kammo vanhempiani kohtaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jorma J
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

Jorma J

Vieras
Haluan purkaa sydäntäni tänne, kun en oikein muuallekaan osaa. Mua häiritsee ihan kamalasti se, että nykyiseni ei halua olla missään tekemisissä vanhempieni kanssa. Suhteemme alussa kerroin totaalisessa tyhmyydessäni äitini sanoneeni pahasti nykyisestäni.

Nyt tyttikseni ja vanhempani olisivat osuuneet samaan paikkaan, mutta tyttikseni siirsi oman menonsa, jotta hänen ei tarvitsisi olla vanhempieni kanssa edes samassa paikassa. Mua häiritsee tuo ihan hirveästi... Musta tuo uhkaa suhdettamme, sillä olen asiasta kovin onneton, eikkä tyttikseni ole valmis ikinä joustamaan.

Taustaksi kerrottakoon, että asun tyttikseni kanssa yhdessä ja rakastamme toisiamme aivan hirmuisesti.
 
Ei ihme jos suhde rakoilee, kun nimittelet avovaimoasi tyttikseksi.

Tosiasiassa, jos vanhempasi ovat sanoneet jotain pahaa avovaimostasi, niin miehenä sinun olisi tullut puolustaa häntä heti samantien, jos nimittäin rakkautesi on aitoa. Ja ilmeisesti et puolustanut? Ja vielä lisäksi teit avovaimollesi selväksi (kertomalla) että vanhempasi eivät häntä hyväksy. Miksi hänen sitten pitäisi tuppautua seuraan, jossa hänestä ei pidetä?

Vaihtoehtosi ovat seuraavat:
- Eroa avovaimostasi ja anna vanhempiesi valita sinulle sopivat kumppani.
tai
- Katkaise napanuorasi vanhempiisi ja pidä avovaimosi puolta. Tee se vanhemmillesi selväksi, että avovaimosi on sinulle tärkeä ja nykyisin perheesi, ja hänestä ei pahaa kuultesi puhuta, toivottavasti ei edes ajatella.
 
Kannattaa kyllä tarkkaan miettiä, kannattaako olla 100 %:sesti avoin ja kertoa ihan kaikki mahdollinen. Joskus valkoiset valheet pelastavat monta asiaa ja suunkin voi joskus pitää kiinni, jottei "laula" kaikkea ulos kritiikittä.

Tuon edellisen kirjoittajan viestiin lisäisin vielä yhden vaihtoehdon:
- Tapaa vanhempiasi silloin tällöin, mutta älä pakota avovaimoasi mukaan. Jos vanhempasi ihmettelevät tilannetta, voit kertoa totuuden.

Meillä on se tilanne, että mieheni on erakkoluonne eikä pidä oikein ihmisistä. Niinpä minä käyn vanhempieni luona kerran kuukaudessa - yksin. Jos mieheni on poissa (esim. omien vanhempiensa luona), pyydän silloin kylään meille paljon vieraita esim. vanhempani, kavereitani jne. Tilanne on ikävä, enkä aavistanut alussa, kuinka hankalaa on elää yhteistä elämää, kun toinen ei halua muuta kuin vain minut muttei sukua.
 
Ymmärrän hyvin "tyttistäsi" - minunkin mieheni pari sukulaista ovat sellaisia etteivät jostaan syystä näe saatikka tervehdi minua (sattuvat olemaan äiti ja tytär by the way). Tämä loukkaa minua sen verran että kieltäydyn olemasta tekemisissä heidän kanssaan.
 
Kiitos näkemyksistänne :)!

Juu, tässä pari vastausta:
"kaksi vaihtoehtoa" ... käytin tyttis nimitystä vain tässä tapauksessa. Tietty puolustan avopuolisoani aivan täysillä ihan milloin vain missä vain. Minun vanhemmillani ei ole mitään avopuolisoani vastaan. Olin tosi tyhmä, kun olin ultra rehellinen...

"valkoisia valheita" Avopuolisoni ei ole edes tavannut äitiäni enkä tosiaan pakota häntä yhtään mihinkään. Olisin vain halunnut, että kaikki menisi kivasti ja normaalisti. Ei sitä nyt bestis tarvitse olla, mutta ei myöskään vihoissaankaan.

