vaikenemalla nämä suhteet elää - ikävä kyllä.
Itse sain käydä aikamoisen uudelleen koulutuksen ennenkuin ymmärsin että ihastun aina saman kaavan miehiin. Kun aloin pakolla oikein laskemaan kuinka monta huomioon osoitusta sain, huomasin eron oikean miehen kanssa ja tämän itsekkään tunnevammaisen joka on tunteissakin kuin tositehokas imuri. Kaikki vaan itselle.

 

[marika79]

Mies1: Mies oli juuri eronnut exästä, kun tapasimme.

Sinulle Sama ongelma, meillä yhteydenpito paljastui samalla tavalla: ex uhkasi kertoa minulle.

Mieheni on kova keskustelemaan kaikista muista asioista, muttei suhteestamme. Ehkä se sitten on niin vaikeaa miehille? Olen itsekin osittain sitä mieltä, että liika vatvominen, pohdiskelu, tulevan murehtiminen ei aina ole hyväksi. Mutta sitä kun haluaisi suunnitella tulevaakin...

 

[mies1]

Hänen eronsa on täysin käsittelemättä ja se ei voi olla näkymättä. Samaan aikaan ei voi olla kahdessa junassa.

 

[sama ongelma]

Marika79,
Oletko ajatellut, että ottaisit yhteyttä exään ja kuulisit hänen mielipiteensä asiasta?
Itse olen ajatellut ja haluaisin soittaa exälle, mutta mieheni mielestä se ei ole hyvä ajatus.

"Mieheni on kova keskustelemaan kaikista muista asioista, muttei suhteestamme. Ehkä se sitten on niin vaikeaa miehille? Olen itsekin osittain sitä mieltä, että liika vatvominen, pohdiskelu, tulevan murehtiminen ei aina ole hyväksi. Mutta sitä kun haluaisi suunnitella tulevaakin..."

Tästä olen ihan samaa mieltä. Miksi tulevaisuudesta puhuminen on niin vaikeaa miehille? Jos puhutaan esim. ihan yleisellä tasolla naimisiin menosta ym. niin mies heti ajattelee, että puhutaan omista häistä. Mielestäni tulevaisuutta pitää pystyä jonkin verran suunnittelemaan. Ei se vielä tarkoita sitä, että kaikki menee suunnitelmien mukaan - tilanteisiin pitää sopeutua.

Miehet Marsista ja naiset Venuksesta. Tän kun aina ymmärtäisi ja muistaisi...

 

[Läheisriippuvaisia riittää]

Alkuperäiselle sanoisin, että jotta saisit mielenrauhan itsellesi, niin minusta sinun pitäisi jutella miehesi ja ehkä jopa myös hänen exänsä kanssa, jotta saisit selville, mikä eron syynä on ollut. Ehkä pariskunta on eronnut pikaistuksissaan tai joidenkin sellaisten syiden vuoksi, jotka olisikin mahdollista korjata. On siis täysin mahdollista, että miehelläsi on syviä tunteita yhä exäänsä kohtaan tai että vaikkei yhteiselämä hänen kanssaan onnistuisikaan, niin hän kaipaa esim. mahtavaa seksiä. Sitten on myös niitäkin miehiä, jotka eivät voi vastustaa kiusausta aina kun vain vierasta naista on tarjolla.

Jos mies heti aloittaa uuden suhteen kun vanha suhde on vasta päättynyt, niin minun mielestäni se näkyy aina ennemmin tai myöhemmin uudessa suhteessa ongelmina. Uusi suhde on mukava "laastari", jolloin voi harrastaa kiihkeää seksiä uuden kumppanin kanssa sen sijaan, että jäisi oikeasti kelaamaan, että mikä vanhassa suhteessa meni pieleen, mitä olisi ITSE voinut tehdä toisin, voiko tapahtumasta ottaa jotakin opiksi ilman, että toistaa tulevassa suhteessa kaikki samat virheet jne. Kun on ollut vähän aikaa yksin, pääsee irti henkisellä tasolla vanhasta suhteesta ja erosta johtuvat arvet ehtivät parantua.

