Kamala äiti =(

[Kowalski]

1-vuotiashan on ihan vauva vielä....
Meillä ei rankaistu tuon ikäistä, kiellettiin tosin, ja siirrettiin pahanteosta pois.
Kaikki kukat yms oli siirretty pois lapsen ulottuvilta. Ja otin aina kiinni käsistä kun lapsi löi tai raapi, ja sanoin tiukasti EI. Kyllä ne joskus oppii, toisilla (kuten meidän poju) vaan kestää kauemmin. Nyt poika on 2 v, kaikki esineet oikeilla paikoillaan, eikä niitä tarvitse olla enää siirtämässä mihinkään.
Se on sitä äitinä olemista. Vauvanhoitohan on helppoa, pitkää pinnaa ja nokkeluutta aletaan tarvita siinä vaiheessa kun vauvasta tulee taapero.
On ne silti niin ihania =).

 

[Äiti myös]

1-vuotiashan on ihan vauva vielä....
Meillä ei rankaistu tuon ikäistä, kiellettiin tosin, ja siirrettiin pahanteosta pois.
Kaikki kukat yms oli siirretty pois lapsen ulottuvilta. Ja otin aina kiinni käsistä kun lapsi löi tai raapi, ja sanoin tiukasti EI. Kyllä ne joskus oppii, toisilla (kuten meidän poju) vaan kestää kauemmin. Nyt poika on 2 v, kaikki esineet oikeilla paikoillaan, eikä niitä tarvitse olla enää siirtämässä mihinkään.
Se on sitä äitinä olemista. Vauvanhoitohan on helppoa, pitkää pinnaa ja nokkeluutta aletaan tarvita siinä vaiheessa kun vauvasta tulee taapero.
On ne silti niin ihania =).

Mä olen täysin samaa mieltä kanssasi.

 

[Kowalski]

Kuinka sä voisit tukistaa noin pientä lasta..?

Kyllä ihan pieneenkin voi suuttua. Ja se, että tuollainen ajatus tulee mieleen, ei todellakaan tarkoita sitä, etä niin voisi oikeasti toimia.

Tottakai pikkuiseen lapseenkin voi suuttua.
Muistan joskus mukisseeni hiljaa hampaideni välistä että voi vitun vitun vittu, oo hetki hiljaa, kun vauva itki jatkuvasti . Lapselle en sitä kuitenkaan sanonut, enkä muutenkaan osoittanut että ärsyynnyin.
Ajatukset on normaaleja, eivätkä ne ainakaan meillä ole teoiksi muuttuneet.

 

[umbrella-]

Meillä 1,5 -vuotias on ihan mahdoton, ei usko mitään, kun kantaa pois kielletystä paikasta (keittiön pöydän päältä) tai ottaa kielletyn tavaran pois, tarttuu tosissaan tukkaan kiinni ja hakkaa LUJAA, niin että oikeasti sattuu ja kiljuu ja karjuu täysillä... Keinot on vähissä, kun kielto ei mene perille. Menee sitten huutamiseksi, eikä sekään auta.

Vinkkejä?

no mene pois täältä palstailemasta ja vaikka leiki jotain kivaa lapsesi kanssa! anna vähän enemmän huomiota lapsellesi!

Tiedätkö, toiset lapset vaan ovat äärettömän energisiä, vilkkaita tai villejä suorastaan, uteliaita, kiipeileviä tutkimusmatkailaisia vaikka huomiota paljolti saisivatkin. kyllä meidn 1-vuotias on perheemme silmäterä, äidin ja isän huomion keksipisteenä kasvaa, silti vaan tuhojaan tekee... hänen hereillä ollessaan en edes ehdi tai voi palstailla, siitä tää pieni murumme kyllä pitää huolen.