Kiitoksia paljon kommenteistanne...
 
Kyllä menee elämä vaikeaksi jos suostut tyttiksen vaatimaan linjaan. Se on aika itsekäs linja. Lapsesi eivät saa isovanhempia ja äiti haukkuu mummia eikä tahdo olla hänen kanssaan tekemisissä. Nuoremman henkilön täytyy pystyä joustamaan vähän. Jos on noin mustavalkoinen tyyli ei pärjää elämässä. Entäs kun sinä sanot joskus jotain mikä ei tyttistäsi miellytä?
Kannattaa vain seukata ja katsoa vielä (ja kasvaa aikuiseksi).Mitä äitisi tästä tyttiksestä sitten sanoi mikä häntä noin kovasti loukkasi ja kolautti ylpeyttä?
 
Niin että jos Anonappia loukataan niin hänkö vain menee hymyillen tämän loukkauksen sanoneen ihmisen luo ja on tyytyväinen ja onnellinen ? Hieno asenne, täytyy myöntää. Ainahan se kannattaa kääntää se toinenkin poski...
 
Niin ja että anonappi kyllä saa puhua miniästään, poikansa rakastetusta pahaa ja set äytyy vain hymyillen sietää. Eiköhän tulevaisuudessakin tämä anonappi hauku poikansa lasten äitiä lapsenlapsilleen.

Miniähän ei ole haukkunut ketään, muistakaapa sen.

minäkään en menisi seuraan, jossa minusta puhutaan pahaa, oli se sitten vaikka itse paavi tai anoppi joka puhuisi. Silti en itse lähtisi haukkumalinjalle.
 
Kyllä minä toivoisin, että ihmiset oppisivat antamaan toisilleen anteeksi ja yrittämään sopia asiat. Ja myös miettimään, mitä toisten ihmisten sanomisia kannattaa mennä toisille sanomaan. Tiedän varmasti nykyään, että jos esim. Tiina moittii Jussia, en mene sitä Jussille kertomaan ainakaan suoraan.
Minun sukuni jäsenet ovat miltei kaikki riidoissa keskenään, edes sukujuhlien merkeissä ei kaunoja voida unohtaa. Kuitenkin sattuneisin tapahtumiin on kaunankantajissa yhtä paljon syytä kuin toisissakin osapuolissa. Asoista ei pystytä puhamaan tai selvittelemään niitä.

Poikani valmistuu ammattikoulusta. Minulla on elossa äiti, yksi veli ja 3 siskoa ja lisäksi iso liuta kaukaisempia sukulaisia. En voi järjestää juhlia pojalleni, kun muut sukulaiset eivät tule, jos "tuo täti" kutsutaan ja kaksi sisarta ei voi tulla yhtä aikaa kolmannen kanssa. Veli ei tule, jos siskon pojat tulevat jne. Siskon pojat ovat jo aikoja sitten ottaneet nokkiinsa, niin etteivät varmasti tule. Välit kaukaisempiin sukulaisiin ovat ollet näiden kahnausten takia jo pitkän aikaa katkenneet. Poikani ei tiedä mitään näistä sukukahnauksista eikä varmasti ole millään tavalla syyllinen niihin. Voisin tietysti järjestää juhlat siten ,että kutsuisin vieraat tiettyihin aikoihin, niin että heidän ei tarvitse kohdata toisiaan, mutta ei siinä silloin ole iloisen juhlan makua. Ja pelkään raivoisaa välienselvittelyä, jos he kuitenkin sattuisivat kohtaamaan. Itse en ollut osallisen kahnauksiin enkä riidoissa minkään osapuolen kanssa. Tilanne harmittaa todella paljon.
 
Luin kirjoituksesi.Tuli paha miele puolestasi.Miksi ihmiset ovat tuollasia?Itse koen samanoloista painajaista ja toivon sen päättyvän mahdollisimman nopeasti.Sitten saan oman sielun rauhani.
 
Useimmat asiat selviävät puhumalla.

Riidoissa ei kannata olla, varsinkin kun tässä tapauksessa ei näytä olevan edes kunnollista riidan aihetta. Ei tässä kannata erota tai katkaista välejä sukuun. Sovitelkaa, hyvät ihmiset!
 