On myös mahdollista, että eron jälkeen ajattelee, että joojoo, tiedän mitä tein väärin ja sitten uudessa suhteessa tekee kaikki asiat toisin kuin aiemmin, jolloin omat haluamiset voivat jäädä kokonaan unohduksiin.

Erityisesti seksin kannalta ihmettelen sitä, että mikä ihmeen hinku ihmisillä on heti saada uutta avo-/avioliittoa aikaiseksi, koska eikö seksinkin suhteen olisi hyvä löytää niiltäkin osin sopiva kumppani? Sitten ei tarvitsisi erityisesti mieshenkilöiden surkutella mielessään sitä, että kun uusi kumppani on sängyssä niin paljon huonompi kuin vanha tms.

Sitoutumiskammoisuudesta tiedän sen verran, että poikaystäväni ei millään osaa päättää haluaako hän rakentaa yhteistä tulevaisuutta kanssani vai ei. Välillä on vaikuttaa todella rakastuneelta minuun ja välillä hän taas haluaisi jatkaa villin poikamiehen elämää. Tuntuu, että hänelle vain hänen omalla haluamisellaan on merkitystä, mutta minun tarpeistani ei ole niin väliksi. En halua tehdä hätiköityjä ratkaisuja, mutta olen suhteen osalta asettanut miehen ikään kuin veitsi kurkulle -tilanteeseen, sillä olen kohta kolme vuotta odottanut, että mies tekisi päätöksensä. Aika alkaa loppua...:/

Läheisriippuvuudesta

 

[marika79]

Luulen, että mieheni kuuluu siihen jälkimmäiseen. Mies haluaa olla haluttu kaikkien naisten silmissä (kai kuten monet naisistakin), mutta ei ymmärrä rajaa, mihin se täytyisi vetää. Seurustelevan ei tarvitsisi esittää vapaata. Miehen mukaan elosta exän kanssa ei mitään tullut, seksi oli ainoa asia, joka piti heitä yhdessä.
Olen miettinyt ihan samaa "raja-aikaa" miehelle. "En tiedä" - lauseellekin tulee rajapyykki, jolloin on vaan tiedettävä. Miehillä tuntuu olevan yleisä tämä päivä kerrallaan asenne, ja kaikki palloa nilkkaan ei haluta laittaa.

 

[N32]

Ihan samanlainen kokemus on kuin aloittajalla. Eli ratsasin miehen puhelimen ja exän kanssa oli helliä viestejä vaihdettu tyyliin "oli ihana nähdä" jne - selitykset olivat että vahingossa olivat baarissa törmänneet. No, tämä sama toistui uudelleen ja vielä kerran ja vieläkin kerran - joka kerta mies selitti jotain sekavaa (ex vainoaa häntä, hän on vain ollut ystävällinen jne) ja aina olen "uskonut" tai ainakin antanut anteeksi (tosiasiallisesti mies ei koskaan pyytänyt anteeksi, ainoastaan suuttui että tutkin hänen puhelimensa ja vetosi siihen, että exä oli aina aloitteentekijä).

Ei se loppunut millään. Erottiin lopulta ja näin jälkikäteen hävettää puhuakin tästä - miten katselin tuollaista vellihousua monta vuotta.

 

[Miira-]

Kuulostaapa tarinanne tutuilta. Itse tavattuani "elämäni miehen" kuvittelin olevan ainoa. Mukana oli exiä ja yksi uusi tuttavuus samoihin aikoihin aloitettu juttu kuin meidän. Kuukauden oltiin erossa kun nämä jutut minulle selvisi. Lopulta annoin miehelle anteeksi, kun lupasi lopettaa kaiken. Eihän hän mitään lopettanut, samanlainen seläntakainen peli jatkui vain, kerskui vielä siitä kavereilleen. Koskaan en pystynyt luottamaan siihen kun selkänsä käänsi, mitä mies teki ja sanoi. Voin sanoa näin jälkeen päin, kyllä kaduttaa kun otin hänet aikoinaan takaisin. Ikinä hän ei muutu tai pysty parisuhteeseen. Sinulle sanoisin, että juokse karkuun, mies ei muutu mihinkään, satutat vain itsesi. Itse tuhlasin elämästäni pari vuotta tuollaiseen idioottiin.