Miten voikin oma äiti loukata :(

[Nyynä]

Tulipa mieleen muita ketjuja lukiessa, että oisko sillä vaikutusta tähän että oon "äidissä kiinni" kun mä nukuin 9-vuotiaaksi vanhempien makkarissa äidin puolella vieressä? Se muistaa siitäkin aina paasata, että kun nykyään äidit on niin itsekkäitä ja pimeitä kun jo puolivuotiasta laitetaan omaan huoneeseen. Mun lapsi nukkuu kyllä pinniksessä mun vieressä mutta 9-vuotiaaksi ennenkuin omaan huoneeseen... Se on muutenkin aina vartioinut mun tekemiset, katsoo jos laitan ruokaa ja toki kommentoi ja ohjeistaa ym. Ja kun muutin ekan poikakaverin kanssa eri kaupunkiin, niin hän masentui tästä niin paljon että joutui jopa mielisairaalaan psykoosin takia. Muistan kuinka se itkien soitteli ettei kestä kun mä lähdin. Olen siis kokenut aina syyllisyyttä äidin pahasta olosta ja olen jotenkin velvollinen olemaan tekemisissä, niin että siis hänen pitää joka henkäys tietää.

siis juu, siun äitis on pitäny sinua ikäänkuin jonkulaisena terapeuttina joka pyyhkäsee hänen pahan olonsa pois. aika kova vastuu pienelle lapselle...

se menee niinpäin että äitis on kiinni sinussa, ei niin että sie olet kiinni äitissäs. äitilläs on kova pelko siitä että sie pärjäät ilman häntä ja hänestä tulee tarpeeton. se, että se arvostelee nuin pahasti ja suoraan sanottuna vittuilee, on hänen tapansa (ilmeisesti) yrittää pitää ittensä tarpeellisena. varsinki jos kerta elää kulissiliitossa isäs kanssa. isälläs taitaa olla oma elämä ilman äitiäs ja äitilläs ei ketään muuta ku sinut? oonko oikeessa?

 

[Saraldo]

Oletko ainoa lapsi? Oletko ollut heille ns. "kaikki kaikessa", mutta vähän negatiivisella tavalla? Tuntuu nyt siltä, ettei äitisi halua päästää sinusta irti, vaan haluaa jatkaa konrollointia niin kuin lapsena. Onko äitisi isäsi tossun alla? Jospa olit ainoa, johon hänellä oli vaikutusvaltaa? ja nyt sitten se ainoa onkin itsenäistynyt ja tullut itse äidiksi.

Yhtä kaikki, äitisi käytös on hirveää. Ihan sama mistä syystä noin käyttäytyy, mutta hirveää silti. Älä enää ajattele äitisi tunteita tässä asiassa, vaan jos susta tuntuu, että äidin läsnäolo on sulle liikaa, älä päästä häntä lähelle. Heille kulissijutut on jo arkipäivää ja tullut normaaliksi, mutta sinun ei tarvitse pitää äitisi kanssa kulisseja yllä. Sinulla on oikeus aitoon elämään ja aitoihin tunteisiin.

Kirjoita hänelle vaikka kirje. Kerro kaikki, mitä ajattelet, mitä sinulla on hampaankolossa, mitä haluaisit tai et haluaisi äitisi tekevän... Ihan kaikki. Sen jälkeen pallo on äidilläsi. Jos hän haluaa olla elämässänne mukana, hän muuttuu. Jos ei, niin jatkakoon samaan tahtiin yksinään. Ulkopuolisen avun käyttäminen ei todellakaan ole hävettävää. Sehän on monille ihmisille ainoa tapa saada apua, kun omat sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä.

 

[dina]

Omalla pahallaololla alistaminen on inhottavaa. Mieheni äiti oli aikanaan myös hyvin riippuvainen nuoremmasta pojastaan, eli miehestäni. Vanhempi veli oli muuttanut jo vuosia aiemmin toiselle puolelle maapalloa, joten turvarievuksi jäi vain nuorempi poika.

Pahimmat kerrat olivat ne, kun anoppi ei halunnut mieheni, silloin vähän alle kaksikymppisen, lähtevän viettämään viikonloppua kavareiden kanssa. Heti alkoi "kivistää rintaa". Käsi sydämellä hän juoksi poikansa perään pihalle. Kun auto lähti tallista, mamma tuupertui maahan. Vilkaisu peruutuspeiliin todisti, että johan siellä kohottauduttiin katsomaan, oliko näytöksellä tehoa. Anopin huomatessa, että häntä katsellaan, pää painui saman tien taas alas. Mieheni lähti kavereiden luo, anoppi palaili sisälle miehensä seuraan.