Alkuperäinen kirjoittaja askejf:
Niin että jos Anonappia loukataan niin hänkö vain menee hymyillen tämän loukkauksen sanoneen ihmisen luo ja on tyytyväinen ja onnellinen ? Hieno asenne, täytyy myöntää. Ainahan se kannattaa kääntää se toinenkin poski...

Minulla on ollut anoppi eikä ihan helppo sellainen ollutkaan. Elämässä on kuitenkin näin: Jos aina vetää herneen nenään joutuu koko ajan rähjäämään ja riitelemään. Vain jos anoppini olisi sanonut: Älä tule tänne enää, olet niin hirveä ihminen, en olisi enää halunnut tavata. Hän oli kuitenkin lapsilleni mitä ihanin mummo ja mieheni rakas äiti.
Mieheni kanssa oltiin silloin yhtä mieltä että antaa anopin höpötysten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei minunkaan äitini ollut miehelleni mikään ihanneanoppi.
Nyt sitten tiedän kun olen itse anoppi miten pitää olla. Toiset ovat kuitenkin herkempiä kuin toiset eikä koko ajan voi varoa sanojaan. Aina voi sanoa: En tarkoittanut mitään pahaa jos on loukannut.
Sukulaiset ovat tärkeitä ja on mukava jos lapsilla on laaja suku turvanaan.
Olisi hauska tietää mistä anopin lausunnosta tyttis noin loukkaantui?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anonappi:
Alkuperäinen kirjoittaja askejf:
Niin että jos Anonappia loukataan niin hänkö vain menee hymyillen tämän loukkauksen sanoneen ihmisen luo ja on tyytyväinen ja onnellinen ? Hieno asenne, täytyy myöntää. Ainahan se kannattaa kääntää se toinenkin poski...

Minulla on ollut anoppi eikä ihan helppo sellainen ollutkaan. Elämässä on kuitenkin näin: Jos aina vetää herneen nenään joutuu koko ajan rähjäämään ja riitelemään. Vain jos anoppini olisi sanonut: Älä tule tänne enää, olet niin hirveä ihminen, en olisi enää halunnut tavata. Hän oli kuitenkin lapsilleni mitä ihanin mummo ja mieheni rakas äiti.
Mieheni kanssa oltiin silloin yhtä mieltä että antaa anopin höpötysten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei minunkaan äitini ollut miehelleni mikään ihanneanoppi.
Nyt sitten tiedän kun olen itse anoppi miten pitää olla. Toiset ovat kuitenkin herkempiä kuin toiset eikä koko ajan voi varoa sanojaan. Aina voi sanoa: En tarkoittanut mitään pahaa jos on loukannut.
Sukulaiset ovat tärkeitä ja on mukava jos lapsilla on laaja suku turvanaan.
Olisi hauska tietää mistä anopin lausunnosta tyttis noin loukkaantui?

Olen samoilla linjoilla ja opin hankalan anoppini kanssa vain kohauttelemaan olkapäitäni. Mieheni ei ole yhtä reipas kuin Anonapin mies ja kovasti pitää siis anopin puolia, muttei lähde kuitenkaan juttuihin mukaan. Mieheni tajuaa kuitenkin tehneensä valintansa ottamalla minut vaimokseen ja se riittää minulle.

Omassa suvussani on jo useamman sukupolven ajan tähdennetty, että parempi viileät välit puolison sukulaisiin kuin lihava riita. On niin paljon tilanteita, joissa asiallisuus on palkinnut oman oloni. Voisin jopa väittää, että hankalan anopin lähde ovat monimutkaiset suhteet omiin lapsiinsa. Ylenpalttinen omistushalu tai kielteisyys muita kohtaan kielii ongelmista, jotka on niillä peitelty. Miniä tai vävy on helpompi kohde anopille purkaa pahaa oloa kuin katsoa peilistä mikä anopin elämässä mättää.

Joten ap:lle Jorma J:lle terkut, että pidä puoliskosi puolta ja anna pölyn laskeutua. Jatkossa tiedät, ettei kannata toistaa hänelle kaikkea mitä kuulet.

