Kaksviikkonen vauva hoitoon, kun vanhemmat menevät festareille!

[ Ihan samalla tavalla tuollanen hylkääminen on vastasyntyneelle aika hirveä asia.

MIKÄ VITUN HYLKÄÄMINEN?

Käsitätkö, että joillekin lapsille isovanhemmat ovat läheisiä, tärkeitä ja rakkaita. Ei niistä tunnu, että ne hylätään, jos ne pääsevät mummin ja ukin hoitoon .

 

Eli sinun mielestäsi pitäisi lakata elämästä vain siksi, että tulee vanhemmaksi.
Hyppää kaivoon .

Eli jos ei pääse festareille ryyppään, lakkaa elämästä?
Mua säälittää ihmiset joille viina on noin hemmetin tärkeä asia elämässä.

Toiset rentoutuvat raamattua lukemalla, toiset festareilla. Mitä se sinun napaasi nyppii?[/quote]

Ryyppääminen on huonon itsetunnon omaavien ihmisten tapa pärjätä kun eivät selvinpäin pysty normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa.

 

Suomessa asuu niin alkoholisoitunut kansa,että jotkut fuckin kuppaset festarit on tärkeämpää kuin oma pikku vauva

 

Mitäs sitte sanoisisitte, kun tilanne ois tämä:

Äiti ei vie vieraiden painostuksesta pariviikkoista vauvaa läheisten isovanhempien hoiviin, vaikka kuinka oma mieli olisi festareille katsomaan lempimusiikkiaan ja rentoutumaan päiväksi. Kaikki äidin kaverit ja isäkin menee. Äiti masentuu ja alkaa inhoamaan vauvaa, mitään ei saa tehdä, olla vain vauvan kanssa kaksin kotona. Äidin pää menee pipiksi, eikä hän enää pysyt jatkossa hoitamaan vauvaa rakkaudella, vaan vihalla. Pahimmassa tapauksessa lapsi huostaanotetaan.

Eli antakaahan nyt ihmisten toimia, kuten he parhaimmakseen näkevät!

Jos äiti masentuu siitä, että ei pääse yksille festareille, niin hänellä on isompiakin ongelmia ja suosittelisin ammattiauttajaa, meni festareille tai ei.

Ei tarvii olla vauvan kanssa kaksin kotona. Voi ottaa ne jalkaset alleen ja kävellä ulos ovesta vauva kainalossa. Se ei ole kovinkaan vaikeeta.

Eihän kahdessa viikossa ole edes ehtiny millään tottua äitiyteen?! Jälkivuoto ei ole loppunut suurimmalla osalla, synnytyksestä vielä toipuu... Ja sit lähtee festareille v-lopuks? Ei taida kiinnostaa koko äitiystouhu kovinkaan paljoa.

 

Ainoa paikka missä 2 viikon ikäisellä vauvalla on oikeasti hyvä olla on äitinsä syli. Sillä ei ole väliä kuinka hyvät hoitajat olisi bileillalle taiottu, sen ikäinen haluaa ja tarvitsee äitiänsä.

Mutta tuskin tuollainen enää itseänsä äidiksi kehtaisi kutsua itseänsä. Huoltaja vois olla parempi sana.

Toivon TODELLA, ettet lyö viattoman lapsesi päähän tuota samaa huttua :x :x :x.

Meillä MYÖS ISÄ on lapselle tärkeä. Ihan yhtä tärkeä kuin se äitikin.
Mitä ihmeen korvaamattomia kuningattaria te jotkut itsestänne teette? :headwall:

Sääli, jos sinun lapsellasi ei ole isää, mutta älä jumankauta syötä tuollaista pajunköyttä totuutena!

