6.5vuotias ja hänen käytös!

[nellien]

tahallaan ärsytti pikkusiskoaan, sanoin monta kerta että lopettaa että tuokin on kiusaamista, ei uskonut. sit sanoin että jos vielä jatkaa menee makkariin miettimään.

no talutin hänet sinne lapsi yritti vaan roikkua mun käsissä,mä irrotin hänet,hän nappas uudesttaan kii käsistäni, irroitin taas hänet,mutta vahingossa käteni osui häntä naamaan,kevyesti,ei siis sattunut.

tämä alkoi lyömään ja potkimaan minua: sanoin että lopeta, äitin käsi osui vahingossa. työnsin häntä kauemmaksi ja yritin saada oven kii hän hyökkää lyömään ja potkimaan mua,käsken lopettaa tai pelit menee,ei lopettanut,menetti pelit ja mä pääsin pois makkarista.

sitten kuuluu helvetin paskiainen. mulle riittää, mikä ihme tota lasta vaivaa? ei se ainakaan terve voi olla! ärsyttää niin paljon

 

[nellien]

niin siis lapsi huusi makkarista mulle helvetin paskiainen.

ja tää riittää mulle nyt, jos jollain on ollut tällänen lapsi niinmillä tää loppuu?

 

[9ouo]

Meillä on myös voimakastahtoinen kohta 7v. Kiroile ei kylläkään, lähipiiristä ei ole kiroilua kuullut eli se ei sentään ole tarttunut.
Meidän on pitänyt kehittää hänen kanssaan ihan omat metodit rauhoittamiseen, rangaistamiseen ym. "Supernannyjen" ohjeet ei toimi.
Pitkään meni ennen kuin pystyin uskomaan että kyse ei ole siitä että minä olisin huono äiti vaan että lapsi on vain erilainen.
Ihan terve hän kyllä on, arvioitavana on käyty.
En osaa antaa mitään neuvoja, turhaa kai olisikaan kun ei voi tietää mikä teillä toimii. Itse sen tiedät parhaiten.
Ja kannattaa antaa hänelle paljon positiivista huomiota. Meillä arkisin vietetään iltaisin pari tuntia ihan vaan lapsen kanssa hänen ehdoillaan leikkien tai askarrellen, kun tämä aloitettiin, käytös on muuttunut paljon paremmaksi.

 

["mä"]

Jotkut lapset tarvitsevat tiukkoja ohjeita ja sitä että ei toivottu käytös lopetetaan heti ei sanota montaa kertaa vaan huomautetaan yhden kerran ja sit heti jäähylle tai pois tilanteesta jos ei usko.
Monet lapset saavat ikävä kyllä kotona ainoastaan huomiota tekemällä "pahaa", telkkari , tietsika, kotityöt jne. vievät vanhempien ajan.

 

[nellien]

no meillä ei saa "palkintoa" pahanteosta vaan seuraamuksen. mutta myös huomiota ja kehuja,kannustusta oikein toimimisesta. ja mä luulen että meidän lapsi saa enemmän huomiota kuin yleensä tämän ikäiset. hän pääsee syliin,luemme,pelaamme, joskus jopa "painimme" ja olemme tyynysotaa,leikimme.

oikeastaan suurimman osan päivästä vietän lasten saatavilla, kyllä mulla on aikaa. mutta silti vaikka sen saisi hyvällä sen huomion niin se menee siihen että tämä isompi pilaa toiminnallaan ilon muiltakin. meidän 2,5 vuotias on paljon helpompi kuin 6,5vuotiaamme.

 

["vieras"]

Onhan teillä selkeät rutiinit, riittävän aikaisin nukkumaan ja paljon ulkoilua ja muuta toimintaa, missä lapsi saa purkaa energiaa? Entä ravinto? Vähennä lisäaineet minimiin, suosi mahdollisimman luomua ruokaa ja anna omegaa lapselle suositusten mukaan.

 

[grrw]

meillä nyt hankala vaihe 6v pojalla. Ei kuuntele yhtään mitään mitä sille sanoo. Haahuilee menemään ja nauraa päälle kun komentaa. Jäähylle menee kun typeröi. Olen ottanut kovan linjan ja en katsele yhtään mitään hölmöilyjä. Paljon ulkoilua ja aikaisin nukkumaan. Meillä ei mitään pleikkareita pelatakaan, vaan menettää sitten legoja jos tarpeeksi tottelematon on. (legot on pojan intohimo, samoin askartelut ja piirtäminen )

Meillä ei auta edes karkkipäivien ym. menettäminen, koska ei tykkää edes karkista.

 

["Tuikku"]

Meillä myös on esikoisella ollut tuo 6-7 vuotta aika hankala ikä. Hän on aina ollut voimakastahtoinen, mutta tuolloin koeteltiin oikein kunnolla. Ja vanhempana haastetta lisäsi se, että jo opitut toimintamallit hänen kanssaan meni romukoppaan. Täytyi keksiä uusia tapoja saada tilanne poikki. Kai lapsella oli taas jokin uusi kasvun/irtautumisen paikka. Varsinkin koulun alkaessa lapselle tulee yllättävän paljon vastuuta esim. tavaroiden huolehtimisessa ym.

Kuten joku jo sanoikin, niin jokaisen on löydettävä omat mallinsa. Meillä toimi sellainen "salasana". Kun lapsi oli rauhallinen, sovittiin tietty sana, mikä sanotaan kun tilanne menee liian pahaksi. Samalla sovittiin mitä siitä seuraa, jos ei rauhoitu. Juteltiin myös hänelle toimintamalleja, miten hän pystyy rauhoittumaan. Useimmiten hän rauhoittui jo sanan sanomisen yhteydessä. Se oli tavallaan jokin yhteinen juttu ja sen jälkeen hän pystyi paremmin sanomaan miltä tuntuu. Sitä miksi siltä tuntuu jouduttiin jumppaamaan yhdessä aika paljon...