 

[umbrella-]

1-vuotiashan on ihan vauva vielä....
Meillä ei rankaistu tuon ikäistä, kiellettiin tosin, ja siirrettiin pahanteosta pois.
Kaikki kukat yms oli siirretty pois lapsen ulottuvilta. Ja otin aina kiinni käsistä kun lapsi löi tai raapi, ja sanoin tiukasti EI. Kyllä ne joskus oppii, toisilla (kuten meidän poju) vaan kestää kauemmin. Nyt poika on 2 v, kaikki esineet oikeilla paikoillaan, eikä niitä tarvitse olla enää siirtämässä mihinkään.
Se on sitä äitinä olemista. Vauvanhoitohan on helppoa, pitkää pinnaa ja nokkeluutta aletaan tarvita siinä vaiheessa kun vauvasta tulee taapero.
On ne silti niin ihania =).

Tää on niin totta. Vauvan kanssa kaikki oli vielä helppoa, mutta kyllä ne harmaat hiukset on alkanut munkin päähän kasvaa, kun tuosta vauvasta tuli taapero

 

[1-vuotias]

1-vuotiashan on ihan vauva vielä....
Meillä ei rankaistu tuon ikäistä, kiellettiin tosin, ja siirrettiin pahanteosta pois.
Kaikki kukat yms oli siirretty pois lapsen ulottuvilta. Ja otin aina kiinni käsistä kun lapsi löi tai raapi, ja sanoin tiukasti EI. Kyllä ne joskus oppii, toisilla (kuten meidän poju) vaan kestää kauemmin. Nyt poika on 2 v, kaikki esineet oikeilla paikoillaan, eikä niitä tarvitse olla enää siirtämässä mihinkään.
Se on sitä äitinä olemista. Vauvanhoitohan on helppoa, pitkää pinnaa ja nokkeluutta aletaan tarvita siinä vaiheessa kun vauvasta tulee taapero.
On ne silti niin ihania =).

Mä olen täysin samaa mieltä kanssasi.

täällä myös samoilla linjoilla

 

[ap]

meillä poika ihan samanlainen ku ap:lla sit ku hakee pois niin yrittää lyödä tai purra :/

meillä on näköjään tasan samanikäiset pojat..

"Kiva kuulla" että muillakin esiintyy tätä mutta kyllä mä mietin tässä omia kärsivällisyyteni rajoja kun en enää tiedä miten toimia jotta viesti menee perille mutta en polta päreitäni ihan totaalisesti.
En todellakaan halua ottaa tukasta kiinni, en ole toteuttamassa tätä keinoa, mutta mua pelottaa että mä edes mietin tälläsiä vaihtoehtoja ton pienen kanssa..
se vaan osaa halutessaan ärsyttää mua niin pitkälle ettei kukaan koskaan..

Mun pitää kokeilla tota sörhipöykerön jäähyä seuraavan yhteenoton seurauksena..

 

[meah]

oot aika kamala äiti! meidän 1-vuotias ei ole ikinä käyttäytynyt noin että tarvis tukistaa. annatko aivan varmasti tarpeekis huomiota lapsellesi?? ettet vaan palstailisi täällä ja lapsi jää huomioimatta??!!

Jepjep. Niitä 1-vuotiaita on erilaisia. Ei meidän nyt 4v. ole koskaan ollut tuollainen, mutta pikkusiskonsa, nyt 1v, on tasan kuin ap:n kertomuksesta.

Vielä ei ole tehnyt mieli kiinni käydä, mutta ei välillä kaukaa hae.
Kiipeää tv-pöydälle, lappaa kukkapurkista mullat digiboxin päälle, dyykkaa roskikset, kaivaa kylpyhuoneen kaapit, heittelee vessanpönttöön tavaroita jos kansi on isommalta jäänyt auki jne.

Ja kun kiellät, neiti hymyilee, pudistelee tarmokkaasti päätään ja jatkaa kiellettyä touhua.
Jos haet pois, niin läpsii, repii tukasta jne.

Olen toistaiseksi ottanut syliin minuutiksi jäähylle. Sen verran tiukkaan halaukseen, ettei pääse lyömään tms. mutta en tietenkään niin, että satuttaisin.

Se on jonkin verran toiminut, muuten ei varmaan auta muu kuin tavaroiden nostelu/piilottelu, kaapinovien sitominen ja aika.

