Kamala äiti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Auttakaa minua
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Auttakaa minua

Vieras
Tunnen itseni niin huonoksi ja pahaksi äidiksi.
Tilanne oli tälläinen, siivosin ja moppasin lattioita ja lapsi sanoi että kakittaa, käskin hänen isänsä viedä hänet pöntölle ja sitten alkoi kova valitus ja itkuinen vikinä, lapsi sanoi että sattuu mahaan. Ihan itki kipua.
Sanoin että nyt laitetaan microlaxia että saadaan kakka tulemaan ja kipu pois.

Lapsi itki edelleen, vein hänet hoitopöydälle ja alkoi kauhea vastaantaistelu
yritin laittaa microlaxia, mutta lapsi vain kipristeli ja eihän se onnistu silloin mitenkään sen laitto.

Mulla alkoi käydä ihan kamalasti hermoon.
Tuntui että saan raivarin ja pidinkin lasta normaalia ronskimmin ottein siinä pöydällä paikallaan ja yritin laittaa sitä lääkettä.
Kaikkein pahinta oli etten tuntenut mitään empatiaa sillä hetkellä
voimakasta raivoa ja ärsytystä vain! Todella pelottavaa.
Ja pelkäänkin nyt olevani jotenkin viallinen, paha äiti, sairas, raivohullu
kaikkea...

Sitten vielä nakkasin sen microlaxin lattialle ja otin lapsen ronskin ottein syliin ja sanoin että sitten mennään takaisin pöntölle istumaan.

Tunsin niin pelottavan voimakasta ärsytystä, että
pelkään nyt olinko liian julma, kylmä, raaka paha ihminen.
Satutinko lasta. Entä jos vahingoitan lastani jotenkin tuollaisen vihan ja raivon vallassa????

Auttakaa.
 
tärkeintä on ettet tehnyt mitään.voithan kertoa lapselle ,että äiti vähän hermostui ,mutta ei ole hätää ja että halusit saada kakan ulos.et sinä vialinen ole
 
Normaalilta kuulostaa, jos äiti ei edes hetkellisesti vihaa lastaan, niin hänelle on sattunut erittäin helppo lapsi. On minullekin pari sellaista sattunut että ei ole koskaan noin paljoa suututtanut, mutta nuo pojat on kyllä niin villejä että hermot menee tuon tuostakin.
 
jos ei jää jälkiä. Ikinä en kokenut ruumiillista väkivaltaa. Mutta se jatkuva vihaisuus ja ärtyminen joka asiasta paloi mieleen. Luuletteko te ******** ******** että pieni lapsi voi toimia äitinsä tunteiden kaatopaikkana ja terapeuttina jos ette osaa hakea ammattiapua.meni 20 v ennen kuin uskalsin mennä nukkumaan laittamatta ovea lukkoon.Äitini oli juuri tuollainen ja näyttää että vaimostani on tullut samallainen.
 
mulla on kans välillä huonot hermot. tulee tiuskittua, otettua lasta syliin vähän ronskimmin ja joskus jopa huudan.. en usko että on ketään joka ei joskus hermostuisi kotiaskareissa..tai sitten jos ei hermostu niin luokittelisin jo sellaista ihmistä patoutuneeksi..ja onko sekään hyväksi.
 

Yhteistyössä