Muutamaa vuotta myöhemmin tilanne eteni siihen, että kun anoppi ei saanut päättää rakenteilla olleen talomme saunan muurin väriä, taas iski "rintakipu". Minäkin olin kuulemma niin ilkeä, että hän oli päättänyt tehdä itsarin jäämällä rekan alle. Otin riskin, kovetin nahkani ja toivotin anopille hyvää matkaa. Nimittäin jos tuommoisen asian takia välttämättä aikoo niin pitkälle mennä.

Näin muutamaa vuotta myöhemmin, anoppi on edelleen hyvissä ruumiinvoimissa, ja kaikki ollaan myös puheväleissä. Miehen kanssa olemme pelänneet, että meille käy kuten ap:lle, kun esikko syntyy kesällä, mutta ne pari kertaa, kun on pantu kova kovaa vastaan, ovat vähentäneet moista käytöstä todella paljon. Että hanttiin vaan, vaikka vaikeaa onkin. Myös minä olen joutunut olemaan raaka omalle äidilleni, jonkun aikaa hän sitä hautoi, mutta nyt rajat ovat tiedossa ja niitä kunnioitetaan. Kummankin vanhemmat ovat huomanneet, että vaikka liekaa löysää vähän, se ei katkea. Kireänähän se menisi varmemmin poikki.

 

[tyttöjen äiti]

Olen seitsemänkuisen yh ja ainut jolta saan apua lapsenhoitoon on mun äiti. Hän on vaan hirveän hallitseva ja sivaltaa vähän väliä ilkeitä kommentteja. Juuri sain taas kuulla onko vaippaa edes vaihdettu kun kitisi (olin just vaihtanut), etkö sä saanu sitä muka syömään (yritin mutta itki ja laitoin ruuan pois). Kuinka ollakaan tietysti mun äiti sai lapsen syömään kun heilutteli leluja nenän edessä. Sitten sanoo ettei ole tervettä kulkea iltapäivällä yöpaidassa (musta on joskus mukava olla yökkärissä kotona). Sitten kun lapsi vähän kitisee niin sanoo ettei hyvin hoidettu lapsi itke. Herranjumala, sen aikaa istui lattialla että itse söin ja sen jälkeen laitoin nukkumaan. Rupesin itse itkemään ja äidin mielestä mä olen hoitoa vailla. Sanoin sille että miksi se on niin vittumainen ja itse kaikessa niin täydellinen, niin sanoi että mulla on kuulemma piru sydämen paikalla. Kyllä tuli paha mieli. Olis tehnyt mieli lyödä. Ja ulkopuolista apua lapsenhoitoon en voi ottaa, koska se olisi hirveä häpeä ja loukkaus häntä kohtaan. Että näin.

Teillä on selkeä riippuvuussuhde. Sun on ihan oikeasti laitettava rajat tohon juttuun. Pyydät jotain muuta lapsenvahdiksi ja pistät äitiis vaikka välit vähäks aikaa jäihin.

 

[näinpä]

Aivan kuin omani. Mä olen sen suhteen aivan neuvoton. Mun mieli oikeasti järkähtelee tapaamisen jälkeen ja voin aina todella huonosti. Juuri samaa tympeilyä, ilkeilyä, ylikävelyä, viisastelua, mitätöintiä, arvostelua..ihan kaikkea mitä siihen palettiin nyt kuuluu. Varmaan te jotkut tiedätte varsin hyvin. En ala kertomaan, koska en halua pilata päivääni.

Kertokaa käytännön keinoja laittaa välit poikki ja kuinka se on teillä toiminut? Vai onko muita hyviä keinoja? Kirjeet ja muut on kokeiltu, eikä mun äidin kans voi ainakaan mitään sopia, koska häneen ei voi luottaa pätkääkään..niitä sopimuksia sitten tulkitaan aika vapaalla kädellä hänen taholtaan..

 

[vieras]

Olen seitsemänkuisen yh ja ainut jolta saan apua lapsenhoitoon on mun äiti.