 

[vieras]

1-vuotiashan on ihan vauva vielä....
Meillä ei rankaistu tuon ikäistä, kiellettiin tosin, ja siirrettiin pahanteosta pois.
Kaikki kukat yms oli siirretty pois lapsen ulottuvilta. Ja otin aina kiinni käsistä kun lapsi löi tai raapi, ja sanoin tiukasti EI. Kyllä ne joskus oppii, toisilla (kuten meidän poju) vaan kestää kauemmin. Nyt poika on 2 v, kaikki esineet oikeilla paikoillaan, eikä niitä tarvitse olla enää siirtämässä mihinkään.
Se on sitä äitinä olemista. Vauvanhoitohan on helppoa, pitkää pinnaa ja nokkeluutta aletaan tarvita siinä vaiheessa kun vauvasta tulee taapero.
On ne silti niin ihania =).

peesi. 2v pitää jo ymmärtää puhetta ja uskoa, ja jäähyt käyttöön. Mutta 1v tosiaan riittää, että viet pois vain tiukasti pahanteosta. Ainakin alle 1½v on vauva.

 

[umbrella-]

meillä poika ihan samanlainen ku ap:lla sit ku hakee pois niin yrittää lyödä tai purra :/

meillä on näköjään tasan samanikäiset pojat..

"Kiva kuulla" että muillakin esiintyy tätä mutta kyllä mä mietin tässä omia kärsivällisyyteni rajoja kun en enää tiedä miten toimia jotta viesti menee perille mutta en polta päreitäni ihan totaalisesti.
En todellakaan halua ottaa tukasta kiinni, en ole toteuttamassa tätä keinoa, mutta mua pelottaa että mä edes mietin tälläsiä vaihtoehtoja ton pienen kanssa..
se vaan osaa halutessaan ärsyttää mua niin pitkälle ettei kukaan koskaan..

Mun pitää kokeilla tota sörhipöykerön jäähyä seuraavan yhteenoton seurauksena..

Meidän poika myös samanikäinen. Mutta muista se, että ei se lapsi ole tahallaan ilkeä. 1-vuotias on niin pieni vielä.

 

[täti]

No voi sun. Tuo ikä syö naista. Mutta lohdutuksen sana, menee aikanaan ohi. Ei siinä auta kuin määrätietoinen, rauhallinen asioiden toisto. Kielletty teko -> kielto; tilanteesta pois vieminen, ota vaikka käsistä kiinni, ettei revi hiuksia (täytyy ehkä vähän väkisin pitää), rauhoittuminen. Ja tätä 100 kertaa päivän aikana!

 

[meah]

peesi. 2v pitää jo ymmärtää puhetta ja uskoa, ja jäähyt käyttöön. Mutta 1v tosiaan riittää, että viet pois vain tiukasti pahanteosta. Ainakin alle 1½v on vauva.

Toimii, jos on aikaa 24/7 keskittyä siihen yhteen lapseen.

Meillä ei ainakaan riitä se pois hakeminen, 2 sekuntia ja se on siellä kielletyllä tiellä uudelleen.
(Lapsen nostaminen pois tv-tasolta 27:n kerran tunnin sisään on aika turhauttavaa... )

Ja kun välillä pitäis myös pyykätä, tiskata, kokata ja vähän keskittyä siihen isosiskoonkin. Eikä siihen oikein riitä nää 1,5 tunnin päikkärit...

 

[Tähtisumu]

Olen samaa mielta kun pojun aiti, aika auttaa. Jahka lapsi kasvaa ja ian mukana ymmartaa enemman, kayttayminen muuttuu.
Meilla pojalla oli pienena (2-v) sellasta toisten tonimista ja kiusaamista joka meni ohi samana vuonna ennen kun taytti 3-v. Ei mun mielesta jaahyt oikeastaan muuttaneet sita vaan ihan se kun kasvoi ulos tosta kayttaytymisesta.
Eihan se sita merkkaa etta ian karttuessa kaikki kaytos muuttuu ihanaksi mutta kylla se oma ymmarrys muuttaa paljon. En usko etta mitkaan rangaistukset viela 1-vuotiasta hirveesti kasvattaa, aika pieni ymmartamaan viela mika on oikein ja mika vaarin.
Enempi olen sen kannalla etta huomio kiinnitetaan toisaalle niin usein kun se on mahdollista.