 

Sääliksi käy näitä lapsia, joiden vanhemmat ei ole itsekään kasvaneet "minäminä" vaiheestaan..
Siinä vaiheessa, kun lapsia aletaan edes suunnittelemaan, pitäisi jo olla senverran järkeä päässä, että tajuaa ettei sitten enää voi mennä niinkuin nuorempana!
Silloin on vastuussa toisesta ihmisestä, eikä elämässä voi aina sitä vastuuta lykätä toisille (varsinkaan kun on kyse omasta lapsesta....)
Tähän se vaan näköjään on mennyt, että mikään ei elämässä saisi muuttua kun vauva syntyy, kyllä on kumma homma kun "aikuiset" ihmiset ei pärjää yhtä kesää ilman jotain joutavia festareita ja tuulettumisiltoja!!
En ymmärrä, enkä edes yritä...

Eli sinun mielestäsi pitäisi lakata elämästä vain siksi, että tulee vanhemmaksi.
Hyppää kaivoon .

Mä en mielestäni ole lakannu elämästä ku sain lapsen vaikken tähän mennessä ole ollu poissa hänen luotaan ku enintään 4 tuntia yli vuoteen. Sitä kummasti huomaa, että kaikki ne tyhjänpäiväset festarit ja känni-illat oli loppuen lopuks aika tyhjiä ja kuluttavia. Eikä ne ollu niin kivoja. Kun on jotain oikeaa, ihanaa ja täydellistä.

Tytön kanssa ollaan sitten yhdessä tehty paljon; matkusteltu, oltu juhlissa (toki ei samanlaisissa kun ennen kävin ) tavattu ystäviä,käyty leffassa , käyty lätkämatsissa, jne...

Mä HALUSIN lapsen, ja tiesin, että kun lapsi on pieni, hän ei halua olla musta erossa. Ja mulla ilmeisesti äidinvaistot olemassa vähän paremmin kun eräillä toisilla, kun minäkin haluan olla lapseni kanssa ja ottaa hänen tarpeet huomioon.

Lapsi ei ole leikkikalu tai huonekasvi jonka voi laittaa jollekin huoltoon ku itseään ei kiinnosta. Vanhemmuus on ihmissuhde, ja sen laiminlyöminen on moraalisesti väärin. Kaksiviikkoinen vauva tarvitsee äitiänsä, niin se vaa on. Tarvitsee lähes 24/7. Jos ei tätä ymmärrä, niin ei ehkä kannata "tehdä" lapsia. Voi vaikka ostaa sellasen reborn nuken jos tekee mieli leikkiä kotia.

Suuret sanat, mutta mä TIEDÄN että sulla olisi täysin erilainen näkökulma asiaan jos sulla olisi mies pysynyt kuvioissa. Äläkä väitä, että ei olisi. Se toinen ihminen sun ja LAPSEN elämässä, auttamatta tekee sen, että tilanne on eri kun se on teillä nyt. Tilanne on myös ihan täysin toinen kun sulle tulee useampi lapsi. Äläkä väitä tässäkään asiassa vastaan. Sä et tule voimaan olemaan samalainen seuraavan lapsen kanssa kun tuon ensimmäisen. Ihan jo sen takia, että sulla on sitten edelleenkin se ensimmäinen lapsi. Sä saat hyvin kylmän vastaanoton usein tällä palstalla koska susta paistaa ymmärtämättömyys. Sä kuvittelet, että koska sun tilanne joka on mikä on, on ainoa oikea. Sä et edes halua nähdä tai ymmärtää toisenlaisia tilanteita vaikka tosiasia on et sunkin näkemys olisi toinen jos tilanne olisi eri.

 