Rupesin itse itkemään ja äidin mielestä mä olen hoitoa vailla. Sanoin sille että miksi se on niin vittumainen ja itse kaikessa niin täydellinen, niin sanoi että mulla on kuulemma piru sydämen paikalla.

Sun äidilläs kuulostaa olevan se piru sydämensä paikalla.

 

[Miina]

Siis miksi näin on? Miksi niin monen äiti saa tyttärensä sekoamisen partaalle karmealla käytöksellään? Ja miksi itsekin puren hammasta, kun ihme-ääliö-kommentteja saan kuulla ja kestää äidin suunnalta...

Annas olla jos vaan sanoo jotain tai itse loukkaantuu, niin piru on irti. Minut syyllistetään, en ymmärrä enkä muutenkaan tajua mistään mitään. Itse saan myös kuulla, miten se ja se on kotonani huonosti: keittön lattia on kylmä, ovi on kankea, väärin sitä ja väärin tätä - ei ole vissiin tajunnut, että tämä ei ole sen koti!!! Minähän täällä asun.

Lapsiani en saa kasvattaa, kun hän on paikalla, minun komentamiseni tai tiukka asenteeni lytätään outona käytöksenä, mutta kun hän tekee samaa on se SUURI PALVELUS meille ja ainoa oikea tapa toimia. Joskus kun olen komentanut lastani, hän ei kestä tilannetta vaan alkaa joko höpistä kovaan ääneen jostain aiheesta tai jopa LAULAA!!!!!!!!!

Anoppi mul onkin sit mukava, oispa oma äiti sellanen......

 

[Hampsteri]

Siis miksi näin on? Miksi niin monen äiti saa tyttärensä sekoamisen partaalle karmealla käytöksellään? Ja miksi itsekin puren hammasta, kun ihme-ääliö-kommentteja saan kuulla ja kestää äidin suunnalta...

Annas olla jos vaan sanoo jotain tai itse loukkaantuu, niin piru on irti. Minut syyllistetään, en ymmärrä enkä muutenkaan tajua mistään mitään. Itse saan myös kuulla, miten se ja se on kotonani huonosti: keittön lattia on kylmä, ovi on kankea, väärin sitä ja väärin tätä - ei ole vissiin tajunnut, että tämä ei ole sen koti!!! Minähän täällä asun.

Lapsiani en saa kasvattaa, kun hän on paikalla, minun komentamiseni tai tiukka asenteeni lytätään outona käytöksenä, mutta kun hän tekee samaa on se SUURI PALVELUS meille ja ainoa oikea tapa toimia. Joskus kun olen komentanut lastani, hän ei kestä tilannetta vaan alkaa joko höpistä kovaan ääneen jostain aiheesta tai jopa LAULAA!!!!!!!!!

Anoppi mul onkin sit mukava, oispa oma äiti sellanen......

Mulle tuli tästä outo olo ennekun tajusin miks: mun äiti ei kans jotenkin kestä yhtään, kun perustellusti ja syystä komennan omaa lastani hänen läsnäollessaan. Hän ei höpise kovaan ääneen eikä laula D , sori...) mut alkaa sössöttää kauheen ahdistuneena "älä-älä-älä nyt..." "no niin äläs nyt.."siis MULLE. Jotenkin aivan järjetöntä käytöstä eikä se varmaan ees tajua itte mitä tekee (dissaa mun kasvatustyötäni lapsen nähden/kuullen). No mä tiedän mistä toi sen käytös johtuu... vaikkei se sitä oikeutakaan!

 

[klöklö]

Itse saan myös kuulla, miten se ja se on kotonani huonosti: keittön lattia on kylmä, ovi on kankea, väärin sitä ja väärin tätä - ei ole vissiin tajunnut, että tämä ei ole sen koti!!! Minähän täällä asun.

Heh. Meillä taas on ihan liian kuuma, mikä ei tietenkään johdu mummon hilmapäivistä, ehei. On oikeasti karua, mutta helpottavaa huomata että meitä on muitakin!
Itselläni on ikää jo reilusti yli 30 joten elämää on tullut nähtyä monelta kantilta, mutta silti en vain äitini mielestä osaa elää oikein.
Pitäisiköhän meidän perustaa väärinymmärrettyjen pahistytärten salaseura.