 

[vieras]

peesi. 2v pitää jo ymmärtää puhetta ja uskoa, ja jäähyt käyttöön. Mutta 1v tosiaan riittää, että viet pois vain tiukasti pahanteosta. Ainakin alle 1½v on vauva.

Toimii, jos on aikaa 24/7 keskittyä siihen yhteen lapseen.

Meillä ei ainakaan riitä se pois hakeminen, 2 sekuntia ja se on siellä kielletyllä tiellä uudelleen.
(Lapsen nostaminen pois tv-tasolta 27:n kerran tunnin sisään on aika turhauttavaa... )

Ja kun välillä pitäis myös pyykätä, tiskata, kokata ja vähän keskittyä siihen isosiskoonkin. Eikä siihen oikein riitä nää 1,5 tunnin päikkärit...

Minulla on myös kaksi lasta. Tarkoitin, että ei tarvita rangaistusta, vaan pelkästään se pois hakeminen tilanteesta. Ja se on tosiaan rankkaa, kun ei jää aikaa isommalle ollenkaan. Eikä niille kotitöille. Onneksi meillä jo tuo aika ohi.

 

[MSN]

Jaksamista toivon sinulle temperamenttisen lapsen äiti!!!!! Meillä on 4-v tyttö joka erittäin omapäinen ja 1,2 v tyttö joka myös touhukas ja uhmakin on meillä mutta lyömistä ja raapimista ei ole ( vielä) esiintynyt. Ja sit se vuoden ikäinen koira kans... Huomasin tuon jo 4-v kanssa että se huutaminen ja potkiminen on sellainen protestointikeino. kun jotkut asiat ovat kiellettyjä, niin en antanut minkään sortin protestoinnin muuttaa sitä- siis kiellettyä sallituksi. Olen todennut n miljoona krt että saat itkeä ja huutaa yms mutta kukkia tms ei revitä. Ja nythän on jäähy käytössä myös. Pienemmälle en ole jäähyjä koettanut kun en usko vielä auttavan. Hän on erityisen kiinnostunut vessanpöntön tutkimisesta (YÖKS!!!) ja tulee sieltä pois vain kantaen ja ovenhan saa kiinni- kunnes isosisko sen taas avaa....

Me olemme kyllä muokanneet kotia sallivammaksi näille pienille, esim kun 1-v kiipeilisi pöydälle minkä vessanpöntön tutkimiseltaan ehtisi, niin tuolit on pitkin pituuttaan lattialla meillä ruokailujen väliajan esim. En halua itse olla koko ajan sydän kurkussa kun 1-v ehtii jo kaikenlaista- ja niinhän pitääkin, maailmahan on tutkimusmatka heille.

Jouduin jotenkin tuon vahemman kanssa keksimään kaiken maailman konstit että nyt olen päättänyt että teen asiat maalaisjärjen kanssa- hehheh, ja lapsi kyllä oppii. Kun yrität vaan muistaa, että sinä olet aikuinen ja se 1-v vasta harjoittelee näitä tunteitaan, niin sillä jo pärjäät jonkin matkaa. Kun lapsi raivoaa, niin sinä olet se jota vasten raivota eikö vaan. Ei se lapsi loppu ikäänsä raivoa, I promise . 1-vuotiaillehan on tyypillistä että nyt tulee kuvioon suuret tunteet ja he kokevat myös pettymyksiä kun koko maailma ei olekaan avoin heille - ne kuuluu elämään ja hyvähän niitä kotona on harjoitella. Vanhemmilla on se kiitollinen tehtävä ottaa pettymys vastaan ja tarjota se vankkumaton kallio lasten harjoitella elämää.

Eliusko pois, jotkut lapset on niitä yhden kiellon, ja jotkut miljoonan kiellon lapsia. Tukistamalla et saa uskomaan, pelkäämään sinua kyllä.

Tsemppiä!