Olen vuosia työskennellyt vauvaperheiden kanssa ja työni puolesta olen seurannut kymmeniä äiti-vauva -pareja, perehtynyt varhaiseen vuorovaikutukseen ja kiintymyssuhteeseen ja niitä koskevaan tutkimukseen. Lyhyt kommentti tilanteeseen: ei kerro hyvää äidin (ja myös isän) kyvystä muodostaa kiintymyssuhdetta vauvaan. Ammattilaisena olisin kovin huolissani tilanteesta. Vauvan syntymän jälkeen vauvan tulisi vallata vanhempien ja erityisesti äidin mieli, mutta yleensä tällaisia kuvattuja "tempauksia" esiintyy silloin, kun vauva ei ole alkanut syntymään äidin ja isän mielessä jo raskausaikana. Vauva ei vaurioidu siitä, että hän on silloin tällöin muidenkin hoidettavana ja että isä osallistuu aktiivisesti vauvan hoitoon, siitä ei ole kyse, mutta huolestuttavaa on, jos vastasyntynyt ei asaitse sitä huomiota, minkä hän vastasyntyneenä äidiltään ja isältään tarvitsisi. Vauvan tarpeiden tulisi mennä edelle vanhempien menohalujen. Ikävä kyllä näin ei aina ole ja varhaisessa hoiva- ja kiintymyssuhteessa ilmenevät ongelmat, katkokset ja häiriöt kyllä näkyvät sitten myöhemmin.

Juuri näin.

 

ja mua säälittää ihmiset joilla ei ole muuta tekemistä kun jeesustella, ja yrittää elää muitten elämää, vaikka voisi tunkee sen nokkansa vaan ihan omiin saioihin :attn:

Ja mitäköhän sä sitten teet,ihan sitä samaa :headwall:

en tietääkseni, olen vain ollut tiedonhaluinen, mutta sä voisit hypätä vaikka kaivoon :saint:

 

[ Ihan samalla tavalla tuollanen hylkääminen on vastasyntyneelle aika hirveä asia.

MIKÄ VITUN HYLKÄÄMINEN?

Käsitätkö, että joillekin lapsille isovanhemmat ovat läheisiä, tärkeitä ja rakkaita. Ei niistä tunnu, että ne hylätään, jos ne pääsevät mummin ja ukin hoitoon .

MUTTA KAKSVIIKKOSELLE LAPSELLE EI KUKAAN MUMMI TAI UKKI OLE LÄHEINEN TAI TÄRKEÄ... Ellei äiti ole jo heti ensimmäisestä päivästä dumpannu elämäänsä hankaloittavan ipanan toisten syliin.

Kun se lapsi EI TUNNE isovanhempiansa. Se lapsi on hädin tuskin kohdusta selviytyny pihalle ja tarvitsis äitiänsä kokoajan.

Kyllä, sellanen pieni vauva tietää just sen verran, että jos äiti ei ole tavoitettavissa niin äiti on poissa eikä takasin tuu. Vai onko sulla ollu jotain superälykkäitä ja kehittyneitä kaksviikkosia jotka ovat ymmärtäneet ku selität, että tämä on muuten mummus, te muuten tuutte hyvin toimeen.

 

Ja kun on tosiaan kyse koko viikonlopusta. Millainen äiti jättää lapsensa heti hoitoon noin pitkäksi ajaksi? Vaikka menisi raamattukurssille niin en hyväksy.

 

Jaaha ja nyt sitten kaikki ilmottamaan eri maiden "sossuille" kun äidit joutuu meneen töihin!Mistä se vauva erottaa mihin se äiti/isi menee???Emmää käsitä!!

 

ja mua säälittää ihmiset joilla ei ole muuta tekemistä kun jeesustella, ja yrittää elää muitten elämää, vaikka voisi tunkee sen nokkansa vaan ihan omiin saioihin :attn:

Ja mitäköhän sä sitten teet,ihan sitä samaa :headwall:

en tietääkseni, olen vain ollut tiedonhaluinen, mutta sä voisit hypätä vaikka kaivoon :saint:

Ei vaan sä olet säälittävä tapaus :hug: :|

 

Mitäs sitte sanoisisitte, kun tilanne ois tämä:

Äiti ei vie vieraiden painostuksesta pariviikkoista vauvaa läheisten isovanhempien hoiviin, vaikka kuinka oma mieli olisi festareille katsomaan lempimusiikkiaan ja rentoutumaan päiväksi. Kaikki äidin kaverit ja isäkin menee. Äiti masentuu ja alkaa inhoamaan vauvaa, mitään ei saa tehdä, olla vain vauvan kanssa kaksin kotona. Äidin pää menee pipiksi, eikä hän enää pysyt jatkossa hoitamaan vauvaa rakkaudella, vaan vihalla. Pahimmassa tapauksessa lapsi huostaanotetaan.