 

[Miina]

Mulle tuli tästä outo olo ennekun tajusin miks: mun äiti ei kans jotenkin kestä yhtään, kun perustellusti ja syystä komennan omaa lastani hänen läsnäollessaan. Hän ei höpise kovaan ääneen eikä laula D , sori...) mut alkaa sössöttää kauheen ahdistuneena "älä-älä-älä nyt..." "no niin äläs nyt.."siis MULLE. Jotenkin aivan järjetöntä käytöstä eikä se varmaan ees tajua itte mitä tekee (dissaa mun kasvatustyötäni lapsen nähden/kuullen). No mä tiedän mistä toi sen käytös johtuu... vaikkei se sitä oikeutakaan![/quote]

Mistä se sun äidin kohdalla johtuu? Mulla on niin seko tapaus, etten ole pystynyt sitä selvittämään... jotenkin se ei vaan kestä sitä tilannetta, että minä hallitsisin asiaa ja päätän asioista miten ne tehdään. Sen pitää itte hallita...

 

[Miina]

Sori meni lainaus pipariksi - miten se pitää tehdä jos haluaa lainata vain osan :-O ?

Ja mistä löytyy hymiöt??????????

Mää olen uusi tällä palstalla...

 

[kohtalontoveri minäkin]

Perustetaanko kontrollifriikki äitien tyttäret -ketju..

 

[kohtalotoveri minäkin]

ap:lle viel.

Mun mielestä sun äidiltä puuttuu ymmärrys siitä, että ihmisillä on omat rajat (oma henkinen tila), jota ei saa mennä ylittämään. Mun äiti ei ainakaan tuota ymmärrä vaan heittäytyy tyhmäksi kun kerron hänelle miten pahalta esim. tuntui se, että hän meni leikkaamaan meidän lastemme tukat kielloista huolimatta. "Ainahan mummot on lasten tukkia leikanneet, ei siinä kuule ole mitään kummallista" oli kommentti.

Äitini myös vääntää mustankin valkoiseksi, joten mitään sopimuksia ei voi tehdä ja aivan kuten yksi aiempikin kirjoittaja totesi, niin minunkin äitini tulkitsee sopimuksia jälkeenpäin hyvin vapaalla kädellä aivan sen mukaan mikä hänen omiin motiiveihinsa sattuu sopimaan.

Varasin ajan terapeutille, koska äitiasia ahdistaa tooodella paljon. Ehkä sieltä saan oivalluksia että miten pitää äidille rajat. (Heh, onhan tämä mielipuolista kun aikuisen lapsen pitää pitää omalle äidlleen rajat, eikös se mantra mennyt niin päin, että omille lapsilleen pitäsi pitää rajat..)

 

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

Kuulostaa inhottavan tutulle...

 

[Miina]

Sortsi mä vaan koitan hymiöö

 

[HärreGyydHarmaana]

MIINAlle:
Kysyit, et mistähän tuo mun mutsin käytös johtuu. No jos sanotaan asia ihan suoraan, niin mua ei oo pentuna kasvatettu lainkaan. Ei oikeestaan mitään rajoja missään asiassa, ettei lapselle vaan tuu paha mieli... Siis ihan hirveä karhunpalvelus.
No mun mutsilla ei tosiaan oma elämä ole ollut helppoa ja mun ollessa lapsi sen aika meni johonkin ihan muuhun, mä "tulin siinä sivussa" ja kasvatin itse itseni Pyrin itse äitinä tekemään ainakin sen asia aivan toisin kuin oma äitini. Rajat todella tuo turvaa lapselle ja oikean ja väärän opettaminen on vanhempien velvollisuus. Huomauttelen äidilleni kyllä joka kerta, kun se sortuu tohon mainittuun hyssyttelyyn, vaikka asia sitten kääntyiskin niin, että mä olen ikävä vanhan ihmisen tunteiden loukkaaja...
Sit kun poika joskus mussuttaa mulle takasin, et oon tiukkis äiti niin voin vetää hihasta tän mun "oma äitini oli luopio kasvattajana"-valttikortin

 

[Miina]

Mitä tekisitte tämmösessä tilanteessa, joka on siis kuin ap:n mutta lisäksi äitini kärsii masennuksesta eläessään kulissiliittoa isäni kanssa. Olen joutunut puremaan vain kovemmin hammasta jotten aiheuttaisi kivahtamisillani masennuksen pahenemista (näin on oikeasti käynyt, ja masennus on todellinen, paha sairaus jonka ei soisi pahenevan). Olen alkanut itse kärsiä viimevuosina ahdistuksesta ja terveyteni reistailee.