 

[Pinki]

1-vuotiashan on ihan vauva vielä....
Meillä ei rankaistu tuon ikäistä, kiellettiin tosin, ja siirrettiin pahanteosta pois.
Kaikki kukat yms oli siirretty pois lapsen ulottuvilta. Ja otin aina kiinni käsistä kun lapsi löi tai raapi, ja sanoin tiukasti EI. Kyllä ne joskus oppii, toisilla (kuten meidän poju) vaan kestää kauemmin. Nyt poika on 2 v, kaikki esineet oikeilla paikoillaan, eikä niitä tarvitse olla enää siirtämässä mihinkään.
Se on sitä äitinä olemista. Vauvanhoitohan on helppoa, pitkää pinnaa ja nokkeluutta aletaan tarvita siinä vaiheessa kun vauvasta tulee taapero.
On ne silti niin ihania =).

Mä olen täysin samaa mieltä kanssasi.

täällä myös samoilla linjoilla

samoin.

hermoja raastavaa,mutta ohimenevää aikaa :hug:

 

[mari]

Et mistähän tuollainen pieni lapsi oppii sen vihaisen ja väkivaltaisen käyttäymisen muualta, kuin esimerkkiä seuraamalla?? Eli kannataa katsoa peiliin! Ja miettiä mitä lapsi näkee ja oppii televisiosta ja vanhemmilta.

 

[ap]

Et mistähän tuollainen pieni lapsi oppii sen vihaisen ja väkivaltaisen käyttäymisen muualta, kuin esimerkkiä seuraamalla?? Eli kannataa katsoa peiliin! Ja miettiä mitä lapsi näkee ja oppii televisiosta ja vanhemmilta.

Keneltä tämä meidänkin lapsi olisi moisen esimerkin saanut??
Poika ei ole kiinnostunut tv:stä joten ei katsele vielä siitä mitään. Itsekin katselen vain myöhäis illan sarjoja jolloin poika on ollut jo tunnin, pari nukkumassa eikä siis tiedä tv:n aukiolosta yhtään mitään.
Meillä ei siis ole tv päällä lapsen hereillä ollessa, radio korkeintaan eikä sieltä ainakaan moista opi.
Muita lapsia meillä ei ole ja siitä voit olla varma ettei me miehen kanssa toisiamme revitä, meillä on ihan rauhaisa ilmapiiri kotona kaikinpuolin.

Mutta kiitos kannustavista viesteistä.. eiköhän se tästä.. joskus..

 

[ap]

msn:lle erityinen kiitos vielä kirjoituksestasi =)

 

[Kowalski]

peesi. 2v pitää jo ymmärtää puhetta ja uskoa, ja jäähyt käyttöön. Mutta 1v tosiaan riittää, että viet pois vain tiukasti pahanteosta. Ainakin alle 1½v on vauva.

Toimii, jos on aikaa 24/7 keskittyä siihen yhteen lapseen.

Meillä ei ainakaan riitä se pois hakeminen, 2 sekuntia ja se on siellä kielletyllä tiellä uudelleen.
(Lapsen nostaminen pois tv-tasolta 27:n kerran tunnin sisään on aika turhauttavaa... )

Ja kun välillä pitäis myös pyykätä, tiskata, kokata ja vähän keskittyä siihen isosiskoonkin. Eikä siihen oikein riitä nää 1,5 tunnin päikkärit...

Ei mullakaan vain yhtä lasta ole. Vaan tuo nelivuotias tyttö kaksivuotiaan pojan lisäksi.
Kokkauksen ajaksi poika laitettiin syöttötuoliin säheltämään jotain, tai sitten hän oli kantoliinassa. Sama juttu pyykkäämisen ja siivoamisen kanssa =). Nyt kun riiviövaihe on ohi (väliaikaisesti?) niin ei tarvita enää tuollaisia varotoimenpiteitä.

 

[pirjo]

Et mistähän tuollainen pieni lapsi oppii sen vihaisen ja väkivaltaisen käyttäymisen muualta, kuin esimerkkiä seuraamalla?? Eli kannataa katsoa peiliin! Ja miettiä mitä lapsi näkee ja oppii televisiosta ja vanhemmilta.