Eli antakaahan nyt ihmisten toimia, kuten he parhaimmakseen näkevät!

Minä sanoisin että aika heikoilla on äidin psyyke jos noin käy. :/ Eli ei todellakaan olisi kannattanut lasta tuohon väliin tehdä vaan vasta siinä vaiheessa kun pystyy hetkeksi irrottautumaan festarielämästä sen vauvan vuoksi.

Jos oikeasti äiti on noin heikoilla niin ei häntä yksi festareille pääsy pelasta. Kyllä se psyyke katkeaa sitten ennemmin tai myöhemmin jokatapauksessa. Ja jos isä vielä tietää vaimonsa olevan noin huonossa kunnossa niin luulisi hänenkin pistävän perheen etusijalle ja kaverit ja festarit vasta sen jälkeen. Ei kuulosta yhtään hyvältä tuollainen vanhemmuuden alku.

Ja vielä, kuinka ihmeen läheisiä ne isovanhemmat kerkeää olla 2 viikon ikäiselle vauvalle? Jos ei sitten asuta saman katon alla ja mummo ole sen 24/7 äidin vieressä vauvaa hoitamassa.

 

Olen vuosia työskennellyt vauvaperheiden kanssa ja työni puolesta olen seurannut kymmeniä äiti-vauva -pareja, perehtynyt varhaiseen vuorovaikutukseen ja kiintymyssuhteeseen ja niitä koskevaan tutkimukseen. Lyhyt kommentti tilanteeseen: ei kerro hyvää äidin (ja myös isän) kyvystä muodostaa kiintymyssuhdetta vauvaan. Ammattilaisena olisin kovin huolissani tilanteesta. Vauvan syntymän jälkeen vauvan tulisi vallata vanhempien ja erityisesti äidin mieli, mutta yleensä tällaisia kuvattuja "tempauksia" esiintyy silloin, kun vauva ei ole alkanut syntymään äidin ja isän mielessä jo raskausaikana. Vauva ei vaurioidu siitä, että hän on silloin tällöin muidenkin hoidettavana ja että isä osallistuu aktiivisesti vauvan hoitoon, siitä ei ole kyse, mutta huolestuttavaa on, jos vastasyntynyt ei asaitse sitä huomiota, minkä hän vastasyntyneenä äidiltään ja isältään tarvitsisi. Vauvan tarpeiden tulisi mennä edelle vanhempien menohalujen. Ikävä kyllä näin ei aina ole ja varhaisessa hoiva- ja kiintymyssuhteessa ilmenevät ongelmat, katkokset ja häiriöt kyllä näkyvät sitten myöhemmin.

Kuinka pieni on vastasyntynyt? Voinko mä lähteä hyvällä omalla tunnolla Setzerin keikalle, kun likka on silloin 4½kk? Jäisi isälleen hoitoon?

 

Ihme sivulänkytystä täälläkin.

 

Mitäs sitte sanoisisitte, kun tilanne ois tämä:

Äiti ei vie vieraiden painostuksesta pariviikkoista vauvaa läheisten isovanhempien hoiviin, vaikka kuinka oma mieli olisi festareille katsomaan lempimusiikkiaan ja rentoutumaan päiväksi. Kaikki äidin kaverit ja isäkin menee. Äiti masentuu ja alkaa inhoamaan vauvaa, mitään ei saa tehdä, olla vain vauvan kanssa kaksin kotona. Äidin pää menee pipiksi, eikä hän enää pysyt jatkossa hoitamaan vauvaa rakkaudella, vaan vihalla. Pahimmassa tapauksessa lapsi huostaanotetaan.

Eli antakaahan nyt ihmisten toimia, kuten he parhaimmakseen näkevät!

Jos äiti masentuu siitä, että ei pääse yksille festareille, niin hänellä on isompiakin ongelmia ja suosittelisin ammattiauttajaa, meni festareille tai ei.