 
Onko perää että anopit ovat kauheita?Niin herttaisesta vaimosta,rakastetusta naisesta tulee lapsen avioliiton kautta pelätty,hirmuinen "manta?Itselläni kokemusta kahdesta anopista.Ensimmäinen oli höperö,tyhmyyksissään sai aikaan tulipalon.Koko talo paloi poroksi.Anoppi numero 2.Aika vaivanen ikäisekseen,arvostiko vävyään pätkän vertaa.Tyttärestään ja lapseslapsista tykkäs kovasti.Ihan jees tyyppi.Tapaus 3.Avoanoppi.Hänkin ihan hyvä tyyppi.Appiukoissa ei valittamista.Hyvin tultiin toimeen.Yleensä ottaen omaan kokemukseen nojaten,anoppien kanssa tulee hyvin toimeen kun ei anna anopille määräysvaltaa.Sekin pitää tuoda fiksusti esille.Anopin kanssa kannattaa olla väleissä.Siellä on tietoa ja kokemusta aikaisemmilta ajoilta.
 
Kiitos kaikille kommentoineille. Hmmm... vanhempani eivät ole mitäänkään hankalia. Avopuolisoni ei ole edes nähnyt äitiäni. Olen tosiaan oppinut, että kaikkea ei kannata sanoa - edes vaikka halauisi olla miten avoin tahansa. Itse vain päivittelin suhteemme alussa avopuolisolleni vanhempieni yhtä kommentia. Avopuolisoni sitten otti nokkiinsa eikä aio ikinä olla tekemisissä heidän kanssaan.

Vanhemmillani on läheinen suhde exääni ja se riepoo nykyistäni. Ymmärrän hankaluuden, mutta olen tehnyt täysin selväksi avopuolisolleni, että hän on se, jota rakastan ja jonka kanssa haluan olla ja että puolustan häntä ihan aina. En ymmärrä miksi avopuolisoni tahalteen valitsee, että hän on ulkopuolella.

Muutenkin mun on tosi vaikea ymmärtää pitkävihaisuutta, kun itse haluan olla sovussa kaikkien kanssa ja uskon, että kaikesta voi keskustella ja ratkaisu on löydettävissä. Musta karkuun lähtö / välttely eivät ole ratkaisuja.

No... ehkä kuvittelen liikoja, että viisaat ihmiset voivat tulla toimeen keskenään ja että rakkaansa puolesta voisi tehdä jotakin. En pyydä, että avopuolisoni olisi vanhempienin paras ystävä, vaan että hän voisi olla samassa tilassa heidän kanssaan esim. siskoni häissä...

Alan vain kypsyä koko touhuun...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jorma J:
Kiitos kaikille kommentoineille. Hmmm... vanhempani eivät ole mitäänkään hankalia. Avopuolisoni ei ole edes nähnyt äitiäni. Olen tosiaan oppinut, että kaikkea ei kannata sanoa - edes vaikka halauisi olla miten avoin tahansa. Itse vain päivittelin suhteemme alussa avopuolisolleni vanhempieni yhtä kommentia. Avopuolisoni sitten otti nokkiinsa eikä aio ikinä olla tekemisissä heidän kanssaan.

Vanhemmillani on läheinen suhde exääni ja se riepoo nykyistäni. Ymmärrän hankaluuden, mutta olen tehnyt täysin selväksi avopuolisolleni, että hän on se, jota rakastan ja jonka kanssa haluan olla ja että puolustan häntä ihan aina. En ymmärrä miksi avopuolisoni tahalteen valitsee, että hän on ulkopuolella.

Muutenkin mun on tosi vaikea ymmärtää pitkävihaisuutta, kun itse haluan olla sovussa kaikkien kanssa ja uskon, että kaikesta voi keskustella ja ratkaisu on löydettävissä. Musta karkuun lähtö / välttely eivät ole ratkaisuja.

No... ehkä kuvittelen liikoja, että viisaat ihmiset voivat tulla toimeen keskenään ja että rakkaansa puolesta voisi tehdä jotakin. En pyydä, että avopuolisoni olisi vanhempienin paras ystävä, vaan että hän voisi olla samassa tilassa heidän kanssaan esim. siskoni häissä...

Alan vain kypsyä koko touhuun...