Samaa mieltä! Meillä 4 lasta eikä ole ollut kennenkään kanssa tuollaisia ongelmia. Mutta meillä lapset ovat oleet kotihoidossa eikä meillä katsota esim. televisiota, kuin puoli tuntia päivässä (pikku kakkonen) En väitä olevani todellakaan mikään superäiti, mutta kyllä meillä vanhemmilla on suuri valta vaikuttaa siihen mitä lapset näkevät ja kokevat.

 

[Kowalski]

Et mistähän tuollainen pieni lapsi oppii sen vihaisen ja väkivaltaisen käyttäymisen muualta, kuin esimerkkiä seuraamalla?? Eli kannataa katsoa peiliin! Ja miettiä mitä lapsi näkee ja oppii televisiosta ja vanhemmilta.

Just.
Tiedätkös: tietyt asiat, kuten väkivaltaisuus, on jokaisessa ihmisessä sisäsyntyisenä.
Toisekseen, vuoden vanha on fyysinen olento. Hän ei oikein tajua eroa silittämisen, taputtamisen, raapisen ja lyömisen välillä, vaan kaikki koskettaminen on tapa osoittaa kiintymystä.
Omien rajojen kokeilu ja tunteiden näyttäminen on merkki terveestä lapsesta, jolle kasvaa oma tahto.
Meillä ei kotona lyödä ketään, eikä poika vilkaissutkaan telkkaria pienenä, mutta niin vaan osasi lyödä ja raapia. Kuten isosiskonsakin aikoinaan.

 

[Kowalski]

Et mistähän tuollainen pieni lapsi oppii sen vihaisen ja väkivaltaisen käyttäymisen muualta, kuin esimerkkiä seuraamalla?? Eli kannataa katsoa peiliin! Ja miettiä mitä lapsi näkee ja oppii televisiosta ja vanhemmilta.

Samaa mieltä! Meillä 4 lasta eikä ole ollut kennenkään kanssa tuollaisia ongelmia. Mutta meillä lapset ovat oleet kotihoidossa eikä meillä katsota esim. televisiota, kuin puoli tuntia päivässä (pikku kakkonen) En väitä olevani todellakaan mikään superäiti, mutta kyllä meillä vanhemmilla on suuri valta vaikuttaa siihen mitä lapset näkevät ja kokevat.

Kuolen nauruun .
Sellaista neljän lapsen sisaruslaumaa joka ei koskaan olisi tapellut keskenään ei ole olemassa.
Paitsi harmaiden mielikuvituksessa.

 

[MSN]

Kute ap huomaat, äidit ne vasta toisiaan tukevatkin!!!! Ajatteletteko te, joilla on sata lasta eikä KUKAAN ole ikinä lyönytpurrutpotkinutkiukutellut, että se on vaan sitä kun on sattunut niin hyvät vahemmat?

Meillä tämä 4-v tyttö ei puhu vaan viittoo ja olen joutunut kohtaamaan niin typeriä ihmisiä kommentoimassa tätä tyttäremme ominaisuutta että on mennyt yksi jos toinenkin ilta surressa, ei lapset pahoja ole lapsille, aikuiset kyllä jos niikseen tulee. Älä siis ap välitä tyhmistä kommenteista, vain niistä joista jotain apua saat

 

[ap]

Pakko vielä sanoa että eniten ihmettelen sitä jos tosiaan tämä lyöminen/repiminen kuuluu ihan normaaliin kehitykseen niin mä ihmettelen esim. oman äitini ja anoppini asennetta..
siis kun omalla äidilläni on kaksi lasta, anopilla kolme ja silti he molemmat ovat ihmeissään että miksi poika käyttäytyy näin ja ovat varmoja että lapsi on kipeä ja kiukuttelee näin koska ei osaa kertoa mihin sattuu..
Tästä syystä vein pojan lääkäriin joka totesi että korvat, nielu, kaikki kunnossa ja poika on terve kuin pukki.

Miten ihmiset joilla on itselläänkin lapsia, tosin aikuisia sellaisia, ovat ihmeissään siitä että kokeillaan kokoajan näitä rajoja ja varsinkin se kauhistuttaa että lyödään..?