Ei tarvii olla vauvan kanssa kaksin kotona. Voi ottaa ne jalkaset alleen ja kävellä ulos ovesta vauva kainalossa. Se ei ole kovinkaan vaikeeta.

Eihän kahdessa viikossa ole edes ehtiny millään tottua äitiyteen?! Jälkivuoto ei ole loppunut suurimmalla osalla, synnytyksestä vielä toipuu... Ja sit lähtee festareille v-lopuks? Ei taida kiinnostaa koko äitiystouhu kovinkaan paljoa.

kuka on sanonut että hän masentuu, jos ei pääse? sinuna pitäisin myös pienempää suuta, ne mihin sä uskot, ei ole kaikille oikein, kysympä sinulta että mites sitten kun äidillä on harrastus, ja hän on pois pari tuntia vaikka 2krt vko, niin onko hän hyljän lapsensa? vai koskeeko tämä vain jos äiti lähtee viihteelle?

 

[ Ihan samalla tavalla tuollanen hylkääminen on vastasyntyneelle aika hirveä asia.

MIKÄ VITUN HYLKÄÄMINEN?

Käsitätkö, että joillekin lapsille isovanhemmat ovat läheisiä, tärkeitä ja rakkaita. Ei niistä tunnu, että ne hylätään, jos ne pääsevät mummin ja ukin hoitoon .

MUTTA KAKSVIIKKOSELLE LAPSELLE EI KUKAAN MUMMI TAI UKKI OLE LÄHEINEN TAI TÄRKEÄ... Ellei äiti ole jo heti ensimmäisestä päivästä dumpannu elämäänsä hankaloittavan ipanan toisten syliin.

Kun se lapsi EI TUNNE isovanhempiansa. Se lapsi on hädin tuskin kohdusta selviytyny pihalle ja tarvitsis äitiänsä kokoajan.

Kyllä, sellanen pieni vauva tietää just sen verran, että jos äiti ei ole tavoitettavissa niin äiti on poissa eikä takasin tuu. Vai onko sulla ollu jotain superälykkäitä ja kehittyneitä kaksviikkosia jotka ovat ymmärtäneet ku selität, että tämä on muuten mummus, te muuten tuutte hyvin toimeen.

ISO PEESI ninaTT:lle! Tässä ketjussa taas tyhmyys tiivistyy eikä osalla ole hajuakaan lapsen varhaisesta kehityksestä.

 

Ryyppääminen on huonon itsetunnon omaavien ihmisten tapa pärjätä kun eivät selvinpäin pysty normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa.

lakkaa korottamasta itseäsi. se, että nautin siiderin silloin tällöin festareilla ei tee minusta piiruakaan sinua huonompaa ihmistä .

 

Niin ne toiset tykkää lyhyestä tukasta ja toiset tummasta. Toiset jopa tykkää käyttää hameita. Voi vittu, se tuskin tuntemattomien ihmisten ongelma on, jos vauva viedään hoitoon. Oli äiti sitten raamattuleirillä tai huoraamassa, se on äidin asia. Vauva ei tiedä tuon taivaallista siitä, makaako äiti sairaalassa tehohoidossa vai jonkun äijän alla rahaa tienaamassa.

 

ja mua säälittää ihmiset joilla ei ole muuta tekemistä kun jeesustella, ja yrittää elää muitten elämää, vaikka voisi tunkee sen nokkansa vaan ihan omiin saioihin :attn:

Ja mitäköhän sä sitten teet,ihan sitä samaa :headwall:

en tietääkseni, olen vain ollut tiedonhaluinen, mutta sä voisit hypätä vaikka kaivoon :saint:

Ei vaan sä olet säälittävä tapaus :hug: :|

samoin sinä :hug:

 

kuka on sanonut että hän masentuu, jos ei pääse? sinuna pitäisin myös pienempää suuta, ne mihin sä uskot, ei ole kaikille oikein, kysympä sinulta että mites sitten kun äidillä on harrastus, ja hän on pois pari tuntia vaikka 2krt vko, niin onko hän hyljän lapsensa? vai koskeeko tämä vain jos äiti lähtee viihteelle?