En tiedä, onko se vain äitisuhteestani johtuvaa vai mitä, mutta ehkä vuosien ylikävelemiset alkavat vaatia veroaan. En yleensä saa edes puhua jotain lyhyttä asiaa loppuun äidille, kun sieltä alkaa tulla jotain juttua tomaatista, vessahädästä tai muusta täysin triviaalista - hyvin voisi pitää suusnsa kiinni, mutta onhan minut pakko keskeyttää

 

[Hankey]

Ap, pyydä vaan muualta apua. Mitä sitten vaikka äitisi loukkaantuu, leppyy aikanaan. Joskus kumminkin tarvitset muiltakin hoitoapua ja sitten on riidat äitisi kanssa jo ollutta ja mennyttä.

 

[Hjalmarska]

Kuulostaa siltä, että sun äiti on narsisti ja ties mitä muuta vielä lisäksi. Mä ottaisin etäisyyttä tuollaiseen ihmiseen, vaikka miten olisi oma äiti.

 

[apsi]

Kertokaa käytännön keinoja laittaa välit poikki ja kuinka se on teillä toiminut? Vai onko muita hyviä keinoja? Kirjeet ja muut on kokeiltu, eikä mun äidin kans voi ainakaan mitään sopia, koska häneen ei voi luottaa pätkääkään..niitä sopimuksia sitten tulkitaan aika vapaalla kädellä hänen taholtaan..

Minä olen aina ollut huono sanomaan mitään päin naamaa vaikka tarvetta olisi. Otin tavaksi, että jos puhelimessa tuli haukut, lopetin puhelun lyhyeen. Jos olin visiitillä, pakkasin sen kummemmitta puheitta kamani ja häivyin. Ei siis riitaa, vain siisti poistuminen paikalta kun alkoi käydä olo tukalaksi. Meillä kotona oli pakko sanoa suoremmin, mutta esim. kämpän koluaminen loppui, kun sanoin että sejase paikka on meidän yksityisaluetta, sinne ei pääse miehen äiti sen enempää kuin sinäkään. Tällainen "tasapuolisuus" tuntui olevan kova sana.

Kyllä sitä sitkeämpikin ihminen tajuaa, että jos puhelimeen tulee tietyssä vaiheessa aina äkilliset heiheit ja vastapuhelua ei muutamaan päivään kuulu, on astuttu toisen varpaille. Riitelemällä ei ainakaan meillä pääse puusta pitkään, siinä jään kakoseksi. Mutta pehmeämpiä keinoja onneksi löytyy.

 

[leijona76]

Kertokaa käytännön keinoja laittaa välit poikki ja kuinka se on teillä toiminut? Vai onko muita hyviä keinoja? Kirjeet ja muut on kokeiltu, eikä mun äidin kans voi ainakaan mitään sopia, koska häneen ei voi luottaa pätkääkään..niitä sopimuksia sitten tulkitaan aika vapaalla kädellä hänen taholtaan..

Minä olen aina ollut huono sanomaan mitään päin naamaa vaikka tarvetta olisi. Otin tavaksi, että jos puhelimessa tuli haukut, lopetin puhelun lyhyeen. Jos olin visiitillä, pakkasin sen kummemmitta puheitta kamani ja häivyin. Ei siis riitaa, vain siisti poistuminen paikalta kun alkoi käydä olo tukalaksi. Meillä kotona oli pakko sanoa suoremmin, mutta esim. kämpän koluaminen loppui, kun sanoin että sejase paikka on meidän yksityisaluetta, sinne ei pääse miehen äiti sen enempää kuin sinäkään. Tällainen "tasapuolisuus" tuntui olevan kova sana.

Kyllä sitä sitkeämpikin ihminen tajuaa, että jos puhelimeen tulee tietyssä vaiheessa aina äkilliset heiheit ja vastapuhelua ei muutamaan päivään kuulu, on astuttu toisen varpaille. Riitelemällä ei ainakaan meillä pääse puusta pitkään, siinä jään kakoseksi. Mutta pehmeämpiä keinoja onneksi löytyy.

meillä kun äidin kanssa meni liian hankalaksi niin lopetimme kaiken yhteydenpidon. Ei puheluja, ei tektareita eikä käyntejä. kesti aikansa ja nykyään tilanne on siedettävä. Kovalla kovaa vastaan oli se tepsivä.