Juu, on syytäkin kypsyä. Eihän tuo vetele. Entäs kun ystäviesi kommentit lakkaavat miellyttämästä avokkiasi? Kohta hän eristää sinut vain itselleen ja se on vaikeaa.
Ehkä voisit kertoa asian äidillesi, jospa hän vanhempana ja viisaampana voisi ottaa ensimmäisen askeleen sovintoon? Kaikilla on exiä, sen asian kanssa pitää vain oppia elämään.
 
Entä jos avopuolisoasi vain pelottaa /hirvittää kohdata vanhempasi? Yksi kommentti on kasvanut hänen mielessään suunnattoman suureksi möröksi ja toimii nyt hyvänä syynä olla tapaamatta vanhempiasi. Onhan se (ainakin näennäisesti) helpompaa olla itse närkästynyt kuin mahdollisesti tulla torjutuksi. Oman lisänsä torjutuksi tulemisen pelkoon tuonee vielä vanhempiesi hyvät välit exääsi. ("Entä jos he eivät hyväksy minua?", "Jos exä onkin heidän silmissään parempi sinulle kuin minä - ja varmasti on, koska ovat yhteydessä?", "Entä jos he saavat meidät eroamaan toisistamme?")

Ja olen samaa mieltä edellisten kanssa, että kannattaisi ehkä jutella äitisi kanssa, että hän voisi osaltaan tasoittaa tietä tutustumiselle.

Juttele myös avopuolisosi kanssa vielä uudestaan ja uudestaan (vaikka saattaa turhalta tuntuakin). Kuulostaa niin kovin typerältä noin paljon kaihtaa ihmistä, jota ei ole koskaan tavannut!!!!! (Inhimillistä kenties, mutta typerää.)



 
Mua on aina kummastuttanut nämä ihmistyypit, jotka vetävät herneet nenään niin, ettei minkäänlainen sopu ole mahdollista.
Olen toki itsekin pahoittanut mieleni anoppini typeristä ja ajattelemattomista kommenteista, mutta leppynyt nopeasti tehden näin selväksi, etten ole yhtä pikkusieluinen ja pahantahtoinen, kuin hän.
Jokainen ihminen käyttäytyy toisinaan ajattelemattomasti, niin minäkin, mutta anteeksi olen pyytänyt ja saanut.
Mielestäni tyttöystäväsi käytös kertoo arvostuksen puutteesta sinua kohtaan ja myös heikosta itsetunnosta.
Hänhän voisi reippaasti tulla kanssasi visiitille anoppilaan ja antaa näin itsestään vahvan kuvan vanhemmillesi, samoin kuin viestin 'rakastan poikaanne, siksi olen loukattunakin tässä.'
 
Ihme show. Olisiko ihan oikeasti aika etsiä aito terve ihminen tyttöystäväksi, joka osaisi tavata äitisi. Ihmeellistä leikkiä tapailuineen; kyllä on pienet ympyrät ja murheet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ihmisiä ollaan:
Jokainen ihminen käyttäytyy toisinaan ajattelemattomasti, niin minäkin, mutta anteeksi olen pyytänyt ja saanut.
Mielestäni tyttöystäväsi käytös kertoo arvostuksen puutteesta sinua kohtaan ja myös heikosta itsetunnosta.

Niin, nythän anteeksipyyntöä ei ole edes esitetty. Ja tosiaan, jos anoppi on todella tökerösti sanonut (tyyliin "minkä huoran sä nyt olet hankkinut sen ihanan eksäsi tilalle"), niin eipä itseänikään huvittaisi lähteä visiitille.
 
Tottakai järjestät juhlat pojallesi! Eihän poika saa jäädä ilman juhlia sukusi riitojen takia. Laitat kutsut ja kerrot että kaikki ovat tervetulleita, pyydät vastauksen heti tuleeko joku vaiko ei ja sen mukaan sitten laitatte tarjottavat. Jos ei muita ole kuin oman perheen jäsenet niin menette vaikka hienoon ravinteliin syömään niillä rahoilla jotka kutsujen järjestämättä jättäminen säästää. Jos ei ketään muita tule, niin ainakin poikasi saa juhlat läheistensä ja ystäviensä kanssa.
 

Yhteistyössä