Oletko oikeasti noin tyhmä?

 

Ja kun on tosiaan kyse koko viikonlopusta. Millainen äiti jättää lapsensa heti hoitoon noin pitkäksi ajaksi? Vaikka menisi raamattukurssille niin en hyväksy.

:wave: :wave:
Piti mennä 20v sitten esikoisen kohdalla tienaan sille korviketta,kunnei isänsä välittäny...Mutten mää sun hyväksyntää odotakkaan!!

 

[ Ihan samalla tavalla tuollanen hylkääminen on vastasyntyneelle aika hirveä asia.

MIKÄ VITUN HYLKÄÄMINEN?

Käsitätkö, että joillekin lapsille isovanhemmat ovat läheisiä, tärkeitä ja rakkaita. Ei niistä tunnu, että ne hylätään, jos ne pääsevät mummin ja ukin hoitoon .

Ehkä kaksiviikkoinen vauva ei kuitenkaan vielä ole onnistunut luomaan kovin kiinteää suhdetta isovanhempiinsa...???? Hyvä kun omiin vanhempiinsa..
Pääasia, että vauvalla on hyvä hoitaja ( tai mistäs me se tiedetään...? ) tän viikonlopun ajan, eipä sillä, mutta mä en olisi edes uskaltanut noin pientä jättää. Saatikka halunnut. Ja olin myös helkkarin uupunutkin vielä tuossa vaiheessa synnytyksen jälkeen.
Mut hei, näin me ollaan erilaisia.

 

ja mua säälittää ihmiset joilla ei ole muuta tekemistä kun jeesustella, ja yrittää elää muitten elämää, vaikka voisi tunkee sen nokkansa vaan ihan omiin saioihin :attn:

Ja mitäköhän sä sitten teet,ihan sitä samaa :headwall:

en tietääkseni, olen vain ollut tiedonhaluinen, mutta sä voisit hypätä vaikka kaivoon :saint:

Ei vaan sä olet säälittävä tapaus :hug: :|

samoin sinä :hug:

Etkö sä parempaan pysty

 

Ainoa paikka missä 2 viikon ikäisellä vauvalla on oikeasti hyvä olla on äitinsä syli. Sillä ei ole väliä kuinka hyvät hoitajat olisi bileillalle taiottu, sen ikäinen haluaa ja tarvitsee äitiänsä.

Mutta tuskin tuollainen enää itseänsä äidiksi kehtaisi kutsua itseänsä. Huoltaja vois olla parempi sana.

Toivon TODELLA, ettet lyö viattoman lapsesi päähän tuota samaa huttua :x :x :x.

Meillä MYÖS ISÄ on lapselle tärkeä. Ihan yhtä tärkeä kuin se äitikin.
Mitä ihmeen korvaamattomia kuningattaria te jotkut itsestänne teette? :headwall:

Sääli, jos sinun lapsellasi ei ole isää, mutta älä jumankauta syötä tuollaista pajunköyttä totuutena!

Isästä muodostuu lapselle tärkeä kun/jos tämä on lapsen elämässä läsnä, tietenkin, mutta vastasyntynyt ei tiedä mitään muuta ku äitinsä syntyessään. Ei ole ihan sama, onko hoitajana isä vai äiti, kun vauva on juuri syntynyt. Ensisijaisen hoitajan tulis olla äiti. Pikkuhiljaa lapsi tutustuu isäänsä ja sittenhän se alkaa loppuen lopuksi olemaan ihan sama kumpi hoitaa, mutta niin se vaa on, että mies ei voi tulla raskaaksi, kantaa lasta 9kk ja sen jälkeen imettää. Nainen voi. Ja ihmisen elämään kuuluu aluksi olla riippuvainen äidistään. Se ei johdu siitä, että miehet olis jotenkin huonompia tai alempiarvoisia ku naiset, vaa siitä, että (varsinkin lapsen näkökulmasta) isä ja äiti ovat HYVIN erilaisia.